Alkuteos: Undone (2009)
Kustantaja: Tammi (2011)
Suomennos: Annukka Kolehmainen
Kansi: Taina Markko
Sivuja: 581
Nainen oli aivan alasti. Mustelmat varjostivat hänen sisäreisiään - tummat, vanhat mustelmat. Säärissä oli kuivuneita veripaakkuja. Viininpunainen kelmu näytti peittävän hänen yläruumistaan, ja kyljen haavasta pilkotti valkoista luuta. Judith katsoi naisen kasvoja. Nenä oli vinossa. Silmät olivat turvonneet, huulet rohtuneet ja halkeilleet. Tummat hiukset olivat takussa verestä, jota oli valunut lammikoksi pään ympärille sädekehän muotoon.
Eläkeläispariskunta Judith ja Henry luulevat ensin törmänneensä autollaan peuraan. Hänen silmissään oli taatusti verta, sillä hän oli näkevinään eläimellä - taatusti peuralla - naisen muodokkaat, valkoiset sääret. Noustuaan autosta, he tajuavat olleensa pahasti väärässä. Maassa makaa henkitoreissaan alaston nainen, jota on selvästi kidutettu monin eri tavoin. Mistä hän ilmestyi tielle ja kuka hän oikein on? Kuka häntä on kiduttanut ja miksi?
Kolme vuotta sitten Grant Countyn kuolinsyytutkija Sara Linton päätti jättää kivuliaan menneisyytensä taakseen ja muutti Atlantaan. Mutkaton työ ensiapupoliklinikalla toi Saran elämään hallinnan tunnun ja hulppea hieno koti sekä kaksi koiraa riittivät hänen arkeensa. Kun sitten hänen sairaalaan tuodaan alaston ja pahoin loukkaantunut nainen, huomaa Sara olevansa jälleen kasvokkain väkivallan kanssa, tahtomattaan. Auto-onnettomuudessa loukkaantunut nainen on ennen tielle joutumistaan kohdannut jotain paljon pahempaa, josta hänen suorastaan raadeltu kehonsa kertoo karua tarinaa. Anna, saa nainen sanottua nimekseen, ennen kuin vajoaa taas pimeään..armolliseen pimeyteen, joka suojelee häntä kaikelta kivulta ja kauhulta.
Erikoisagentiksi sangen poikkeuksellinen henkilö, dysleksiansa suorastaan mestarillisesti työkavereiltaankin salaava Will Trenton, löytää läheltä onnettomuuspaikkaa maanalaisen helvetin. Maan alle kaivetun kidutusluolan kätköistä löytyy välineitä, joiden käyttötarkoitusta ihmiseen Will ei edes tohdi ajatella. Hyvin pian selviääkin, että sairaalassa makaava nainen on ollut luolassa vankina, mutta siellä on ollut myös joku muukin. Läheistä metsää tutkiessaan löytyy ensin verinen ajokortti ja hetken päästä Will tuntee pisaran niskassaan. Vesipisaran, hän luulee, mutta kädellään pyyhkiessään hän tajuaa sen olleen verta..
Ja kun parkkipaikalta siepataan poikansa nähden nainen, on selvää, että he ovat tekemisissä sadistisen sarjamurhaajan kanssa. Aikaa vastaan taistellessaan he tuntuvat polkevan tutkimuksissaan liian paikoillaan. Will ja hänen parinsa Faith Mitchell saavat tutkimusten edetessä huomata, että monella on salatut syynsä vaieta kuulusteluissa. Mutta omat salaisuutensa on myös niin Willillä kuin Faithilläkin. Missä on Willin vaimo, toinen lastenkodin kasvatti, Angie? Miksi Faith on niin ärtynyt ja ailahtelevainen? Omien salaisuuksien aallokossa velloessa he kuitenkin tekevät kaikkensa selvittääkseen kadonneiden ja kidutettujen naisten kohtaloa. He huomaavat, että kaikki kadonneet naiset olivat sairaalloisen laihoja, yksinäistä mutta yltäkylläistä elämää viettäviä, vähemmän mukavia naisia.
