sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Klemmarilukija


Minusta on tullut klemmarilukija. Ennen olin hiirenkorvalukija, ja olen toki sitä vieläkin hieman. Kirjaston kirjoja nyt ei tietenkään voi hiirenkorville taittaa, mutta en oikein raski enää taitella omiakaan, pokkareita korkeintaan, koska ne eivät ole "kirjoja". Toisaalta ennen kirjablogia, harvoin oli tarve kirjasta merkitä erikseen mitään kohtaa, muista kuin tenttikirjoista silloin nuorempana. Muistilappujakin olen käyttänyt, mutta ne tuntuvat herkästi kuitenkin lähtevän omille teilleen. Käytän tuollaisia paksumpua klemmareita, eikä niistä jää sivuihin minkäänlaista painaumaa, joten kirjaston kirjatkin saavat niistä osansa lukiessani. En edelleenkään, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, halua ja jaksa kirjoittaa kirjasta muistiinpanoja sitä lukiessani. Koen, että se häiritsee vähän keskittymistäni. Luen kuitenkin edelleen itseäni varten, vaikka kokemukseni jaankin täällä blogissa. Jos tekisin tätä missään määrin ammattimaisesti, varmasti tekisin muistiinpanojakin. Sen sijaan nappaan nopeasti klemmarin kohtaan, jonka lukuhetkellä koen sellaiseksi, että arviotani kirjoittaessa aion siihen palata. Pakko huomauttaa, että kuvassa ylinnä näkyvä kirja, jota luen, on poikkeuksellisen "merkitty". Yleensä klemmareita on koko kirjassa sen 4-5, mutta nyt kesken oleva Rakkauden aikakirja tuntuu olevan poikkeus.

MUOKS: Pakko lisätä, että minulla on AINA kyllä sitten se ns. kirjanmerkkikin, klemmareilla merkkaan tärkeät kohdat mutta kirjanmerkki kertoo, missä olen menossa. Kirjanmerkkinä on yleensä pitkään sama, tällä hetkellä ystävän lähettämästä kortista leikattu etupuoli ;)

Minkälainen lukija sinä olet? Kerro se tähän postaukseen kommentoimalla ja samalla osallistut kivan Kirjapäiväkirjan arvontaan joskus ensi viikon lopulla. Ennen kirjablogia itse täyttelin muutaman vuoden ajan Kariston lukupäiväkirjoihin kaikki lukemani kirjat. On mukava näin usean vuoden päästä selailla niitä ja muistella monia hyviä kirjoja. Arvottava kirja on Suomalaisen kirjakerhon malli.

Päädyin tällä viikolla ihanaan kirjablogiin, Kirjavaan kammariin, jota emännöi Karoliina. Siellä törmäsin kivaan termiin " TBR", eli termi tulee sanoista to be read, toisin sanottuna luettavat kirjat. Minun oma TBR-listani niin oman hyllyn kirjojen kuin uutuuskirjojen suhteen alkaa olla aikamoinen. Kunhan ehdin ja jaksan, aion tämän kuun aikana koittaa kuvata oman hyllyni TBR:t. Mutta sitä ennen on tulossa varmasti ainakin Rakkauden aikakirjaa ja muutama muukin, riippuen lukutahdistani. Ensi viikko on monella tapaa samalla tärkeä mutta raskaitakin asioita luvassa, joten en lupaa uutta postausta kuin ehkä loppuviikommalla sitten. Siihen asti hyvää laskiaissunnuntaita ja ihanaa alkavaa maaliskuista viikkoa teille muutenkin! Pitäkää huolta toisistanne, mutta ennen kaikkea itsestännekin!!

25 kommenttia:

  1. Minä olen sitten vissiin A4-lukija.

    Pidän kirjanmerkkinä kahtia taiteltua A4:sta, johon voi sitten äkkiä aina töhriä erityisen merkityksellisiä sivunumeroita tai ajatuksia, jotka muuten unohtuisivat ennen kuin viimeinen sivu on luettu.

