tiistai 7. kesäkuuta 2011

Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä

( Avain 2010)

Jos et aika ajoin kyseenalaista tekemisiäsi, suoritat ehkä vuodesta toiseen opittuja tai muiden sanelemia rutiineja.

Tutkimusten mukaan tavaran hankkimisesta saatu mielihyvä katoaa kuudessa viikossa.

Monet velvollisuudentuntoiset ihmiset saattavat kieltäytyä miellyttävistäkin tapaamisista ja mukavista menoista, koska lehtikasat odottavat läpikäymistä, kaapit rasittavat ja kaikenlaisia paperitöitä pitäisi tehdä.

Olin jo pitkän aikaa kokenut stressiä fyysisen ympäristön suhteen; tekemättömät työt, täynnä olevat kaapit, käyttämätöntä tavaraa pursuava häkkivarasto ja tunne, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Ja kuin kreivin aikaan, ystäväni sattui mainitsemaan Avain kustannuksen kirjan, jota olin tietämättäni ollut vailla. Hollannissa Professional Organizer- koulutuksen saanut Anne te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä on kirja, joka jokaisen vähänkin kiireen tai kaaoksen keskellä elävän pitäisi lukea. Kaaoksen kesyttäjä kertoo ensin, mistä ja miksi kaaos syntyy. Sen jälkeen lähdetään työstämään ajatusta, mitä turhasta tavarasta ja vääränlaisesta ajankäytöstä luopuminen voi meille antaa. Konkreettisten vinkkien ja ohjeiden kautta on tarkoitus saada kaaos kuriin niin kotona kuin vaikka toimistossa tai mökillä. Vapautumalla kaikesta turhasta voi saavuttaa aivan uudenlaisen elämisen laadun.

Pula-aikana suomalaisten selkärankaan iskostui ajatus säästämisestä. Koska ruokaa ja tavaraa oli niukalti, oli otettava ns. kaikki mitä sai. Köyhyys ja uskontokin sanelivat ihmisten käyttäytymistottumuksia hyvin pitkälle. Kun sitten sotavuosien jälkeen vuosikymmenien saatossa yhteiskunta alkoi muuttua materialistisemmaksi, oli ihmiset uudenlaisen haasteen edessä. Tavaraa oli tarjolla enemmän kuin kylliksi. Suomeekin syntyi ensimmäiset amerikkalaistyyliset hypermarketit, etelänmatkat tulivat osaksi monen perheen lomailutottumuksia ja kehittyvä teknologia toi aina uusia laitteita ihmisten ulottuville. Siirryttiin vähitellen kulutusyhteiskuntaan. Nyt 2000-luvulla tuntuukin, että elämme jo liiallisen materian keskellä. Tiesittekö, että suomalaisessa kodissa on keskimäärin 10 000 tavaraa, joista noin 70 prosenttiä jää käyttämättä? Siltikin haalimme lisää ja lisää, tajuamatta kuinka paljon fyysinen elinympäristö voi kuormittaa meitä. 

Jotta lukijan olisi helpompi lähteä kartoittamaan omaa tilannettaan, kirjan alussa käydään läpi kaaokselle altistuvat persoonallisuustyypit. Tiedostaminen on ensimmäinen askel oman käytöksen muuttamiseen. Tämä viisaus pätee myös kaaoksen kesyttämisen suhteen. Persoonallisuustyypeistä löytyy Täydellisyyden tavoittelija, Taivaanrannanmaalari, Esteetikko, Tuunaaja, Hamstraaja, Suorittaja, Maailmanparantaja ja Pröystäilijä. Maailmanparantajan kohdalla tunsin palan kurkussa..

Maailmanparantaja-murehtija-vastuunkantaja säästää kuminauhat, tyhjät kirjekuoret, napit, kynttilänpätkät, kenkälaatikot ja vanhat seinäkalenterit. Hän luulee kierrättävänsä mutta itse asiassa pysäköi tavaran ja materiaalit, koska pitää niistä kynsin ja hampain kiinni.

