keskiviikko 4. toukokuuta 2011

The Versatile Blogger



Susa P. Susan kirjastosta ojensi minullekin tämän nyt blogeissa kiertävän tunustuksen & haasteen. Kiitos kaima! Haasteessa kuuluu kertoa seitsemän tunnustusta itsestään, joten täältä pesee:

1. Kun olen stressaantunut, saatan alkaa leipomaan vimmatusti kuin Greyn Anatomia-sarjan Izzie konsanaan!

2. Pelkään edelleenkin kaikenmaailman ötököitä. Pelko juontaa juurensa yhdestä hassusta kokemuksesta noin 3-4 vuotiaana, kun paitaani tarrasi kesken kauniin kesäpäivän koppakuoriainen, "Tukkimiehen täiksikin" kutsuttu otus. Puistattaa vieläkin, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

3. Ihmisten myöhästely sovituista tapaamisista & menoista saa minut joskus hermoromahduksen partaalle.

4. Haluaisin joskus päästä illalliselle & iltaa istumaan Anna-Leena Härkösen kanssa.

5. Haluaisin kesällä kokeilla viikon parin ajan karavaanarielämää perheen kanssa.

6. Olen kokeillut, miltä tuntuu olla Muumina.

7. Olen pistänyt itseni toviksi kirjastonkirjojen lainauskieltoon, sillä pino yöpöydällä on jo sitä luokkaa, että itseäkin hieman hirvittää. Ja hyllyssä odottavat  TBR-kirjat, niihin en uskalla enää vilkaistakaan.

Haluan antaa tunnustuksen kaikille teille, ketkä haluatte sen täällä käydessänne mukaanne napata!

13 kommenttia:

  1. Tukkimiehentäi on lempiötökkäni! ;-D

    VastaaPoista
  2. Minä en muuten pelkää hirveästi ötököitä, mutta torakat aiheuttavat kohtauksen. Onneksi en ole joutunut näkemään kovinkaan montaa tässä elämässä!

    Karavaanariunelma on kyllä ihan hullu! :D Ihan kaikella rakkaudella... (Mutta silti!)

    <3

    VastaaPoista
  3. Paula: IIIIIKS!! ;D

    Karoliina: No..itse asiassa siis mulla on sellainen ihana nostalginen muisto, kuinka ollessani 10-vuotias, teimme asuntovaunun kera kesälomareissun ja kivaa oli ;) Voi tietty olla, että siinä ei olis samaa hohtoa ja nostalgiaa ahtautua asuntovaunuun kahden lapsen ja koiran kera ;P Haaveeksi tuo tosin jää, sillä siippa ei jaa lainkaan kanssani tätä haavetta..

    Ja jos ihan realistinen itse olen, se saattaisi se viikonloppukin jo piisata ;P

    VastaaPoista
  4. Minustakin lapsena asuntovaunut ja -autot olivat tosi jännittäviä. Meillä ei sellaista koskaan ollut, mutta hienointa oli joskus yöpyä kavereiden kanssa heidän perheidensä pihoilla tököttävissä asuntovaunuissa. Ai, kun vieläkin tulee se tunnelma mieleen. :)

    Perheemme myös suunnitteli joskus asuntoauton lainaamista ja sillä kesäreissun tekemistä, mutta lopulta se ei koskaan toteutunut. Ehkä ihan hyvä. :D Nyt suhtaudun mukavuudenhaluisena snobina hyvin vastahakoisesti ajatukseen karavaanielämästä.

    VastaaPoista
  5. Miltä muumina oleminen tuntuu? Oletko siis hengannut muumipuvussa?