    VastaaPoista
  2. Minä taidan olla lappuslukija pahinta sorttia. Mikä vain paperinkappale, joka on käden ulottuvilla, menettää suikaleita kun revin niitä sivujen väliin. Mainoslehtiset, (puhtaat) paperinenäliinat, laskun kulmat... Yritän karistella pois ennen kirjastoon palauttamista :-D

    Omia kirjoja tulee kyllä hiirenkorvattua edelleen.

    Susa, Erja: teidän systeeminne kuulostavat paljon hienommilta, olen ihan kade... eivät taitaisi onnistua multa.

    VastaaPoista
  3. Minä olen postikorttilukija. Himoitsen ihania postikortteja ja niitä tulee haalittua erityisesti kirjatorin ihanista korttitelineistä, joista saa kahdella eurolla kymmenen korttia. Nyt niitä on kertynyt aikamoinen läjä.

    Siitä tulee sitten heitettyä aina uusi kortti kiinnostavan paikan väliin. ;)
    Tosin jos kortteja ei ole käden ulottuvilla, niin tulee heitettyä joku tahansa lippunenlappunen.

    VastaaPoista
  4. minäkin olin aiemmin hiirenkorvalukija mutta enää en viitsi taitella kirjojen kulmia rumiksi. Niinpä minäkin menen postikorteilla, ihan vaan muilla lappusilla ja välillä myös klemmareeilla. Se mikä lähimpänä vierestä löytyy päätyy merkiksi;)

    VastaaPoista
  5. Hauskan näköinen klemmarikirja sinulla ;) Minulla vähän vaihtelee tämäkin, taidan olla hyvin vähän yhdellä tavalla tekevä noin niin kuin laajemminkin... Usein olen postitlappulukija eli kirjan välit tursuvat postitlappuja, joita on helppo säilyttää kirjan sisäkannessa.

    Välillä olen lappulukija A4-lukija eli kirjan välissä kulkee muistiinpanoja ja ajtuksia varten tyhjä paperi, joka kylläkin täyttyy suttuisista merkinnöistä ja sivunumeroista.

    Sitten kolmas ja tyylikkäin vaihtoehto, josta pidän kovasti on Moleskine-lukija. Minulla on lukuisia aivan pikkuruisia Moleskine-vihkoja, joita pyrin pitämään eri laukuissani, jotta aina on saatavilla kynä ja paperia. Kirjaa lukiessa voin siis kaivaa Moleskine-vihkon esiin ja kirjoittaa ajatukset sinne. Tässähän on kyllä se epäkohta, että samaan kirjaan saattaa olla kommentteja useammissa vihkosissa. Mutta jotenkin pidän tästä silti.

    Joskus yhdistelen sitten kaikkia edellä mainittuja.

    Lisäksi minulla on vihko, johon kerään lauseita. Sellaisia, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja toimivat myös irrallaan.

    Välillä vain luen tekemättä mitään merkintöjä. Annan vain palaa. Sekin on ihanaa!

    VastaaPoista
  6. Taidan olla lappulukija... Luen kyllä useimmiten koko kirjan kerralla, joten en tarvitse kirjanmerkkejä kovin usein, mutta jos tarvitsen, nappaan lähimmän lapun ( oli se sitten kirjastokuitti, kirjekuori tai vanha koe ) ja tungen sen väliin :D Usein alan kylläkin etsiä niitä tärkeimpiä kirjojen väliin joutuneita lappuja...

    VastaaPoista
  7. Minä olen PostIt-lappulukija. Jos ei ole niitä pieniä keltaisia lappuja käden ulottuvilla, nuukailen ja revin isompia keltaisia liimalappuja kapeammiksi siivuiksi.

    VastaaPoista
  8. Mukava kysymys. Minä olen koirankorvalukija omien kirjojeni suhteen ja lappu/postikortti/ostoskuittilukija kirjaston kirjojen suhteen. En koskaan tee muistiinpanoja lukemistani kaunokirjoista enkä pidä muuta lukupäiväkirjaa kuin kirjablogia. Kirja-arvioni kirjoitan suoraan Bloggeriin, toki oikoluen ne ennen julkaisemista. :)

    (Haluaisin muuten olla samanlainen moleskinelukija kuin Valkoinen kirahvi, mutta en vain voi keskeyttää lukemistani tehdäkseni muistiinpanoja. Tieteellinen teksti ja runot ovat asia erikseen.)