Juuri viime viikolla mietin, että minulla on varastossa yksi muovilaatikollinen täynnä vanhoja niin omia henkilökohtaisia kalentereita kuin yhteiset seinäkalenteritkin...jo kymmenen vuoden ajalta, ellei ylikin. Ajatus niiden säilyttämiseen lähti siitä, että miten hauska on vuosien päästä selailla niitä ja katsoa millaista arki silloin aikanaan on aina ollut. Ihan hyvä ajatus, mutta montako kertaa olen kaivanut esille tuon laatikon ja selaillut noita kalentereja? Niin, en kertaakaan. Ja jos ihan tarkasti miettii, niin kuvittelenko, että jos elän vanhaksi, niin haluan mummona käyttää aikana siihen, että selailen vanhoja kalentereitani? Ilmeisesti. Miksi se on niin vaikeaa luopua?

Velde-Luoma antaakin kirjassaan ensiapua luopumisen tuskaan, lempeästi ja ymmärtäen, mutta kuitenkin jämäkän määrätietoisesti ohjaten kohti parempaa. Se kannustaa näkemään varastoidut tavarat negatiivisina tilanviejinä, suhtautumaan niihin äkäisesti. Kaaoksen kesyttäjä antaa selkeät toimintaohjeet tavatapaljouden raivaamiseen, mutta myös oman ajankäytön järkiperäistämiseen sekä muistinkin keventämiseen. Kirjan voi lukea ensin kokonaan ja sitten palata eri kohtiin tai aloittaa lukemalla sieltä täältä tärkeimpiä kohtia. Siihen tulee palattua monia kertoja vinkkejä ja kannustusta hakien.

Kaaoksen kesyttäjästä innostuneena olen jo oikeasti aloittanut raivaamisen omassa elämässäni ja tämä on vasta alkua! En yleensä täällä jaa kuvia kodistani tms, mutta nyt on tehtävä poikkeus ja pääsette kurkistamaan kotini kahteen pahimpaan kaappiin, jotka joutuivat jo raivaamisen kohteeksi. Ja pakko kertoa, että oikeasti raivaamisen jälkeen mieli on ollut kevyempi! Toki tästä on vielä matkaa siihen, että saan heitettyä esimerkiksi ne vanhat kalenterit roskiin, mutta olen varma, että Kaaoksen kesyttäjää lukemalla, pystyn kyllä vielä siihenkin!

ENNEN

JÄLKEEN


ENNEN

JÄLKEEN

Haastan teidät kaikki kesyttämään oman arkenne kaaoksia!! Sillä...

Maailma on täynnä asioita,
joista voi nauttia ilman
tavaravuoren kertymistä!

17 kommenttia:

  1. Hieno kirja, ja HIENOA TYÖTÄ Susa!! :-) Kaappisi näyttävät upeilta jälkeen-kuvissa.

    Tämän teoksen sisarkirja on Regina Leedsin One Year to an Organized Life. Sen mukaan voi omistaa kokonaisen vuoden oman elämänsä kuntoon laittamiseen. Olen itse lukenut kirjan, MUTTA valitettavasti en ole kokonaista vuotta ehtinyt vielä kuluttaa kaappien ja kalenterin organisoimiseen ;-), vaikka jonkin verran oppeja olenkin saanut omaksutuksi. Kirjassa on erityisen hyvää se, että siinä on todella hyvä ja perusteellinen ohjelma ajankäyttösuosituksineen oman elämän haltuun ottoon. Samoja perusasioita käydään läpi kuin te-Velde-Luoman oppaassa. Tarpeellisia kirjoja!

    VastaaPoista
  2. Paula: En muista, milloin joku kirja olisi näin selkeästi minua innoittanut toimimaan jonkun asian puolesta. Kaaoksen kesyttäjä on niin selkeä ja vielä sopivan ohkainen ettei tule tunne jo valmiiksi mistään ylipitkästä "elämänoppaasta". Kuljetan sitä mukana laukussa ja saatan lueskella sitä uudelleen sieltä täältä, vähän koko ajan jotain omaksuen.

    Kiitos vinkistä tuohon Regina Reedsin kirjaan!

    VastaaPoista
  3. Susa, minäkin olen säästänyt kaikki kalenteri koko elämäni!!!! Olen sinuakin pahempi, sillä minulla on tallessa vielä lukioaikaiset teinilakenterit, kaikki päiväkirjani, kaikki eläni kortit ja kirjeet: Hyppään koskeen!

