sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Tommy Tabermann: Ruusuja Rosa Luxemburgille

( Gummerus 2011, toinen painos)
(Ensimmäinen painos: Weilin + Göös 1970)


Pian kaikki tehdään jostakin kovasta,
hiekkatietkin katoavat.
Miltä tuntuu kotiinkävely sitten enää,
                                  keskellä yötä,
eikä jalkojen alla pehmeästi hiekka.

1. heinäkuuta tulee kuluneeksi vuosi tuon valovoimainen rakkauden lähettilään, Tommy Tabermannin kuolemasta. Nyt Gummerus julkaisee uusintapainoksena Tommyn esikoiskokoelman, Runoja Rosa Luxemburgille. Esikoiskokoelman julkaiseminen aikanaan, vuonna 1970, oli Tommylle merkittävä hetki elämässä. Saada nähdä omia runoja kansien välissä, painettuna. Tommy itse totesikin kerran häntä haastateltaessa: Kun ottaa käteensä ensimmäisen kirjansa, ottaa käteensä ihmeen:  eilen tätä ei vielä ollut, ja nyt voin koskettaa sitä. Voiko tämä olla totta? Onnen tunne on suunnaton.

Kirjoitukseni alussa oleva runo on yksi lempirunoistani Runoja Rosa Luxemburgille- teoksesta. Rakkain on kuitenkin tämä, joka on painettu kultaisin kirjaimin uusintapainoksen takakanteenkin:

Autiot huoneet, paljaat katot.
Vesi, jäässä.
Iho, veden sisar, vaahtera,
aukeaa juotavaksi,
värisee.
Me täytämme autiot huoneet
Me sulatamme jään
Me lennämme paljaiden kattojen yli

Kuuletko?
Elämä hakkaa suonissa kuin meri

Tommyn esikoiskokoelman runot näyttävät jo sitä maailmaa ja tunteen paloa, mitä Tommy tarjoili neljän vuosikymmenen ajan. Runoja Rosa Luxemburgille runoissa sivutaan luopumista, vallankumouksellisuutta, rakkauden ja elämisen vimmaa. 

En ole nähnyt tätä Tommyn esikoiskokoelman ensimmäistä painosta, joten en ole varma, onko ulkonäkö miten samanlainne, mutta pidän kovasti tämän uusintapainoksen ulkoasusta ja kartonkimaisen tuntuisista kansista. Kullanhohtoiset kirjaimet etu- ja takakannessa yhdessä pienen mustan ruusun kera ovat kauniit, samalla kuitenkin vähäeleiset.



Tänään maa on niin raskas
Etten jaksa kantaa

Sitä


Kuvat Googlesta, kaikki lainatut runot Runoja Rosa Luxemburgille -teoksesta.

4 kommenttia:

  1. On kyllä oikea kulttuuriteko, että tämä on julkaistu uudelleen. Vaikuttavia, ajattomia runoja.

    VastaaPoista
  2. Susa, hän oli niin uskomaton ihmisenä, Auringon Kantaja ja mitä runoja hän jättikään meille.

    Pidän eniten hänen runokokoelmastaan Veren sokeri...ja hänen signeerauksensa siinä.

    VastaaPoista
  3. PS. Arvaa, odotanko sun seuraavaa;-)

    VastaaPoista
  4. Katja: Nimenomaan, todella hieno teko Gummerukselta!

    Leena: Vaikka en koskaan tavannut Tommya henkilökohtaisesti, hän kosketti silti sieluni vahvasti.
    Hmm..laitappas mulle tuohon seuraavaan kirjaani liittyen juttua meiliini ;) Että mitä tuumaat ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)