    Sinulla on kiinnostavia kirjoja luettavana. Niistä yksi on minullakin nyt kesken, mutta luen sitä hitaasti, koska luen yleensä aina paria kirjaa kerrallaan.

    ♥ tulevia viikkoja ajatellen!

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Postit-lukija täälläkin. Ja koirankorvataittelija myös. Teen sitä välillä myös kirjaston kirjoille, täytyy tunnustaa. Mutta vain vanhoille. :)

    TBR-pino kohoaa ikkunalaudalla ja pimentää kohta koko pirtin. :) No ei oikeasti, ihan. Voi meitä lukijoita! On niin paljon kaikkea ihanaa olemassa.

    Hyvää laskiaissunnuntaita sinulle, Susa, ja tsemppiä alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
  10. Minä olen joissakin asioissa aikamoinen hätähousu ja fiilispohjalta menijä. Vaikka kirjoita juttuja kirjoista ihan ansaitsemistarkoituksessakin, tyyliini ei yleensä kuulu muistiinpanojen tai muidenkaan merkintöjen tekeminen ja tekstiin palaaminen. Luen kirjan ja kirjoitan, mitä siitä jäi mieleen ilman muistiinpanoja. Luotan siihen, että tärkeät asiat jäävät kyllä. :)

    MUTTA varmaankin muutan tätä systeemiä blogin myötä. Kun kirjoitustilaa on enemmän, tekee mieli laittaa lainauksia ja muutenkin ehkä poimia kohtia kirjoista tarkemmin. Luulen, että käytän hiirenkorvia (paitsi jos joskus luen kirjaston kirjaa), sillä niin kuin Kirjamielellä-blogissa paljasti, kohtelen kirjoja muihin lukijoihin verrattuna ilmeisen brutaalisti.

    Susa, iso kiitos kauniista sanoista ja linkityksestä. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinullekin. Toivotaan viikosta tulevan niin hyvä kuin vain olosuhteet huomioon ottaen on mahdollista!

    VastaaPoista
  11. Minä olen kirjanmerkkityttöjä. Ollessani pari vuotta sitten kirjastossa harjoittelussa sain kirjanmerkin läksiäislahjan mukana ja se on matkannut mukana siitä lähtien. Uskon, että minussa olisi potentiaalia myös postikorttilukijaksi:)

    Blogin aloitettuani yöpöydällä alkoi roikkumaan epämääräisiä paperinpalasia, joihin tein lukiessani muistiinpanoja. Nyt olen hellittänyt ylöskirjoittamisen suhteen, mutta alussa se tuntui parhaimmalta tavalta saada kirjan käsittely alkuun. Siirryttyäni työelämään huomasin, etten tuota tekstiä enää päivittäin, joten kirjoittamistakin on pitänyt treenailla hieman:D

    Olen pitänyt lukupäiväkirjaa vuodesta 2007 asti. Harmittaa kovasti, etten aloittanut järjestelmällistä luettujen kirjojen ylös rustaamista aikaisemmin.

    VastaaPoista
  12. Minäkin käytän postikortteja! Ja oikean kortin valinta onkin tarkkaa puuhaa, sen pitää soveltua kyseisen kirjan Sisimpään Olemukseen... Lisäksi laitan PostIt-lappuja kohtiin, joihin haluan palata, tai siteerata blogissa, tai muuten vain kirjoittaa muistiin.

    VastaaPoista
  13. Mie yritän aina muistaa, millä sivulla olen menossa ja/tai käytän kirjanmerkkejä, koska minulla on usein monta kirjaa kesken.

