Ian McEwan: Sementtipuutarha

(Otava 2009, käännös ilmestyi ensimmäisen kerran 1980, 

alkuperäinen teos The Cement Garden. Suom. Eva Siikarla)

Brittikirjailijan Ian McEwanin upea ura alkoi 1970-luvun lopulla tästä mestarillisesta esikoisteoksesta. Sementtipuutarha on yhtä aikaa häkellyttävän suorasukainen, paikoin ahdistavakin sekä harvinaisen taidokas psykologinen kuvaus vääristyneistä perhesuhteista. Tarinan kertoja on teini-ikäinen, vahvasti omaan seksuaalisuuteensa herännyt Jack, joka asuu isossa talossa yhdessä vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa, Julien, Suen ja Tomin kera. Syrjässä sijaitseva talo on omiaan perheen sisäänpäinkääntyneelle arjelle, jossa vieraan koputus ulko-oveen on melkein utopistinen ajatus. Lausumaton sääntö piti huolen, ettei kukaan tuonut ystäviään kotiin. Sisarusten keskinäiset lääkärileikit rikkovat sovinnaisuuden rajoja varsinkin lukijan mielessä, mutta toisaalta Jackin silmin katsottuna kaikki tapahtuva tuntuu siihen miljööseen sijoitettuna tarkoitetulta.

Heidän taloaaan ympäröi isän outojen visioiden puutarha, jossa tarkkaan valitut kukat koittavat kasvaa kaiken ympärillä olevan kiven ja laatoituksen rinnalla. Sydänvaivainen isä ei jaksa enää pitää puutarhasta huolta ja tilaakin 15 säkkiä sementtiä aikomuksenaan ympäröidä talo edestä ja takaa tasaisella betonikentällä. Mutta kesken sementin sekoittamisen isä kuolee.

En tappanut isääni, mutta joskus minusta tuntui että autoin häntä matkaan. Ja lukuun ottamatta sitä että hänen kuolemansa osui yhteen erään oman ruumiillisen kehitykseni rajapyykin kanssa, se tuntui merkityksettömältä verrattuna siihen mitä sitten seurasi.

Isän kuoleman jälkeen ei mene kauaa, kun äiti sairastuu. Sisarukset viettävät paljon aikaa äidin sairasvuoteen ääressä. Isän kuolema ja äidin sairastuminen sitovat sisarukset entistä tiiviimmin kotiinsa ja toisiinsa. Ja kun eräänä päivänä sisaruksille selviää, ettei äidin pitkälle matkalle lähtö tarkoittanutkaan reissua kodin ulkopuolelle, sisarusten arki muuttuu lopullisesti. Sementille tulee lopulta yllättävää käyttöä. Jackin päivät kuluvat enää lähinnä masturboidessa ja siskojaan tarkkaillessa. Isosisko Julie tuo eräänä päivän taloon poikaystävän, Sue-sisko purkaa ajatuksiaan päiväkirjaan ja pikku-Tom haluaa olla tyttö. Yhteinen salaisuus kellarissa yhtä aikaa hirvittää ja naurattaa heitä. Arjesta tulee tavallaan selviytymistaistelua päivästä toiseen ja arjen hallinta luiskahtaa käsistä. Kasaantuvat roska- ja tiskivuoret, sisällä pörräävät kärpäset ja Jackin entisestään epäsiistimmäksi muuttunut olemus kertovat karua tarinaa. Kunnes eräänä päivänä halkeama sementissä ja taloon levittäytyvä epämiellyttävä haju eivät jätä heitä rauhaan..

Mennessämme rappusia ylös minä sanoin: - Ei haju ole kovin paha kun siihen tottuu. Sue puoliksi nauroi, puoliksi nyyhkytti ja tiputti taskulamppunsa. Kuulimme taas rottien rapinan takaamme. Sue veti syvään henkeä ja kumartui nostamaan taskulampun.
-Meidän täytyy hankkia lisää sementtiä, hän sanoi oikaistessaan itsensä, ja hänen äänensä oli aivan tyyni.

Olen jo pitkään aikonut tutustua niin kovasti täällä kirjablogistaniassakin kehutun McEwanin tuotantoon. Ja kun nyt kirjastossa tämä hänen esikoisteoksensa sattui käsiini, päätin vihdoinkin tarttua tuumasta toimeen. Sementtipuutarha on vahva teos. On harvinaista, että esikoiskirja on näin taidokas. Aihepiiri ei ole helppo, varsinkin sisarusten välinen fyysinen läheisyys haastaakin herkästi lukijan. Sisarusten vääristynyt maailma kodin sisällä tulee paikon ahdistavan todeksi Jackin silmin havainnoituna. Huoneisiin leviävä outo imelä haju, pörräävät kärpäset ja kaiken aikaa vallitseva outo jännite tuovat vahvan latauksen lukemiseen. Tämä ei ole helppo kirja mielestäni missään määrin. Ilman McEwanin taidokasta otetta riskinä voisi ollakin halu välillä sulkea kirjan kannet ja jättää lukeminen sikseen. Toisaalta sisarukset tulevat jotenkin niin lähelle lukijaa, että paikon tunsin melkein hätää heidän puolestaan, että miksi kukaan ei tule ja näe heidän tilannettaan. Hyvä lukukokemus ei aina ole todellakaan helppo vaan välillä jopa luotaantyöntävän vaikea. Sementtipuutarha ravisuttelee lukijan sisäistä maailmaa sekä testaa lukijan omia rajoja. Tämän ovat lukeneet myös mm. Leena, Susa P., Anki, Paula , Valkoinen kirahvi, Naakku ja Zephyr. Ja varmasti moni muukin, joten jos haluat mukaan linkityksiin, hihkaisehan kommenttiosiossa linkin osoitten kera!

Julie vaihtoi kuvitellun konepistoolin veitseen ja sanoi painaessaan sen kurkulleni: - Hiukan harmia sinusta vielä niin vetäisen tästä. Sitten hän painoi nyrkin nivusteni lähelle. - Tai tästä, hän kuiskasi dramaattisesti, ja me nauroimme molemmat.


4/5