Annamari Marttinen: Mistä kevät alkaa

(Tammi 2005)

Miksi hänellä oli sellainen tunne, että hän oli jäämässä kyydistä? Ja minkä kyydistä? Elämän? Koko ajanhan hän eli. Kuka sitä paitsi määritteli, minkälaista elämän tulisi olla tai kuka oikeasti eli elämäänsä, kuka vain seisoi ja katsoi sivusta? Eikö kaikki elämä ole elämää?

Elämä on kuin kaunis postikortti, johon on onnistuttu vangitsemaan täydellisen perheen onnellinen hetki. Tai niin ainakin Annamari Marttisen Mistä kevät alkaa -teoksessa nelikymppinen opettaja-Leila uskoo. Hänen mielensä on täynnä mielikuvia siitä, millaista heidän perheensä elämän tulisi olla. Kiltti aviomies Antti, ylioppilaaksi kirjoittanut tytär Kia sekä iäkäs äiti, joka vielä asuu omillaan. Kaikki voisi olla niin hyvin jos vain ihmiset tajuaisivat käyttäytyä kuten Leila mielessään ajattelee. Ja kun vielä ehtisi todistamaan alkavan kevään merkit ajoissa, näkisi jäiden lähdön, kaikki voisi olla täydellistä. Mutta elämällä on jotain muuta takataskussaan Leilaa varten, eivätkä ne kortit ole sellaiset, mitkä hän haluaisi pelata. Kian ylioppilasjuhlia suunnitellessa Leila joutuu todistamaan äitinsä sairastumista Alzheimerin tautiin. Hän on nähnyt merkkejä siitä, ettei äiti ole entisellään, mutta ei haluaisi uskoa niitä.

Kyllä sinä sen olet nähnyt, Leila, hän sanoi itselleen. Miten olisit voinut olla näkemättä? Kun äidit ja isät tulevat vanhoiksi ja varsinkin jos he tulevat sairaiksi, he imaisevat tyttärensä ja poikansa suihinsa ja sisäänsä, jos heitä menee liian lähelle. 

Kasvot kireinä tekohymyä hymyillen Leila koittaa hoitaa työnsä, saada äitinsä tilanteeseen tolkkua ja järjestää Kialle täydellisia juhlia. Samaan aikaan hänen mielessään takoo lakkaamatta, miksi tämän piti tapahtua juuri minulle? Minä en ehdi! Marttyyrin lailla hän suorittaa ja suorittaa, eikä tajua, ettei kevät ole ainoa asia, mikä on lipunut kaiken suorittamisen keskellä hänen silmiensä ohitse. Aikuistuvalla Kialla on aivan toisenlaiset suunnitelmat mielessä kuin Leilalla, niin omien juhliensa kuin tulevaisuuden suhteenkin. Mutta Leila ei sitä ehdi nähdä, sillä hänellä on kiire..kiire. Mikään ei tunnu riittävän hänen mielestään muille, vaikka hän itse on todellisuudessa ainoa tuomitsijansa.

Kun sitten Kian lakkiaispäivänä kaikki alkaa mennä pieleen jo aamusta, kun äiti löytyy kotoaan sekavana ilman juhlavaatteitaan, Leilan tiukasti yllä pidetyt kulissit alkavat väkisinkin natista. Muiden juhliessa ylioppilaiden suurta päivää, Leila uhkuu pidätettyä raivoa niin monia asioita kohtaan, ja toisaalta on samaan aikaan pohjattoman väsynyt. Äidin tilanne, Kian poikaystävä, rasittaviksi kokemansa sukulaiset. Ja kaikki nekin asiat, joiden pitäisi olla iloisia, ovat muuttuneet mustiksi Leilan mielessä. Ja kun päivä vaihtuu illaksi ja Leila jää kahden Antin kanssa juhlien jälkeen, Leilan levottomuus kasvaa..ja hän päätyy kirjaimellisesti polvilleen moraalin rämeikköön.

Leila haukkoi henkeään piilopaikassaan, häpeän puna kasvoilla ja kaulalla syveni. Hän kääntyi äkisti ja horjahti korkeissa koroissaan, lensi rähmälleen risukkoon, satutti polvensa kantoon. Hän kuuli tytön naurun laiturilta eikä halunnut kuulla sitä! 

