Peter James: Kuolema katsoo kohti

( Minerva 2011. Alkuteos Looking Good Dead 2006. 

Suomentaja Leena Mäntylä)

Kohta makuuhuoneen ovi aukesi naisen takana. Sisään astui lyhyt, jykevärakenteinen, mustiin pukeutunut mies, jolla oli päässä kypärämyssy ja kädessä hanskat. Hän sulki oven takanaan. Nainen ei kuullut miehen tuloa tai sitten hän ei ollut huomaavinaan tätä. Mies käveli hitaasti naista kohti tämän riisuessa helmiä kaulastaan. Mies veti nahkatakkinsa sisältä jotain, mikä välkehti valossa. Tom kurottautui eteenpäin ja yllättyi huomatessaan, että se oli pitkä stiletti...

Iso-Britannian lahjan dekkarimaailmalle, Peter Jamesin Kuolema katsoo kohti -dekkarissa liikelahjayritystä pitävä Tom Bryce löytää junasta cd-levyn, jonka sisältöä koneelta katsoessaan hän joutuu mukaan hengenvaaralliseen tapahtumavyyhtiin. Levyllä näkyvässä videopätkässä kuolee nuori kaunis nainen, eikä Tom voi uskoa sitä todeksi. Sen on pakko olla taitava lavastus, onhan?

Brighton & Hoven pienen merenrantakaupungin sympaattinen, mutta toisaalta samalla karski rikosylikomisario Roy Grace saa tutkittavakseen tapauksen, jossa naisen torso löytyy mutaiselta rapsipellolta. Kun naisen henkilöllisyys saadaan lopulta identifioitua ja naisen kuva julkaistaa tv:ssä, tajuaa Tom videon tapahtumien olleen täyttä totta. Ja kun Tom saa sähköpostiinsa viestin, jonka sisältö saa hänet lamaantumaan, ei paluuta enää ole.

Hyvä herra Bryce
Vierailitte eilen sivustolla, jolle teillä ei ole oikeuksia. Nyt olette yrittäneet käydä siellä uudelleen. Emme pidä kutsumattomista vieraista....

Tom päättää kysyä vaimoltaan Kellieltä mielipidettä, kertoako näkemästään poliisille, sähköpostissa olleesta suorasta uhasta Brycen perhettä kohtaan huolimatta. Kellyn kehoituksesta Tom antaa lausunnon videosta, joka on merkillisesti jo varastettu, Roy Gracelle tiimeineen. Tom haluaa olla vain rehellinen kansalainen, mutta asettaa samalla perheensä tulevaisuuden vaakalaudalle pahemmin kuin voisi kuvitellakaan. Kuolemasta on tehty viihdettä ja Tom sekä Kellie ovat seuraavan videon päätähdet mikäli Roy ei voita kilpajuoksua ajan kanssa. Kello käy jo...

Ja mitä merkitsee naisen torson sisältä löydetty harvinainen kovakuoriainen, Copris lunaris, skarabee? Tuo egyptiläisten temppelien seiniin kaiverrettu kuoriainen, jolla oli tärkeä osa muinaisissa hautajaisseremonioissa. Oi skarabee...skarabee..

Peter Jamesin Kuoleman kanssa ei kujeilla -dekkari esitteli lukijoilleen nelikymppisen Roy Gracen, tuon erikoisen rikosylikomisarion, joka rakastaa viskiä ja uskoo henkimaailmaan 9 vuotta sitten kadonneen vaimonsa löytämisen toivossa. Sandy katosi kuin tuhka tuuleen, ja hänen kohtalonsa kaivaa edelleen Royn sisintä. Jopa Sandyn aamutakki roikkuu edelleen heidän yhteisen kotinsa naulassa, sillä Roy ei ole voinut hävittää Sandyn tavaroita vieläkään,edes 9 vuoden jälkeen. Hän koittaa hakea vastausta Sandyn kohtaloon meedioilta, mutta kukaan ei ole koskaan saanut häneen vielä yhteyttä. Kun Roy tutustuu paremmin kauniiseen patologi-Cleohon, on tullut aika astua elämässä eteenpäin..

Ja hän oli haistavinaan Cleon hajuveden kädessään. Hän toi sen nenälleen ja kyllä! Haju oli vahvin ranteen kohdalla; se oli varmaan tarttunut silloin kun hän oli kietonut kätensä Cleon ympärille. Grace piteli rannettaan nenäänsä vasten pitkään, nuuhki myskistä tuoksua ja tunsi sydämessään heräävän jotain, minkä oli luullut kuolleen jo kauan sitten.

Vaikka Roy on Jamesin dekkareiden päähenkilö, tässä tarinassa iso osansa on Tomilla ja hänen vaimollaan Kelliellä, joka on koukussa nettishoppailuun ja vodkaan. Tomin yritys ei tuo suuria voittoja ja paineet Kellien toivoman elämäntyylin rahoittamiseksi ovat raskaat kantaa. Toisaalta Jamesilla on tapa kuvailla melkeinpä kaikki tarinaan tulevat tai siinä lyhyestikin vilahtavat henkilöt tarkasti ulkoisesta olemuksesta lähtien. Samoin miljöön kuvauksille huoneiden sisustuksesta lähtien. Tietyllä tapaa tämä vahvistaa lukijan omaa sisäistä mielikuvaa henkilöistä, tekee sen rikkaammaksi, mutta toisaalta paikoin meinasi jopa turhauttaa. Malttamattomana olisin välillä jo halunnut tarinana etenevän, enkä kuulla, miltä kukakin näyttää tai mistä pitää. Toisaalta kirjan loppupuolella olin jo täysin tarinan imussa ja samalla tottunut tuohon piirteeseen tekstissä. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja sykkeen noustessa saa hengähtää syvään kerran jos toisenkin. Lopuksi lukija saa vastauksia mutta myös osa kysymyksistä, kohtaloista jää ilmaan. Lienee niin tarkoituskin, sillä ainakin Royn tarina jatkuu edelleen. Alkukielellä näitä Roy Grace -dekkareita on julkaistu peräti jo seitsemän.

James osaa tyylipuhtaasti kirjoittaa dekkaritarinaa, jossa on myös koko ajan mukana päähenkilön omaa kehystarinaa. Olen jollain tapaa jo suorastaan kiintynyt tuohon omalaatuiseen rikosylikomisarioon. Tunnen vähän samanlaista orastavaa kiintymystä Roy Gracen hahmoon kuin aikanaan koin Patricia Cornwellin Kay Scarpettaan, joka edelleen on yksi dekkarimaailman suosikeistani.  Leenan blogista löytyy myös arvostelu tästä! Leenan tavoin toivoisin kansiin jotain samantyylistä, mitä alkukielisissä teoksissa on. Raikkautta varsinkin. Liian tummanpuhuvat kannet eivät ehkä houkuttele niin herkästi tarttumaan kirjaan spontaanisti ilman ennakkotietoa kuin voisi. Kuolema katsoo kohti tuo yhden pisteen Totally British-haasteeseen, jossa tähän mennessä kertynyt 12 pistettä!

Olen koukussa...

3/5