maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kati Tervo: Jääkaapin henki

(Wsoy 2011)

Keittiössä, jos missä tietää, millä tuulella toinen on. Tunteet kiehahtelevat ja höyryävät. Siellä ei voi pimittää väsymystään, ei ärtymystään, ei iloaan, ei himoaan. Halaus keittiössä on mausteisempi kuin olohuoneessa. Suuria tunteita eletään jääkapilla ja ruokapöydässä.

Kati Tervon Jääkaapin henki on lämminhenkinen, elämänmakuinen ja tarkkanäköinen kokoelma kertomuksia keittiöstä, ruoasta ja elämästä. Keski-ikäinen Tervo kertoo nautittavan varmaotteisesti ja usein lempeän itseironisestikin ruoka-ja keittiömuistojaan, peilaten niitä niin lapsuuteensa kuin tähän hetkeen ja yhteiskunnan ruokatottumuksiin. Reseptejä tämä kirja ei tarjoile, mutta sitäkin herkullisempia aikamatkoja Tervon muistoihin.

Isomummu näytteli kuollutta maaten pää punaisessa lammikossa, silmät kiinni, veitsi verisenä pään vierellä. Herää jo mummu, se on vain mehua. Isomummu halusi minälle, ainoan pojan saksalaiselle hupakolle, sydänkohtauksen, hän tahtoi miniän pois kettiöstä ja elämästään.

Tarinoissa ruoditaan arjen niin arjen pieniä sattumuksia kuin elämän isompiakin kysymyksiä. Miksi sitruunanlohko ruiskii aina silmään? Miksi eilen vielä sallittu ruoka onkin tänään se kielletty ja vaarallinen? Päälisin puolin tarinat voi tuntua kepeiltä tuokiokuvilta toisen muistoista, mutta monen tarinan takana on vakavampaa pohdintaa. Miksi jääteläauto kurvaa kotiemme nurkille, kun tarve olisi terveellisemmälle ruoalle? Kotimaiset ruoat ja juurekset läheltä tekisivät varmasti kauppansa. Usein taustalla on myös aito huoli muuttuvien suositusten aallokossa, ruokinko riittävän oikein ja terveellisesti itseäni ja perhettä? Miten ruokailutavat muuttuvat kun lääkäri kertoo kolesteriarvojen paukkuvan yli sallittujen rajojen? Miten käy silloin ihanien salaisten syöpöttelymatkojen jääkaapille? Pitääkö koko perheen muuttaa tottumuksiaan?

Tervo kirjoittaa nasevasti, turhia brassailematta ja se toimii. Hän ei yritä olla muka-hauska, vaan hauskuus syntyy tarinoista itsestään ja Tervon tavasta kertoa niistä ilman kielellisiä kikkailuja. Toisaalta monet varsinkin lapsuuteen liittyvät muistot ovat kuin kauniita tuokiokuvia menneestä, niin että melkein voi maistaa kielellään nuo äidin tekemät veriletut, mummon mehun. Kuin huomaamatta palaa omiinkin ruokamuistoihin ja tuntee nenässään tuoksun, miltä mummolan perunakellarissa tuoksui, kun sain lapsena hakea sieltä lasisen pienen limsapullon aina korista kesähelteellä. Oman osansa tarinoissa saa myös Tervon kirjailijamies Jari sekä heidän poikansa Kalle. Konstailematta Tervo kirjoittaa, että seksissä kohtuullisuutta ei keski-iässä kannata hakea. Pääasia, että seksiä on. Aina kun tekee mieli, kannattaa lähteä keittiöstä makuuhuoneen puolelle. Orgasmi tekee hyvää sydämelle. Muistan lukeneeni iltalehtien lööpeistä valtavaa kohkaamista siitä, kuinka Jari Tervon vaimo kirjassaan tekee isoja paljastuksia heidän seksielämästään. Kirjan luettuni voin vain naurahtaa, että kaikista ne lehdet lööppejä repivätkin.

Jääkaapin henki on kirja, jota lukiessa palaa omiinkin ruokamuistoihin, katsoo keittiötään uusin silmin ja väkisin miettii myös omia ruokatottumuksiaan. Tarinat ovat kuin pieniä välipaloja, mitä on ihana nauttia pitkin päivää. Keittiö on usein kodin sydän, paikka jossa elämä tapahtuu.

Keittiössä synnytään, kontataan, opitaan puhumaan, rakastellaan, kositaan, riidellään, erotaan, sovitaan ja kuollaan.
Niin ja valmistetaan ruokaa ja syödään. 

3/5

8 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta! Pidin niin paljon Kati Tervon Kesäpäiväkirjasta, että haluan lukea tämänkin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos esittelystä! Ajattelinkin, että ei kai Kati Tervo nyt mitään kovin yksityiskohtaisia seksielämäkuvauksia kirjoita julkisesti. Mutta kai ne on lööpit revittävä jostakin...

    VastaaPoista
  3. Sainpas aikaiseksi lueskella tätä kirjablogiasi pitkästä aikaa! Moni teos lähti heti luettavien listalle. Mä aion nimittäin lomallani LUKEA ihan oikeasti, monta kirjaa! Liian vähälle jää nykyään kaunokirjallisuus. Kati Tervo on nyt sillä listalla myös :)

    VastaaPoista
  4. Pienen mökin emäntä: Minun puolestaan pitäisi laittaa varaukseen sen Kesäpäiväkirja!

    Morre: Joo ei ;), ennemminkin ne olivat toteamuksia tyyliin, että heilläkin on seksielämää eivätkä mitään seikkaperäisiä kuvailuja kuten lööpit antoivat ymmärtää.

    Mari: Kiva kun löysit lukuvinkkejä! Kerrohan sitten, mitä kaikkea lomalla aiot lukea!

    VastaaPoista
  5. Eilen kurkisti tämä kirja kirjaston uutuushyllyillä, mutten kiinnostunut. En varmaan luekaan sitä, mutta kiva tietää, mitä se pitää sisällään

    Little bee sitä vastoin hyppää lukulistalleni.

    VastaaPoista
  6. Ruokamuistot jäävät jonnekin syvälle meihin kaikkiin. Siksikin Kati Tervon kirja vaikuttaa sympaattiselta ja kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä, Susa! Nimi oli jäänyt jostakin korvan taa mutten sen enempää tiennyt, olisiko sitten noista lööpeistä vai mistä :D

    Ruoka on nyt paljon mielessä niin arkipäivän kuin gradunkin takia. Tämä on luettava. Kiitän kauniisti ihanasta ja keittiöntuoksuisesta arviosta!

    VastaaPoista
  8. Mari A.: Uskoisin, että pidät Little been tarinasta!!

    Katja: Ja usein monet omat ruokamuistot ovat jotenkin valtavan rakkaitakin!

    linnea: Lööpeistä minäkin kirjan ensin bongasin, mutta halusin nähdä, mitä ne oikein vaahtoaa ;) Ei vaan ennen kaikkea halusin tutustua Katin tuotantoon ja lukea elämänmakuisia ruokamuistoja, ja se toteutui!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)