Kaikki ovat yhtä rakkaita

(Wsoy 2004, alkuperäinen teos: You are all my favorites, suom. Pirkko Harainen)

Olipa kerran karhuäiti ja karhuisä ja kolme karhunpentua. Joka ilta pennut kuulivat äidin tai isän sanovan: ”Te olette maailman ihanimmat karhunpennut!” Mutta eräänä päivänä pennut alkoivat pohtia kuka heistä mahtoi olla paras. Kenestä äiti ja isä pitivät eniten? Eiväthän he kaikki voineet olla yhtä ihania? Vai voivatko...?
Sam McBratneyn lämminhenkisessä lastenkirjassa, Kaikki ovat yhtä rakkaita, pohditaan isoja asioita välittämisestä pienten karhujen silmin. Epävarmuus nostaa päätään ja kolme pientä karhunpentua alkavat kysellä äidiltä ja isältään, mistä sen voi tietää, että he oikeasti ovat maailman parhaita? Ja onko aivan varmaa, ettei joku heistä olekin se kaikista rakkain. 


Anita Teramin kaunis, herkkä vesivärikuvitus tuo satuun oman tunnelmansa. Tekstiä ei ole liikaa, mikä on hyvä asia tällaista aihepiiriä käsiteltäessä lapselle. Lapsi jaksaa kuunnella sadun ja sen myötä heränneistä kysymyksistä on mukava keskustella vielä sadun lukemisen jälkeenkin. Välittäminen on lapsen mielessä joskus niin abstrakti asia, että ei ihmekään, jos sitä pitää kysyä kerran jos toisenkin, että välittääkö joku tai mistä sen tietää, että on rakkain? Sadussa on myös se tärkeä ajatus, että eroista huolimatta voi olla aivan yhtä rakas, sellaisenaan.

Jos pidät Debi Gliorin Kultapienestä, pidät takuulla tästäkin!

"Miten te voitte tietää?" he kysyivät Äiti Karhulta.
"Mistä kummasta te tiedätte, että me olemme
maailman ihanimmat karhunpennut?"

Kommentit

  1. Meillä luettiin samaa jokunen vuosi taaksepäin. Söpö kirja. Mä olen siinä mielessä vähän vaativainen lastenkirjojen suhteen nykyisin, että niissä saa olla jo vähän enemmän pituutta. Mutta tämän kanssa on varmasti hyvä harjoitella ja juurikin tärkeä aihe!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä! Meidän kolme karhunpentuamme ovat kyllä toistaiseksi sulassa sovussa jakaneet ykköspallin, mutta varmaan ihan ennaltaehkäisevässä mielessä tämä kirja kannattaa lukea :)

    VastaaPoista
  3. Mari A.: Meilläkin menee pääasiassa jo kyllä selvästi pidempiä kirjoja, mutta nyt kun pinnalla on esikoisella olleet vähän tämän suuntaiset jutut, on tämä juurikin sopivan lyhyt sellaiseksi keskustelun herättäjäksi ;) Mutta normisti kyllä saa iltasatukirjassa olla enemmän pituutta niin esikoisen kuin äidinkin mielestä toki!

    Elma Ilona:Hih, meillä on vain "kaksi karhunpentua", ja pääosin kyllä hekin ykköspallin sovussa jakavat, mutta esikoinen tuntuu olevan samanlainen pohtija kuin äitinsä jo nuoresta pitäen ;)

    VastaaPoista
  4. Onpa tosiaan kauniin näköinen kirja! Kammoksun kirkkaita värejä (en erityisemmin pitänyt niistä lapsenakaan)ja tässä silmä lepää. Olisin varmaan tykännyt lapsena. :)

    VastaaPoista
  5. Tässä on hyvä ja tärkeä aihe. Meillä(kään) ei ole vielä noussut tällaisia pohdintoja esiin, mutta niitä saattaa tulla, ja eihän sitä tiedä, vaikka jotain pohdittaisiin hiljaa kertomatta sitä ääneen.

    Minä olen monella tavalla niin vajavainen äiti, mutta annan itselleni pisteitä siitä, että kerron molemmille lapsille joka päivä suoraan, että rakastan, kaiken sen muun kehumisen, hellimisen ja halimisen päälle. <3

    VastaaPoista
  6. Tämä on kieltämättä ihana kirja kera kauniiden kuvien. ♥ Luin tämän seurakunnassa työssäoppimassa ollessani loppusaduksi ja hiljaiseksi se kyllä veti lopussa niin lukijansa kuin kuulijansakin. Mutta huomasi kyllä, että moni tuntui saaneen vastauksia puhumattomiin kysymyksiin - varsinkin kun suurella osalla oli juuri syntynyt pikkusisaruksia niin luonnollisiahan tuollaiset "keitä te rakastatte eniten?"-kysymykset ovat.

    VastaaPoista
  7. Anki: Tässä on tosiaan ihanan harmoninen tunnelma!

    Karoliina: Minä olen jo pidemmän tovin ajatellut, että tärkeintä kuitenkin vanhemmuudessa on sen perus huolenpidon ohella juuri se, että näyttää ja kertoo lapselle, kuinka rakastaa ja välittää! Sillä pärjää jo pitkälle ;) Meillä on juuri tuo melkein 4v esikoinen alkanut itsekin usein sanoa, kuinka Rrrrakastaa jotain ;)

    Riina: Juuri tuohon saumaan, kun perheeseen tulee uusi perheenjäsen, tämä kirja on oiva. Koska vaikka se pieni mieli ei sitä osaisi vielä sanoittaa, mielessä usein tosiaan kuitenkin myllertää tuollaisetkin asiat.

    VastaaPoista
  8. Tosiaan suloisen oloinen kirja! Ihana kuvitus. Meillä voisi vielä mennä O:lle, A kaipaa jo pitkiä satuja. Tai sitten tämä menisi äidille. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)