    Mietin juuri, että olen kai sekatyyppi Maailmanparantajaa ja esteetikkoa. Kuvittele, minulla on uudessa keittössänikin, jonne ei pitänyt kerryttää mitään romua, jo kaksi laatikkoa 'nonsense' eli klemmareita, kumilenkkejä, post it-lappuja, kyniä, siemenpusseja, klemamreita, naittajan niittejä, mittanauhoja...Päämies väittää että hän ei pysty edes kurkistamaan sinne....Kunpa saisin tyhjän viikon raivata tämän kaiken.

    Minusta tällaiset kirjat ovat ihan must!

    VastaaPoista
  4. Maailmanparantaja-murehtija-vastuunkantaja säästää kuminauhat, tyhjät kirjekuoret, napit.... = minä!
    Jo silloin kun näin tuosta kirjasta mainittavan täällä http://ordinarefi.wordpress.com/ ajattelin, että nyt on otettava itseään niskasta kiinni, mutta ei tänään, kun varjossakin on 30 astetta.Ihailen tässä nyt vain näitä sinun hyllyjäsi:)

    VastaaPoista
  5. Tämä kyllä osui ja upposi, jos niin voi sanoa. Ja tunnistin itsestäni heti tyypit taivaanrannanmaalari-esteetikko-tuunaaja-murehtija-maailmanparantaja. :) Ja kuten sinä ja Leena, minäkin olen säästänyt vanhat kalenterini, mutta olen kirjoittanut niihin lyhyitä päiväkirjamaisia merkintöjä, minkä vuoksi säästän ne. Mutta miksi ihmeessä olen säästänyt esim. vanhojen lentolippujeni boarding passit tai mitä ne puoliksi palaneet synttärikakkukynttilät tekevät keittiön ylälaatikossa?

    Tämä kirja tulisi selvästi tarpeeseen ainakin meillä.

    Ja hienot kaapit!

    VastaaPoista
  6. Todella hyvä teksti Susa! Ja pakko uskoa, että Velde-Luoman kirja on hyvä, ainakin se on saanut sinut hienoihin suorituksiin :).

    VastaaPoista
  7. Mahtava juttu ja inspiroivia kuvia :D

    Kaaos on meilläkin usein melkoinen... Ja yleensä vain ignooraan sitä enkä haaveilekaan kesyttämisestä. Mutta täytyy myöntää että varsinkin vaatekaapin siivoamisesta ja harventamisesta tulee aina hyveellinen olo. Sääli että tyttäret kantavat toisesta ovesta samaan aikaan sisään omia kirpparilöytöjään ;-)

    VastaaPoista
  8. Susa, järjestin tänään kaikki omat vaatekaappini. Pystyin jopa heittämään jotain pois.

    Päämies ei halua olla samoissa kaapeissa kanssani;-) Hänellä on kaikki kuin mittatikulla vedettynä...

    Laskin kaikki t-paitani, villatakkini, alushousuni, ns. paremmat puserot...Sain valtavia lukuja. Tämä ei passaa! Ohi on!

    VastaaPoista
  9. Katja: Sanoppa se ;) Minullaki tahtoo olla tallessa leffalippuja, esikoisen synttärikynttilöiden jämiä ja mitä lie ;) Toki on ihana säilöä muistoja, mutta kirjaa lukiessa huomasin, että rajansa niissäkin.

    Pienen mökin emäntä: Kyllä, kirja on oikeasti todella hyvä ja inspiroiva. Ja pidän siitä, että siinä käsitellään sen konkreettisen tavarakaaoksen lisäksi tosiaan myös ajan hallintaa yms!

    Booksy: Varsinkin ovien takana olevaa kaaosta on niin helppo ignoorata, I Know ;) Kirjassa oli tärkeä pointti muuten meille kirja-ihmisillekin. Tarvitseeko oikeasti omistaa kaikkia suosikkikirjojaan ja yleensä vielä liutaa muitakin, kun on kirjastotkin.

    Leena: Vaatekaapit ovat kyllä yksiä petollisimmista kaaoksen lähteistä. Minullakin on aikomut alkaa seuraavaksi taltuttaa sitä kaaosta. Periaatteenani on, että jos en ole vuoteen pitänyt jotain vaatetta -> kiertoon! Armottomasti!

