Avain 2011
Kansi: Satu Ketola
Sivuja: 263
"Eikö me pidetä se, mitä sovittiin."
"Pidetään."
"Elämän loppuun saakka."
Sillä tavalla hän sanoi myöhemminkin, silloin, kun istuimme tammen kasalla ja painoimme vuotavat peukalot vastakkain. Elämän loppuun saakka, hän sanoi, ei ikuisesti. Nyt ymmärrän, miten tärkeä ero se on. Ikuisuus on lahjomaton. Elämän loppumista voi tarpeen vaatiessa hiukan jouduttaa.
Katariina on yhtä aikaa hämmentävä, koskettava ja älykäs esikoisromaani, joka haastaa lukijan mielikuvituksen toden ja epätoden välimaastoon. Kirjan takakansi ei paljasta juuri mitään, sillä Katariina täytyy itse lukea ja kokea. Voitte siis kuvitella, kuinka tiukilla nyt olen, kun pitelen käsissäni yhtä tämän vuoden hienointa lukukokemusta, enkä kuitenkaan voi kertoa siitä teille paljoakaan. Minä, joka yleensä tunteella rönsyilen arvosteluni, joudun nyt tekemään sen suu supussa ja tiukasti keskittyen.
Kirja rakentuu kuudesta eri osuudesta, joissa äänensä saa niin nuori Margareetta, sosiaalityöntekijä ja äiti Anna, pieni sinnikäs Jarek-poika, Jaakob sekä itse Katariina. Osuudet ovat välähdyksiä menneestä ja nykyhetkestä, mutta mikä on totta, mitä ei. Kuka on Katariina ja missä hän on? Kenen totuus on oikea? Entä kaikki se, mikä jää sanomatta, väreilemään pinnan alle? Lukijan mieli tekee lakkaamatta työtä punoakseen ihmiset yhteen, lopulta yllättävinkin sitein. Rasi-Koskisen teksti on selkeää ja konstailematonta, mutta kuitenkin sisältää vahvoja merkityksiä. Itse tarina on moniulotteinen tematiikaltaan. On epätyypillistä äitiyttä, perheväkivaltaa, juurettomuutta jatkuvien muuttojen myötä, jo koululaisten arkeen tunkeva julmuus toisia kohtaan. Jos ihmiset ovat hukassa toisiltaan, ovat he usein hukassa myös itseltään. Olennaisena nousee kuitenkin esille lapsen ja vanhemman monimutkainen suhde sekä vanhemman vastuu lapsesta.
Lapset eivät välttämättä ole ikuisia. Lapset eivät kestä mitä tahansa.
Psykologina työskentelevä Rasi-Koskinen on onnistunut luomaan Katariinasta niin monisärmäisen ja puhuttelevan tarinan, että harvoin lukijana törmää näin ansioituneeseen kirjaan edes pitkän linjan kirjailijoilla, saati esikoisteosten suhteen. Katariina on kirja, jonka haluaisi alkaa heti viimeisen sivun jälkeen lukemaan uudestaan ja varmasti luvassa olisi edelleen voimakas lukukokemus, hieman eri silmin tällä kertaa. Haluaisin kertoa teille niin paljon tästä kirjasta, mutta vielä enemmän toivon teidän tarttuvan itse tähän kirjaan ja kokemaan Katariinan! Ainakin Booksy, Hanna, Katja ja Jenni ovat sen jo tehneet ja vaikuttuneet.
Ei ole tarkoitusta.
Ei ole kohtaloa.
Ei ole piilomerkityksiä.
On vain näkyviä tapahtumia ja kaikki on juuri sitä miltä se näyttää.
Vai onko?
4/5
Susa, sain tämän lahjaksi suloiselta Hannalta, joka haluaa avartaa minua kotimaan kirjallisuuteen;-)
VastaaPoistaNyt en lue tätä. Palaan sitten joskus kun...(Aloitin juuri yhden tiiliskiven;-)
Katariina on tosiaan juuri niin hyvä. Se on kieleltään kaunis, kirjana ehyt ja ihmiskuvaukseltaan vahva. Ja tosiaan, jokaisen täytyy lukea se itse. :)
VastaaPoistaMinullakin tämä on nyt odottamassa, ihana ihana viime perjantain paketilla pelastanut Hanna täälläkin asialla.
VastaaPoistaMinä niin odotan tätä kun te kaikki olette kehuneet.. Mutta ei ihan vielä. Mutta pian. Ai ai. <3
Sopivan kutkutteleva arvostelu!
Oi, tykkään kannesta kovasti!
VastaaPoistaHieno kirjoitus, kiitos tästä!
VastaaPoistaLeena: Sinä ja sinun tiiliskivet ;) Minä meinasin pitää pienen paussin tiilisikivissä, kunnes piakkoin tartun siihen Max Mannerin uusimpaan ;)
VastaaPoistaKatja: Nimenomaan, kaikkea tuota on Katariina!
linnea: Hanna on kyllä sellainen pelastava enkeli ♥ Kiva kuulla sitten, mitä sinä pidät tästä! Uskon kyllä, että ihastut!
Tuure: Eikö olekin upea kansi tosiaan!
Booksy: Kiitos!!
Pakkohan tämä on lukea, kun loistavia arvioita tulee toinen toisensa perään! Taitavasti tasapainoilit arviossasi, en spoilaantunut lainkaan :).
VastaaPoistaMaria: Lue ihmeessä! Ja kiva, että onnistuin tasapainoilemaan "nuoralla" :)
VastaaPoista