Sara tajuaa tapauksen myötä kieltäneensä liian kauan tosiasioita ja taakseensa jättämiään tragedioita. Tarjotessaan apua jutun tutkinnassa ja päätyessään pitkästä aikaa todistamaan ruumiinavausta, hän tunteekin yllättäen helpotusta. Ruumishuoneen kylmän kliinisessä ympäristössä hän tuntee Jeffreyn olevan lähempänä kuin koskaan aikaisemmin hänen traagisen kuolemansa jälkeen.
Sara oli pelännyt joutuvansa taas muistojen valtaan, mutta ruumishuone huokuikin pelkkää rauhaa ja ehdotonta varmuutta siitä, mitä heidän tulisi selvittää. Täällä tehtiin hyvää työtä. Ihmisiä autettiin vielä heidän kuolemansa jälkeenkin. Etenkin sen jälkeen.
Kivun jäljet -teoksella Slaughter avaa Georgia-sarjan ja tuo yhteen Grant County-sarjan Sara Lintonin sekä Atlanta-sarjan Will Trentin. Kaikki aiemmat Slaughterin käännökset lukeneena, molempiin henkilöhahmoihin kiintyneenä, hieman jännitin sitä, mutta turhaan. Slaughter onnistuu siinä erinomaisesti ja kun itse tarina kirjassa on paikoin suorastaan ahdistavan karmaiseva ja loppua kohden jännitysastettaan nostava, käsissä on aika lailla täydellinen gengrensä edustaja. Jännite jaksaa pysyä yllä tämän lähes 600-sivuisen järkäleen loppuun asti. Psykologisten jännäreiden aatelia, ehdottomasti!
Muovijäteastiassa makasi vauva. Sen silmät olivat kiinni ja huulet hiukan raollaan. Iho oli kelmeän vahamainen.
Faith seurasi Williä ja tarttui häntä käsivarresta. Will ei pystynyt hievahtamaankaan. Maailma oli lakannut pyörimästä. Hän tarrasi ovenkahvaan pysyäkseen pystyssä. Faithilta pääsi ääni, joka muistutti itkuvirttä.
Vauva käänsi päänsä ääntä kohti ja avasi silmänsä hitaasti.
"Hyvä jumala", Faith henkäisi.
PS: Myös Leena on koukuttunut Slaughteriin, lue hänen arvionsa tästä täältä!
4/5
Susa, nyt minä koukutin lopullisesti! Tämä Slaughter on paras kaikista eli kirjailija ei ole jäänyt junnaamaan Willin lällyyn olemukseen, vaan näyttää näreet. Upeaa! Ja toden sanot, että 600 sivua ei tuntunut missään. On tiiliskiviä ja tiiliskiviä;-)
VastaaPoistaOnneksi tartuimme hiukan eri kohtiin sitaateissa yms. niin ei tule lukijoille tylsäksi.
Täytyykö meidän odottaa vuosi ennen uutta Slaughteria!!!
Minä olen oikeastaan kokonaan lopettanut dekkareiden lukemisen. Jossain vaiheessa vaan kyllästyin. Mutta edelleen teen niin, että jos lukuilo on kokonaan kadoksissa, en nyt muista, koska niin olisi käynyt, mutta kuitenkin, silloin toimii, kun ottaa käteen kirjan, jonka juoni on niin jännittävä, ettei sitä malta laskea kädestä.
VastaaPoistaLeena: Tämä on kyllä parhaimmistoa Slaughterilta! Ja todellakin Willin persoona sai ihan uutta nostetta, vaikka toki entinenkin oli kiehtova :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Minä olen ollut vuosikaudet dekkarikoukussa, eikä "parannusta" näy vieläkään ;)