    VastaaPoista
  10. Selvästi tärkeä kirja ja hyvä postaus!

    Tavaraa kertyy kyllä hirveitä määriä. Minäkään en olevinaan juuri ostele (ehkä ostelisin, jos olisin rikkaampi) ja yritän kierrättää esim. lasten vanhat vaatteet ja tavarat. Silti kaapit pursuavat. Olen koko aikuisikäni muuttanut aika tiheään, mikä on ollut pelastus, mutta nyt ei ole muutto ihan lähitulevaisuudessa edessä, ja selvästi tarvittaisiin taas inventaariota. Tätä kirjaa, siis, ehkäpä?

    VastaaPoista
  11. Mä heitin taas muuton yhteydessä varmaan 10 jätesäkillistä tavaraa pois (osan kierrätin, olen hyvis!!) vaikka en ole mukamas ostanut mitään.

    Tunsin pientä angstia, kun heitin vanhoja valokuvia pois. Tuntui kuin pieni osa elämää olisi mennyt roskiin. Ja ei pahalla, mutta se kyllä joutikin mennä =)

    VastaaPoista
  12. Karoliina: Meilläkin kierrätetään varsinkin lastenvaatteita, mutta ihan tavaroita, astioitakin jne..mutta silti jotenkin aina ne kaapit vaan tahtovat täyttyä!

    Mari A.: Minäkin kun siivosin häkkivarastoamme, vein pari jätesäkillistä kierrätykseen, kuten aina yleensä teekin. Toisen roju on toisen aarre ;)

    VastaaPoista
  13. Tuon kirjan lukeminen olisi kyllä niin tarpeellista minullekin! *Käpertyy piiloon häpeämään omaa käytöstään, sinun siistit kaapin kuvat silmissä syyttävästi pyörien*

    VastaaPoista
  14. Nyt vasta lukaisin tämän postauksen! Aiheesta oli tässä keväällä Kodin kuvalehdessäkin juttua... ja juu, kuten ehkä olet rivien välistä lukenut, niin sitä kaaosta on kyllä tässäkin huushollissa. Täytynee tutustua teokseen loman aikana :)!

    VastaaPoista
  15. Villasukka kirjahyllyssä: Hih, kyllä meiltäkin löytyy vielä kaappeja, joita ei meinaa uskaltaa edes avata ;)

    Mie ite: Toisaalta liian sliipattu koti ei olisi edes minun makuun..kyllä se elämä näkyä saa. Mutta toisaalta sitten taas vähemmälläkin tavaramäärällä ja kaaoksella sitä elämää olisi:)

    VastaaPoista
  16. Palasin kommentoimaan tätä vanhaa postausta, kun se osui tuolta sivusta silmiini. Sain kyseisen kirjan lahjaksi eräästä synttärivalokuvauskeikasta. Kirjan antaja on raivannut antaumuksella omaa kotiaan jo pidempään, ja tunnisti viime keväänä minussa alkaneen raivaus- ja kohtuullistamispuhdin. Kirja on hyvä, palaan sen pariin aika ajoin ja olen toteuttanut juttuja sen opit takaraivossani. Tosin tehtävää on edelleen paljon, minulla on mm. joulukortit monelta vuodelta jemmassa...

    VastaaPoista
  17. Ei mikään uusi esine- tai vaatehankinta tuo sitä iloa, mitä tuo vaatekaapin järjestäminen ja ylimääräisnen pois heittäminen. (esim. Fida, Pelastusarmeija) Olen itse tehnyt periaatteella Hylly kerrallaan. Seuraavana päivänä toinen hylly jne. Tuskin maltoin odottaa, että huomenna jatkuu.. Se ei ole liian rasittavaa ja tämä jos mikä on palkitsevaa hommaa. Kaikki vaatteet, jotka ovat ihan kivoja, jos vähän korjaan sitä tai ehkä joskus tulee tilaisuus käyttää, jne, - pois vaan kylmästi. Laita vaatteet kiertoon muiden iloksi.
    Anna itsellesi anteeksi väärät ostokset, turhaa soimata niistä itseään ja pitää ne ikäänkuin rangaistuksena vaikka niitä ei käytä. Pois, pois.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)