    Mietin aluksi, että voisin pitää jotain listausta blogiani varten kirjasta heränneistä ajatuksista, mutta minulla ei tunnu koskaan olevan mitään paperia esillä ja yritän vain painaa päähäni. Monesti huomaan kuitenkin jo blogitekstini kirjoittamisen jälkeen, että joku ajatus putkahtaa mieleeni. Olisi parempi kirjoittaa ylös, mutta koen sen myös jotenkin häiritsevän lukemista. Ehkä minunkin pitäisi käyttää noita värikkäitä klemmareita. :)

    VastaaPoista
  14. Minä ainakin taittelen kirjaston kirjojen kulmia aika surutta hiirenkorville. Tosin jos kirja on uutuushyllystä napattu ja täydellisessä kunnossa, niin silloin en kehtaa olla ensimmäinen tuhon aiheuttaja. Mutta useammin lainani ovat kokeneet jo niin kovia, että muutamat hiirenkorvani ei paljon vaikuta.

    Omia kirjojani kohtelen kuitenkin kuin kukkaa kämmenellä ja käytän muutamia omistamiani kirjanmerkkejä, joskus käsiin sattuvia paperilappusia, nenäliinoja ym.

    Voisin hyvin olla A4-lukija, olen sitä joskus kokeillutkin ja onhan se aika kätevä tapa.

    VastaaPoista
  15. Hiirenkorvailija, kamalaa tunnustaa ja lupaan tehdä parannuksen klemmarilukijaksi ;D

    Kirjanmerkit tai muut kirjojen väleissä oleva tavara meillä tippuu, koska lapset aina 'lukevat' kaikkein mieluiten minun kirjojani. Huomaan samalla toisen parannuskohteen: ei enää kirjoja lojumassa niin, että lapset pääsevät niihin käsiksi.


    Kaikkein pahinta ehkä on se, että en muista noista hiirenkorvistani mitään, sillä kun palaan hiirenkorvitetuille sivuille, luen sivun monta kertaa ja mietin, että oookkei, mikähän se hieno juttu tässä taas olikaan... Olen sellainen hyödyttämän työn tekijä monessa asiassa.

    VastaaPoista
  16. Mari A.: Sama juttu täällä! Lukiessani kuvittelen saavani hyviäkin oivalluksia ja sitten kun kirjoitan kirjasta blogiini, ihmettelen, että miksi olen sille ja tällekin sivulle sen hiirenkorvan taittanut. :)

    VastaaPoista
  17. Kerään kirjanmerkkejä. Kerään niitä kaikkialta. Kaunein on ostettu Veronasta, siitä turistirysästä, joka sijaitsee Julian parvekkeen vieressä. Kaikissa kaupngeissa hakeuden väistämättä kirjakauppoihin. Useimmat taidekirjani ovat Saksasta, jossa ne ovat hinnaltaan vain murto-osa suomalaisiin.

    Pidän jo Vierasruokapäiväkirjaa ja Puutarhapäiväkirjaa, joten...

    VastaaPoista
  18. Minä olin ennen hiirenkorvalukija, mutta olen yrittänyt päästä siitä tavasta eroon. Nyt kirjanmerkkinä on mikä tahansa lappu, jonka saan käsiini. Pidän edelleen välillä kirjoja kyllä auki lattialla, mikä ei tee niille hyvää, tiedän! Vanhoista tavoista on vain vaikea päästä eroon.

    VastaaPoista
  19. Minä kuulun tässä jokseenkin epämääräiseen koulukuntaan. Hiirenkorville en tosin koskaan sivuja taittele, mutta muuten. Tentti- ja gradukirjallisuuteen (yms.) merkitsen kohtia tarralapuilla tai satunnaisilla lippulappusilla jos post-iteja ei ole käsillä. Joskus kirjan välissä on lisäksi A4, johon raapustelen muistiinpanoja.

    Ns. muuten vaan lukemaani kirjallisuuten en melkein ikinä edes merkkaile mitään kohtia, vaan uskon muistavani tärkeät kohdat muutenkin (vaikka en oikeasti muista), tai sitten en vaan viitsi keskeyttää lukukokemusta etsimällä jotain merkintävälinettä. Kirjanmerkkinäkin on yleensä joku lähistöltä löytynyt, tarkoitukseen kelpaava lappunen, useimmiten ostoskuitti, postikortti tai jostain repäisty paperinpala. Kaikki ns. oikeat kirjanmerkit olen järjestelmällisesti hukannut heti alkuunsa, joten en enää edes yritä.