Leilan tempoillessa sisäisten "riivaajiensa" kanssa, hän ei osaa asettua äitinsä asemaan ja nähdä, kuinka pelottavaa Alzheimerin  tautiin sairastuminen on. Leila kipuilee tyttären roolista luopumistaan eikä pysty hyväksymään uutta rooliaan oman äitinsä hoivaajana. Samaan aikaan Leilan äiti Helena on vankina niin asunnossaan kuin mielessään.

Hänet oli tyrkätty takaisin pimeään selliin, jossa oli katonrajassa vain yksi pieni ikkuna. Hän heittäytyi kapealle lavitsalleen kädet selän taakse kytkettyinä, tahmaisen vadelmalimonaadin maku yhä hampaissaan. Huomenna sinut hirtetään! Tiesitkö sen? Kukaan ei sinua ymmärrä. Kuuletko sinä? Eihän sinulla ole edes ketään...ei ketään. Ei ketään koko maailmassa!

Mistä kevät alkaa
on ennen kaikkea tarina naisista eri elämänvaiheissaan mutta myös äitien ja tytärten muuttuvista suhteista toisiinsa. Se on myös tarina luopumisista ja irtautumisista ja vavisuttava kuvaus Alzheimerin tautiin sairastumisesta. Marttinen kirjoittaa naisena, mutta erityisesti ihmisenä olemisen karikoista niin tarkkanäköisesti, että se paikoin melkein satuttaa ja saa pelkäämään omaan sisäiseen peiliin katsomista. Leilassa tiukkaan istuva suorittajan rooli melkeinpä puistattaa välillä, mutta toisaalta vetää hiljaiseksi: sorrunko joskus itsekin siihen, että unohdan nauttia käsillä olevasta hetkestä tavoitellessa jotain sitkeästi mielessä istuvaa mielikuvaa? Lipuvatko toivomamme asiat kuin salaa ohitsemme niitä sokeasti tavoitellessamme? Tähän elämisen tärkeään kysymykseen Marttinen teoksessaan pureutuu täydellisen oivaltavasti Leilan hahmon myötä. Leilasta on jopa vähän vaikea pitää. Hänen suhtautumisensa äitinsä sairauteen on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää, mutta muuttuessaan oikeutukseksi marttyyriyteen, puistattaa. Leilan muistoissa välähtelee se nuori ja onnellinen tyttö, joka hän aikanaan oli. Mutta sen tytön tilalle on kasvanut äkäinen suorittaja, joka on kuin oman elämänsä uhri. Jo nelikymppisenä hän on usein kuin elämäänsä katkeroitunut vanha nainen. Missä välissä niin pääsi käymään? Miten unelmoitu elämä lipuikin ohitse kuin pilvet tuulisella taivaalla?

Mistä kevät alkaa toi viidennen pisteen suomalaisen keskiluokan arki-haasteeseen. Näin ollen olen saanut suoritetuksi ensimmäisen lukuhaasteeni! Myös Leena on lukenut tämän Marttisen loistavan kirjan. Olen lukenut tähän mennessä kaikki Marttiselta ilmestyneet kirjat ja täytyy todeta, että hän on noussut kotimaisten naiskirjailijoiden kärkikastiini. Häneltä ilmestyykin ensi kuussa uusi kirja, Ero, jota odotan jo kovasti.

4/5

Kommentit

  1. Kuulostipa kiinnostavalta! Ja tosiaan tuo Leila alkoi nyppiä jo tätä esittelyäsi lukiessa.

    Ärsyttävä päähenkilö on mielestäni hiukan kaksiteräinen miekka. Se voi toisaalta olla koko romaanin kantava voima, mutta toisaalta taas pilata koko jutun.
    Haastavaa!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta, en ole Marttista lukenutkaan, mutta esittelysi perusteella voisin kyllä tarttua tähän, tai ehkä sitten siihen uuteen ilmestyvään!

    Aivan ihanan herkkä kansi!

    VastaaPoista
  3. Minua Marttinen on alkanut kiinnostaa, ja kiitos tämän arviosi, yhä enemmän vain! Tässä kirjassa on myös aivan ihana kansi. <3

    Onnea haasteen suorittamisesta! Minulla se on vielä pahasti kesken. :)

    VastaaPoista
  4. Minäkään en ole lukenut Marttiselta mitään, mutta kiinnostuin nyt!

    VastaaPoista
  5. Eih! Taas kiinnostava kirja! Argh! Pakko laittaa listalle tämäkin. Mutta tuntuu enemmän sellaiselta työhönpaluukirjalta kuin lomakirjalta :D Laitan kalenteriin elokuulle...

