lauantai 27. elokuuta 2011

Mia Vänskä: Saattaja

Mia Vänskä: Saattaja
Kustantaja: Atena 2011
Kansi: Jussi S. Karjalainen
Sivuja: 308

Meitä on ollut aina, aikojen alusta asti. Tavallisia naisia, ihan niin kuin minäkin. Ne ovat kaikki käyneet tämän saman läpi.

Lilja halusi uuden alun, ja jättäessään petollisen aviopuolisonsa taakseen, hän samalla jätti taakseen myös tutun elämän etelä-Suomessa, kaupungin hälyssä. Kuin sattumalta Liljan vanha kotitalo Keski-Suomessa tulee myyntiin ja Lilja päätyy kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin lapsuudestansa tuttuihin huoneisiin asumaan. Talon edelliset asukkaat olivat jostain syystä kesken remontin päättäneetkin nopeasti myydä talon ja lähteä pois. Kukaan naapureistakaan ei tuntunut tietävän, miksi perhe oli halunnut niin nopeasti lähteä talosta. Vain pari päivää ennen Liljan muuttoa talon edessä oli kuollut nuori, täysin terve postimies, löytynyt maasta naama kauheassa tuskanirvistyksessä. Lilja ei anna asioiden kuitenkaan häiritä itseään ja asettuu tavaroineen vanhaan kotiinsa taloksi. Muuttopuuhissa auttava äiti tuntuu välillä hämmentyneeltä Liljan muutosta vanhaan kotitaloon.

Niin... Enpä olisi uskonut että tähän taloon enää ikinä jalallani astuihin, sanoi äiti hiljaa ja katsoi jonnekin eteisen suuntaan.

Lilja alkaa saada talossa ollessaan vähitellen väläyksiä menneestä, lapsuudestaan, joiden merkitystä ei ymmärrä. Hämmentyneenä hän sammuttelee valoja, joita ei muista jättäneensä päälle ja ihmettelee keskelle kellarin lattialle ilmestynyttä vesilammikkoa, joka tulee aina vain uudestaan ja uudestaan..kuin tyhjästä. Selittämätön pelko alkaa vallata Liljaa vähitellen. Lilja alkaa nähdä asioita, joita hän ei voi enää selittää edes väsymyksellä.

Jokin liikahti peilissä.
Liljan pyyhe putosi lattialle. Peilistä olisi pitänyt heijastua pukeutumishuoneen seinän koivupaneelia, mutta sen sijaan siinä näkyi jotain tummaa, kuin synkkää rantamaisemaa. Ja maisemassa liikkui jokin.

Kun Liljan naapurin rouva löytyy raa'asti tapettuna, Liljan kellarin puutarhasaksilla, ja myöhemmin Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena, tajuaa Lilja tahtomattaan olevansa osa jotain paljon isompaa. Jotain, jossa juuri hänellä on tärkein rooli. Lapsuuden oudot muistot alkavat vähitellen nivoutua yhteen suuremman kokonaisuuden kanssa. Kuin pelottavaa palapeliä pala palalta kooten, Liljan tietoisuuteen alkaa rakentua toinen maailma. Lilja koittaa taistella viimeiseen asti kaikkea sitä vastaan, kunnes tajuaa, että jokaisella meillä on kohtalomme ja tehtävämme tässä maailmassa, eikä se aina ole helppo tai kaunis.

Useimmiten ihmismieli ei pysty käsittelemään sitä törmäystä joka tapahtuu, kun elävän ihmisen ja eksyneen sielu kohtaavat. Se voi ajaa ihmisen kauheisiin tekoihin tai kuolemaan.

Saattaja on Mia Vänskän (s.1972) esikoisteos, joka poistaa pienimmätkin epäilyt siitä, etteikö kotimaisen kirjallisuuden saralla nainen voi kirjoittaa hienoa ja uskottavaa kauhufantasiaa. Lukijalle aukeava, vanhoista myyttisistä tarinoistakin tuttu maailma on yhtä aikaa kiehtova ja pelottava. Tuonelan mustat joet, Haadeen lautturi ja sieluolennot. Kaikki ne saavat Saattajassa oman luontevan paikkansa arkitodellisuuden rinnalla. Tarina Saattajan taustalla on yliluonnollisista elementeistään huolimatta uskottava. Vaikka asioita ei voi selittää järjellä, niillä on silti oma tarkoituksensa tapahtumien ketjussa.

Luin kirjaa yömyöhään, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni. Hämärässä makuuhuoneessa melkein kuulin sydämeni tihenevän sykkeen, pälyilin pimeään eteiseen, ja pelkäsin. Saattajassa on oma maagisen pelottava tunnelmansa, joka otteeseen tempaistessaan tunkee melkein ihon alle. Viittaukset muinaissuomalaisten uskomuksiin ovat kiehtovia. Vänskän teksti on sujuvaa ja tarina jaksaa kantaa alusta loppuun asti herpaantumatta. Oman erityishuomionsa ansaitsee upea Jussi S. Karjalaisen tekemä kansi, jota katsoessa tuntee väkisin pelonsekaista ihailua. Vanha rintamamiestalo näyttää päälisin puolin viattomalta, mutta  mikä on totuus, jonka juuret ulottuvat syvälle..syvälle maahan..minne?

