perjantai 13. toukokuuta 2011

Lily Ylil: Intialainen Odysseia


Sain tilaisuuden tutustua etukäteen juuri Nettikirjaa.com:n myyntiin tulleeseen e-kirjaan, tarkemmin sanottuna 13-sivuiseen minuuttinovellitarinaan, Intialainen Odysseia. Tarina muodostuu kymmenestä ns. minuuttinovellista, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Päähenkilönä tarinassa on Ronja, joka on paennut Intiaan menneisyyttään. Paahtava aurinko, tiellä vaeltelevat lehmät, kerjäävät katulapset ja voimakkaasti kojuista tuoksuvat mausteet. Intia tulee heti Ronjan lähelle, iholle ja mieleen. Kaiken sen uuden ja hetkittäin hämmentävän valossa Ronja koittaa ymmärtää itseään ja elämää, sitä millä todella on merkitystä.

Muutaman askeleen päässä ymmärrän, ettei antamiselle pitäisi antaa niin tarkkoja rajoja, pitäisi yksinkertaisesti vain antaa niin kauan kun on jotain mistä antaa. Se on onnellisuuden logiikka, vain siten voi tulla onnelliseksi.

Koska kyseessä on lyhyt novellitarina, ei Ronja taustoineen ja elämänhistorioineen tule tutuksi lukijalle. Lukija tietää hänestä vain tämän hetken ja pääsee osalliseksi Ronjan ajatuksiin, tässä ja nyt. Sillä ei ole merkitystä, mistä hän on tullut ja miksi. Merkitystä on vain sillä, että Ronja on hukassa, ehkä eniten itseltään. Suorastaan iholle tunkeva Intia näyttäytyy hänelle paikkana, josta hän löytää kodin. Intia antaa hänelle jotain sellaista, mitä hän on ollut vailla.

Mitä tämä kaaos tekee ihmiselle, kun se tulee osaksi itseä. Ei tämä voi olla tulematta, ei tätä voi olla sulkematta ulkopuolelleen, niin kuin ei olisi koskaan tätä kaikkea nähnyt.

Olen lukenut hyvin vähän novelleja, vaikka esimerkiksi tovi sitten lukiessani Alice Munron novellikokoelmaa, ihmettelin miksi en useammin lue novelleja. Itse koen novelleissa tärkeäksi sen, että lyhytkin tarina jaksaa herättää ajatuksia, tunteita. Intialainen Odysseia kuvailee Intiaa aisteja hellien ja siten kuin antaa lupauksen jostain tulevasta. Voisin melkein kuvitella tämän johdantona jollekin isommalle tarinalle, joka avaisi Ronjan henkilönä taustoineen lukijalle sekä kertoisi lisää Intiasta ja Ronjasta. Kieli on pohdiskelevaa ja lauseet usein ladattu syvemmillä ajatuksilla. Se sopii tällaiseen lyhyeen tarinaan hyvin, mutta pidemmän päälle toisi ehkä liikaa sellaista filosofista pohdiskelua valmiiksi pureskeltuna tarjolle. Kokonaisuutena Intialainen Odysseia on virkistävä kurkistus Intiaan eksyksissä olevan ihmisen silmin ja aistein kokien.

PS: Blogger on oikkuillut nyt pari päivää ja kadottanut mm. minun blogistani pari postausta, esimerkiksi tähän Intialaiseen Odysseiaan liittyvän. Toivotaan, että Bloggerin ongelmat olisivat nyt selätetty!

4 kommenttia:

  1. Susa, sinä se yllätät aina vain. Miten ehdit tähänkin...

    VastaaPoista
  2. Leena: En kai nyt aina sentään ;) Tämä oli nopea, vain 13-sivua. Tosin toki lukemiseen suhtautuu eri tavalla kun kyse lyhyestä novellista, eli haluaa tarkkaan lukea jokaisen lauseen ajatuksella, mutta ei tähän silti mennyt kuin yhtenä päivänä tovi aikaa. Lukeminen on keinoni purkaa stressiä ja nyt teen sitä erityisen paljon ;)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kivalta, tai ainakin ideana. Noista lainauksista en vakuuttunut... onko muu teksti jotenkin järkevämpää? No, ehkä muistan tutustua tähän. Kiinnostaisi kyllä se, miten Intian makuja, hajuja ja ääniä kuvataan...

    VastaaPoista
  4. Teksti on aikalailla noiden lainausten kaltaista. Kuten arvostelussa kirjoittelin, pidemmän päälle ei tuollainen tyyli ehkä toimisi tai itse ainakin kokisin sen liian "pohdiskelevana" ja valmiiksi purtuna.

    En ole itse käynyt koskaan Intiassa, eli sikäli en osaa sanoa tunnelman kuvauksen autenttisuudesta, mutta minussa se herätti tunteen kuin olisi aistinut palan Intiaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)