    Sama epäjärjestelmällisyys koskee muuten myös tbr-pinoani, koska sekään ei ole mikään pino, vaan kirjat ovat siellä täällä, osa hyllyissä, toiset pinoissa pöydällä tai lipastolla.

    VastaaPoista
  20. Tuo postikorttilukeminen alkoi viehättää: ajatella nyt kirjaan sopivan kortin valitsemista ja sitten siihen ajatusten rustaamista. Siitähän kertyisi iso pino kirjakortteja, joissa ajatukset ovat. Sehän on oikeastaan lukupäiväkirja jo itsessään. Nyt minulla ajelehtii yhden kirjan välissä Maukka ja Väykkä rakentavat talon -mainoskortti. Se on herättänyt huomiota junissa. Sitä vain mietin, mahtuvatko ajatukset postikorttiin?

    Ehkä kokeilen tätäkin. Kannatan ehdotonta epäjärjestelmällisyyttä näissäkin asioissa :)

    VastaaPoista
  21. Aika fiilispohjalta olen lukijana. Välillä luen omia kirjoja, joita löytyy kirjahyllystä vielä jonkin verran. Välillä huutelen huutonetistä luettavaa ja sit vaihtelun vuoksi käyn kirjastossa lainailemassa opuksia.

    Kirjanmerkkinä mulla on tavallisissa kirjoissa sellainen ostettu lankakirjamatonen. Pitkäselkäisiin kirjoihin se ei sovi, sillä molemmissa päissä on mokkulat(pää ja hännännypykkä). Nytkin lukemani kirjan välissä on kirjakerhosta tullut kirjanmerkkiläpyskä. En taittele kirjankulmia.

    VastaaPoista
  22. Minäkin olen entinen hiirenkorvalukija, nykyinen kirjanmerkkilukija. Tuo klemmari-idea on kyllä hyvä! Olen huomannut, että jälkeenpäin kun yritän kirjoittaa arviota kirjasta blogiini, en enää löydäkään juuri sitä tiettyä huikean mahtavaa sitaattia tai käännekohtaa, jota piti kommentoida... :)

    VastaaPoista
  23. Moi, ja kiitos blogista!
    Luen yleensä useaa kirjaa yhtä aikaa, mutten käytä kirjanmerkkejä -- oikea kohta löytyy muutenkin helposti. En myöskään merkkaa tärkeitä kohtia paitsi opintoihin liittyvissä kirjoissa, jotka ovat yleensä kirjaston, silloin käytän yleensä muistilappuja.

    Osallistun mielellään arvontaan, juuri tuollaista kirjaa tarvitsisin. Koetan pitää luetuista kirjoista listaa esim. koneella, mutta se helposti unohtuu.

    -Pienen mökin emäntä

    VastaaPoista
  24. Meneillään olevan kohdan merkkaamiseen käytän kirjanmerkkejä, joita on isohko pino, mutta olen viime aikoina myös yrittänyt opetella tekemään lukemisen yhteydessä edes jotain pieniä muistiinpanoja. Kirjan aloittaessani laitan takakannen sisäpuolelle post-it -lapun, johon olisi tarkoitus sutaista jotain ajatuksenpätkiä tai kiinnostavien kohtien sivunumeroita, mutta toistaiseksi siihen on aika harvoin kertynyt mitään. Vaatii harjoitusta! :) Mielelläni kirjaisin lukemisen aikana heränneitä ajatuksia ylös, koska kokemus on opettanut etten niitä välttämättä muista juuri sillä hetkellä kun arviota kirjoitan.

    VastaaPoista
  25. Haa, aloitin postikorttielämän lukemisessa ja se tuntuu toimivan loistavasti. Myöhemmin blogissa kokemuksesta lisää! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)