Kurkatkaahan myös Booksyn ja Marjiksen arvostelut tästä!

Lopetan arvosteluni tällä kertaa hyvin poikkeuksellisesti erääseen kappaleeseen, joka alkoi jo kirjaa lukiessa soida päässäni. Kuunnelkaa sanat ja katsokaa tuota upeaa kirjan kantta, olette jo melkein matkalla Saattajan maailmaan.

4/5



23 kommenttia:

  1. Voi, tämä on kyllä ihan pakko lukea! Hyvä kotimainen kauhukirja on tosiaankin tervetullut tapaus.

    VastaaPoista
  2. Hui kamala! :D En uskaltaisi ikinä lukea tätä, mutta oli kiva lukea arviosi kirjasta!

    VastaaPoista
  3. Mahtaisinkohan uskaltaa lukea tämän? Kustantajan sivuilla en kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta nyt kyllä kiinnostus heräsi. Täytyy vain ensin kerätä rohkeutta :)

    VastaaPoista
  4. Tämä on kiinnostanut minua siitä saakka, kun ensi kerran kuulin uutuudesta. Kotimainen kauhu ei ole liiaksi kulunutta kamaa, vaan päin vastoin on tosi mukavaa, että sitä tehdään! Arviosi nostaa kiinnostusta entisestään, ja PMMP:n kappaleen linkitys toimii... :-)

    VastaaPoista
  5. No joko tämä ilmestyi! Jestas... Pakko lukea.

    VastaaPoista
  6. Tämä vaikuttaa tosi kiinnostavalta, vaikka en nykyään juurikaan lue kauhua. Ja kansi on minustakin hieno!

    VastaaPoista
  7. Susa, mikään ei ole niin pelottavaa kuin pelottavat talot!

    Hieno kirjan kansi, elämyksellinen arvostelu. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Huiii!!! :) kiinnostukseni heräsi kyllä, vaikka en aikoihin mitään jännittävänkammottavaa olekaan lukenut... jaa että rintamamiestalo..;)

    VastaaPoista
  9. Iiks, nyt en uskalla lukea juttuasi kun kirja on kesken - mutta palaan vielä :-)

    VastaaPoista
  10. Voi että, et arvaakaan miten toivoin että kirjoittaisit tästä jo tänään, ja kun avasin koneeni niin täältähän tämä teksti löytyi! <3 Mahtavaa! :)

    Luin tekstistäsi tosin vain lopun, eli varsinaisen arviosi kirjasta, koska toivon pääseväni ihan kohta itsekin tämän kimppuun. Ja oi kyllä, arviosi lupaa erittäin hyvää! En millään malttaisi odottaa!! :D Palaan tähän toivottavasti pian! :)

    VastaaPoista
  11. Satu: Nimenomaan, tällaiselle on kyllä ollut selvä tilaus kotimaisen kauhukirjallisuuden saralla!

    Maria: Jos ei yleensäkään lue kauhukirjallisuutta tai katsoa pelottavia elokuvia, voi tämä olla kyllä liian jännittävä ;)

    Maija: Jos rohkaistut, ja tämän tyylilajin kirjat kiinnostaa, Saattajan maailma imaisee takuulla mukaansa.

    Paula: Minä toivoisin lisää tällaista kyllä kotimaisen kirjallisuuden gengreen, sillä todellakaan tällaista ei ole liikaa tarjolla.

    Morre: Tämän julkaisu ymmärtääkseni vähän aikaistui?

    Jum Jum:Minä luin aikanaan paljon enemmän kauhua, jotenkin olen ollut siihen vähän kyllästynytkin, mutta tämä kyllä taas nosti kiinnostukseni korkealle ;)

    Leena: No niinpä, tulee mieleeni heti pari kauhuelokuvaa liittyen kummitteleviin taloihinkin..hui!

    Mie ite: Virkistävää, jännittävää vaihtelua varmasti tutun lukemisen keskelle ;)

    Booksy:Hei kivaa, pitääkin heti tulla sitten lukemaan, mitä pidit, kunhan kirjoitat tästä!

    Sara:Sinulle on jännittäviä hetkiä luvassa..Älä lue kovin myöhään ;)

    VastaaPoista
  12. Kiva oli lukea tästä arvostelu, sillä olen ollut kahden vaiheilla lukeako kirjan vai ei. Aiheensa puolesta se kiinnostaa kovasti, mutta kun luin lukunäytteen kustantajan sivulta, odotus jotenkin lätsähti. Ehkä kirjailijan tyyli ei pure minuun, mutta en kuitenkaan vielä tuomitse - tätä täytyy lukea yömyöhällä peiton alla. :D

    VastaaPoista
  13. Omenatiikeri: Näin kirjan lukeneena ehkä käyttäisin lukunäytteessä jotain muuta kohtaa, kuin mikä siinä on. Hyvä sekin toki on, mutta kirjassa oli niin monia hienoja juttuja, että ehkä itse olisin valinnut näytteeksi muun kohdan.

