torstai 10. helmikuuta 2011

Kohta, aivan kohta!

( Kuva: Oma)

"Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa.
Imin mullasta voimaa unessa autuaassa,
minun teräni hehkuen kohosi aurinkoon..."
( Ote Saima Harmajan Kevät-runosta) 


Lumikinosten keskellä kuulen sen jo tulevan, kevään. Näen sen valoon kurkottavien tulppaanien viehkossa taivutuksessa, kuulen sen kirkkaaseen liverrykseen puhkeavan linnun soinnuissa. Kohta, aivan kohta on kevät täällä!

Iltaisin vielä kietoudun vilttiin ja kun lasteni uninen tuhina täyttää kotimme nurkat, annan itselleni luvan kadota kirjojen maailmaan. Sivu sivulta matkaan jonnekin kaus, minne eivät arjen kiire ja kasvava pyykkivuori ulotu. Havahdun vain kun mies sipaisee ohimolta karanneen hiussuortuvan silmieni edestä ja sanoo: " kulta, eikö sinun pitäisi tulla jo nukkumaan?" "Kohta, aivan kohta!", vastaan ja käännän vielä yhden sivun, ja toisenkin. Paljon puhuttu esikoiskirjailija Henna Helmi Heinonen on kirjallaan saanut minua kuin salakavalasti johdateltua noiden elämänsä taitekohdissa olevien, eri ikäisten ihmisten tarinoihin. On pakko lukea vielä yksi luku, ainakin. Lupaan kertoa teille lisää viikonloppuna..

PS: Blogissani on jo yli 10 000 käyntiä - kiitos teille ♥

7 kommenttia:

  1. Oi, nyt sinä räjäytit kevään sieluuni. Muistin elävästi viime kevään, kävelyretken ystävän kanssa. Saavuimme pienen punaisen pirtin vierelle ja sen eteläseinustalla me näimme ne: lilat ja keltaiset krookukset - pyörryttävän voimakkaat värit vielä harmaassa luonnossa.

    Mutta sitten tapahtui jotain käsittämätöntä, kovia puhaltimenäänenomaisia kaakatuksia, joita katseemme taivaalle seurasi: joutsenet palasivat. Tunne oli järisyttävä, teki mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan, hyppiä riemusta ja silkasta kevään voimasta.

    Ihanaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
  2. Karenina Unska: Tuo on niin ihanaa, kun se kevät tulee yhtäkkiä sieluun täydellä ryminällä!! Silloin tuntuu, että oma verikin kohisee kuin kuohuva koski!

    VastaaPoista
  3. Minäkin muistan viime keväänä olleeni aivan pilvissä auringosta, linnuista, kaikesta.. kuten olen myöhemmin lukenut omasta blogistani :)!

    Talviselta tuntuu vielä, mutta päivän pituuden lisääntyminen on kieltämättä herättänyt kevään odotuksen minussakin...

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Ihana tunnelmapala tämä kirjoituksesi ♥ Voin niin kuvitella sinun uppoutumaan kirjaan ja lukuhetkeen, vaikka yöunille pitäisi ehtiä. Kun ei malta! Ja kun se oma aika otettava illalla eikä siihen paljon parempaa tapaa olekaan kuin hyvä kirja.

    Kevät on ihmeellistä aikaa! Kuten tiedät, en periaatteessa pidä keväästä, mutta silti valo saa kaipaamaan kaikenlaista, innostumaan ja voimaakin siitä saa. Olisiko kevät sellainen salamukava vuodenaika? ;)

    VastaaPoista
  5. Mie ite: Totta, aika talvista vielä on..tai jotenkin siis tuntuu hassusti, että vaikka talvi on yhä ihan päällä, keväästä silti tosiaan tulee vihjettä jo välillä! Aika ihanaa ;)

    lumiomena: Niinpä, siis minäkään en koe olevani mikään kevät-ihminen vaan itse asiassa ehkä juuri neljän vuodenajan -ihminen; juuri kun alan kyllästyä yhteen, tulee onneksi toinen. Kevääseen minulla on vähän kaksijakoinen suhde, kuten ehkä muistat kun olen kirjoitellut ;) Se alkukevät kun valo tulee hurjalla voimalla, on ihana! Tuntuu, että pursun energiaa ja iloa. Mutta sitten jossain vaiheessa se valo melkein äryttää, kun tuntuu, että se kotonakin paljastaa ikkunoista sisään puskiessaan kaiken pölyn jms. Mutta sitten taas kun lumet ovat sulaneet ja luonto alkaa luoda silmujaan, vihreää, niin sitten tuntuu taas kivalta:) Kevät on erikoinen vuodenaika!

    VastaaPoista
  6. Susa, meillä on joka ilta sama keskustelu, kun istun vielä tässä koneella. Kunpa saisin itseni irti iltaisin edes tästä masiinasta!

    Sitten kun menen myöhään, hyvin myöhään makkariin, alankin lukea ja keskustelu käydään uudestaan. Sitten hän, Aamun Varhaisen Nousija, rauhoittuu, kun jätän toisen käteni hänelle ja kannattelen kirjaa yhdellä kädellä. Näimme Bessun kanssa Iskussa sellaisen hienon kirjatelineen, jonka kanssa voi lukea sängyssä ilman, että hartiat jännittyvät...

    Sun lukijamäärä on kohta tuplat! Lupaan sen.

    Unelman blogissa oli kuva siitä, miten muutama vuosi sitten hänellä kukkivat lumikellot tähän aikaan jo pihalla. Sitten oli vertauskuva, missä näkyivät nykyiset kinokset.

    Susa, tämä hurja pakkanen kuin kutsuu huovan alle lukemaan. Laitankin nyt iltapäiväteeni ja otan kirjan käteeni...

    VastaaPoista
  7. Leena Totta, näillä keleillä viltin alle jääminen kirjan kera on melkeinpä ainoa vaihtoehto!

    Tuo kirjateline kuulostaa mielenkiintoiselta. Luen sängyssä niin huonoissa asennoissa, että selkävaivaisena en meinaa aamuisin päästä ylös sängystä edes..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)