    VastaaPoista
  6. Sara: Hikistä puuhaa, voin sanoa ;) Puolen tunnin jälkeen piti aina käydä vilvoittelemassa ja "ottamassa pää irti", että sai kunnolla hengitettyä ;)

    Hieman hämmentävää oli myös aiheuttaa muutamalle lapselle itkukohtaus, joskin suurin osa kohtaamistani lapsista kyllä iloitsi :)

    VastaaPoista
  7. Jos joskus pääset tapaamaan A-L Härköstä, ota minut mukaan: mulla on sama haave:)

    Karavaanarielämästä sanon samaa kuin Karoliina: et voi olla tosissasi:) Lapsena harrastimme kotimaanmatkailua, ei matkailuautolla vaan henkilöautolla, mutta leirintäalueet tulivat valitettavan tutuiksi. Silloin vannoin, että "ei ikinä tätä kun musta tule aikuinen" ja se päätös pitää:)

    VastaaPoista
  8. Onnea tunnustuksesta. <3

    Minullakin ötökkäkammo ja olen - harmi kyllä - siirtänyt sen jollain alitajunnan asteella molemmille lapsilleni. Kaikkein eniten kammoan ja pelkään torakoita, joita näin Italiassa. Hyi ruma sana sentään, millaisia painajaisia niistä näin pitkän aikaa. Puistattaa edelleen.

    Samoin hermostun silloin, kun kohtaan myöhästelijöitä. Toisaalta hankalaa on sekin, jos joku kutsuttu vieras tulee puolikin tuntia etuajassa ja kaikki valmistelut ovat kesken. Pitkän matkan väki on tietysti eri asia, kun matka voi joutua nopeasti tai ruuhkat voivat viivyttää perillepääsyä.

    Tuo muumina oleminen on varmasti ollut melkoista. :)

    VastaaPoista
  9. Tunnen piston omassatunnossani, kun olen kova myöhästelemään... Tajuan kyllä, kuinka inhottavaa se on muille, mutta jotenkin onnistun aina lähdön hetkellä munailemaan, vaikka yritän valmistautua miten ajoissa.

    Samalla lailla olen aina myöhässä omissa valmisteluissa, kun vieraita on tulossa, joten minulle todellinen kauhu ovat nuo etuajassa olevat ihmiset!

    VastaaPoista
  10. Susa P.: Eikö olekin ihanaa, että Anna-Leenalta tulee uusi romsku syksyllä!! Taitaa minullakin jäädä vain haaveeksi tuo Anna-Leenaan liittyvä, ei taida edes meitä HC-faneja ehkä illallisseuraksi kutsua ;)

    Katja: Minä pelkään vähän samaa tuon esikoisen kohdalla, tosin minä en sentään pelkää hyttysiä jms, mutta hän niitä huitoo hädissään..

    Ja sanoppa muuta, minultakin meinaa mennä pasmat sekaisin jos vieraat tulevatkin selvästi etuajassa ja on valmistelut kesken. Tosin jos kylään tulijat ovat tosi tuttuja, läheisiä, silloin ei onneksi tuollakaan ole merkitystä.

    Karoliina: Voitko kuvitella..olen aikuisiälläni myöhästynyt ehkä juuri ja juuri sen määrän, että yhden käden sormet voi nostaa pystyyn, eikä ehkä ihan sitäkään ;) *minäkö neuroottinen*

    VastaaPoista
  11. Jos ruokapöydän ääreen mahtuu niin tulisin ilomielin sinun ja Anna-Leenan seuraksi;-) Tuo oli ihan paras! paljon Onnea tunnustuksesta ja muistakin mukavista "paljastuksista" Susa-Muumille;-).

    Hyvää loppuviikkoa ja kukkaisen kaunista äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  12. Aamunkukka: Eikö olisikin aika kiva ajatus, että me innokkaimmat A-L fanit pääsisimme joku kerta porukalla hänen kanssaan syömään ;)

    Ihanaista äitienpäivää sinnekin ♥

    VastaaPoista
  13. Minä voisin olla karavaanari kyllä myös! :) Ihan paras kesälomareissu tehtiin kerran telttailemalla leirintäalueilla ympäri Pohjois-Ruotsia ja -Norjaa. Oli ihanaa.

    Onnea tunnustuksesta, kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)