    VastaaPoista
  14. Ihana arvio, ja on muutenkin aina mahtavaa, kun ymmärtää kirjoittajan todella ihastuneen kirjaan! Ei silti ehkä minulle, mutta kiitos kuitenkin. <3

    VastaaPoista
  15. Karoliina: Kiva kun innostus välittyi arvostelusta :)

    VastaaPoista
  16. Kas niin, palailen kommentoimaan kuten uhkailin :-)

    Minäkin pidin muinaissuomalaisesta tatsista tässä, ja siitä että tämä oli rintamamiestalo. Ylipäätään oli huikean hauskaa, että (minun silmissäni) vahvasti jenkkilään ja Brittein saarillekin assosioituvaan kauhuun saatiin niin selkeästi suomalainen fiilis. Se teki kirjasta virkeästi erilaisen, vaikka osa tapahtumista toikin mieleen Kingin kirjoja. Juonikin toimi.

    Pakko myöntää, olen aika innoissani siitä, että joku onnistui kirjoittamaan ihan uskottavan suomalaisen kauhuromaanin :D

    VastaaPoista
  17. Sain myös juri kirjoitettua tästä blogiini, joten uskalsin tulla lukemaan sinun arviosi. Hui, tuo kylppärikohtaus oli aivan kauhea!

    Kirjassa oli todella hienoja kohtia, vaikka loppu ei ollutkaan minusta ihan onnistunut. Kirjassa oli kuitenkin ihana pelottava tunnelma. :)

    VastaaPoista
  18. Hui minkä kuuloinen kirja! Upea arvostelu siis, ihan tässä alkoi itseäkin jännittää. Minä taidan olla liian arkajalka tähän puuhaan, mutta mahtavaa kuulla että tällaista tehdään Suomessakin ja vielä kaiken lisäksi hyvin.

    Ja Lautturi on ihana!

    VastaaPoista
  19. Booksy: Kuten blogiisi jo kommentoin, minulle tuli monesti lukiessa mieleen tästä elokuva. Harmi tosiaan, ettei Suomessa vaan osata tehdä hyviä tämän gengren elokuvia.

    marjis: Kirjan tunnelma oli kyllä tosiaan oikeasti monessa kohtaa pelottava. En edes muista, milloin olisin lukenut kirjaa, jonka jälkeen pakko nukkua valot eteisessä ;)

    linnea: Siksikin toivoisin kovasti tälle kirjalle blogisavuja, kun tämän gengren kirjoja tulee niin vähän kotimaisille markkinoille, näin hyviä varsinkaan.

    Lautturi on yksi mun lemppareita Miralta ja Paulalta ;)

    VastaaPoista
  20. Susa, tämä ei siis ole psykologinen dekkari/jännitysromaani vaan ns. kauhuromaani. Olisiko tämä sitä ihanan vanhanaikaista Johan Theorin -kauhua? Tai ehkä näitä kaikkia?

    usein kirja on myös sidottu aikaan/paikkaan/tilanteeseen, jossa sitä luetaan. Muistan, kuinka olin yksin kotona viikon kun luin Mannerin K18:sta ja kun lintu lensi ikkunan ohi, minä kiljuin kauhusta. Siis ehdottomasti voin keskittyä paremmin kun ei ketään muita lähellä kuin koiruus.

    VastaaPoista
  21. Leena: Ei, tämä ei ole sellainen jännäri, mistä sinä pidät, vaan tyylipuhdas kauhukirja, missä vedestä nousee mustia outoja ilmestyksiä jotka kiskovat kirkuvat ihmiset veden alle ja sängyllä saattaa istua mies, jonka silmien tilalla tyhjää jne. Uskaltaisin väittää, että tämä ei ehkä ole sinun kirja, kun tiedän, ettet katso tämän tyylisiä elokuviakaan ;)

    Tuo, että kirja on usein aikaan/paikkaan jms sidottu, on kyllä niin totta. Ja takuuvarma keino saada itsensä viritettyä vähän liiankin vastaanottavaiseksi ja säikyksi, on lukea myöhään hämärässä :)

    VastaaPoista
  22. Kiitos Susa ja nyt selkis;-) Hyvin minut tunnet. En minä nyt tuollaista ihan...

    (Nyt taas aloittamassa...hurjaa.)

    Ja sen jälkeen sitten ihan muuta vaihteeksi.

    VastaaPoista
  23. Sain joululahjaksi Vänskän esikoisteoksen, Saattaja. Kirja oli aivan loistava ja piti otteessaan alusta alkaen. Tästä innostuneena ostin Vänskän toisen teoksen Musta Kuu, joka ei pettänyt sekään! Jos vain kauhulle taipuu niin suosittelen ehdottomasti!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)