    VastaaPoista
  6. Morre: Tuo on totta, että ärsyttävä päähenkilö voi vesittää koko tarinan. Tässä onneksi Leila ei ole sillä tavalla ärsyttävä, vaan ennemminkin Marttinen on luonut hänet niin älykkään viileästi, että kaikki eivät välttämättä kunnolla edes tajua koko asiaa ;)

    Amma: Suosittelen tätä kyllä lämpimästi!! Marttisella on taito osua ihmisyyden ytimeen monella tapaa.

    Karoliina: Ei muuta kuin tutustumaan hänen kirjoihin!

    Minä alan nyt lueskella pian jotain kirjoja siihen omaankin haasteeseen liittyen ;)

    Erja: Aloita ihmeessä vaikka tällä!!

    Booksy: Elokuukin on hyvä kuu ;)

    VastaaPoista
  7. En jotenkin ole aikaisemmin ollut innostunut Marttisesta edes hienojen blogiarvioiden perusteella (joita olen kyllä ihaillut), mutta nyt alan jo kiinnostua. :) Kiitos siis hyvästä arviosta, varmasti jossain vaiheessa vuotta luen jonkun Marttisen kirjan ja se voisi hyvinkin olla vaikka juuri tämä.

    VastaaPoista
  8. Mie seuraan sinua taas kuin hai laivaa ja yritin etsiä eilen Vammalasta Marttisen kirjoja (mutta toisaalta ei minulla ollut käteistä mukana, kun olin niin hupsu ja unohdin nostaa)

    Olet hyvä Marttisen teosten mainostaja, heti alkaa kiinnostamaan :)

    Olen Morren kanssa samaa mieltä, että ärsyttävä päähenkilö on aika riskaabelia. Inhosin Punaisen mekon päähenkilöä aivan tajuttomasti, enkä teoksesta pitänytkään. Inhosin Austenin Kasvattitytön tarinan päähenkilöä, mutta teos on silti todella kiinnostava. Välillä on ihana inhota jotain. :)

    VastaaPoista
  9. Heii, mie luin tän keväällä ja silloin oli mielessä sulta kysellä oletko lukenut, mutta unohtui. Hieno, osuva arvostelu Susa! Luin samaan aikaan myös sen "Veljeni vartija"-teoksen, täytyykin tsekata onko sulla arvostelu täällä siitäkin...

    Kiitos vinkistä, en tiennytkään että Marttiselta on tulossa uusi kirja. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
  10. lisäys: ja löytyihän se, itseasiassa olinhan sen jo lukenut ja sitä kautta päätynyt Veljeni vartijan lainaamaankin :)

    Luin juuri Marianne Fredrikssonin Simonin. En löytänyt siitä arvostelua, joten oletkohan sitä lukenut? Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi siitäkin Fredrikssonin teoksesta!

    VastaaPoista
  11. Katja: Jos luet Marttista, lue tämä ensin, ehdottomasti! Olen kyllä melko varma, että pitäisit tästä!

    Hanna: Sinä hupsu ;) Minäkin koitan metsästää kirppareilta Marttista, mutta toistaiseksi en ole löytänyt kuin vain sen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä.

    Tuo on totta, että hyvässäkin teoksessa voi olla todella ärsyttävä henkilö ;)

    Kaisa: Se Veljeni vartijakin on minusta todella hyvä! Molemmissa kirjoissa on teemoja, jotka puhuttelivat minua kovasti.

    Luen varmaan tässä kesän aikana sen Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johannan. Itse asiassa olen törmännyt siihen Simoniin kirpparilla parikin kertaa, mutten ole ostanut. Onko se hyvä, eli kannattaako ostaa jos vielä törmään siihen? Ainakin ne kaksi aikaisempaa Fredrikssonia ovat olleet kyllä hyviä.

    VastaaPoista
  12. Kyllä se miusta oli hyvä, alku oli mulla jostain syystä vähän hankala (ehkä historiallisista teemoista johtuen), mutta kun pääsin vauhtiin, en olisi taas malttanut lopettaa. Hyvin Fredrikssonmaista kerrontaa, juuri siksi niin mukaansa tempaavaa. Tässä oli enemmän sellaista...hmm, en löydä sanaa... no, liikuttiin paljon unimaailmoissa, "toisessa todellisuudessa" /tietoisuudessa tms, joka ajoittain teki lukemisesta sellaista, että siihen piti ihan tosissaan keskittyä :) Mutta, voin kyllä suositella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)