torstai 11. elokuuta 2011

Mitäs uutta sinulla on pöksyissäsi?


Ostin kesähelteillä kirpputoreja kolutessani muutamia vanhoja aikakausilehtiä: Seura 1959 sekä 1961 ja Kotiliesi 1966. Voi mitä ajan patinaa sivuilta henkiikään! Katsokaa vaikka nyt tuota vuoden 1961 Seura-lehden kansikuvaa, jossa poseeraa kaunis Elizabeth Taylor. Sisältä löytyy mielenkiintoinen juttu Elizabethista, tuosta Maailman kauneimmasta Kleopatrasta, jolla aviomiehet vaihtuivat, mutta joka silti oli hauras kuin kukka.


Lehdistä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa, niin meiltä kuin maailmalta, ihmisistä ja ilmiöistä. Ja onpa tuohon aikaan lehdissä ollut jo elokuva-arvostelujakin!


Kotiliedestä löytyy paljon juttuja tietenkin kodinhoitoon, huushollaamiseen liittyen: Vanhasta uusi kevättalven takki, Maalaiskodin hoidettu ympäristö, Korkkimaton puhdistus ja hoito jne. Syvällisempää pohdintaakin löytyy: Mitä on olla nainen nyky-yhteiskunnassa,  Kun tasapaino on järkkynyt jne. Kiehtova ja yhäkin käytännöllinen juttu on Kahden viikon ruokalista. Listalta löytyy niin tillilihaa, perunaohukaisia, munamaitolaatikkoa kuin kateenkorvamuhennostakin.


Ja jo 50-luvulla on lehdistä luettu ennusteita tulevaan, sillä Seurassa julkaistiin Abu Ib Sinan ennustus seuraavalle viikolle. "Onnea, rakastutte jälleen, mutta kadutte sitten. Tanssiaisissa hauska kohtaus." Ihastuttavaa, eikö?


Hauskinta antia kuitenkin näin nykyaikaisen ihmisen silmin katsottuna ovat mainokset. Mainoksissa vilisee yhäkin monelle tuttuja merkkejä, mutta paljon myös sellaisia, joista minäkään 70-luvulla syntynyt, en ole koskaan kuullutkaan.

Oma osionsa lehdissä oli lukijoiden mielipiteillä, kuvilla sekä tietenkin perinteisillä "kysy/vastaa-palstoilla, joilla saattoi kysyä apua niin punajuuritahran poistamisesta kuin petollisesta aviomiehestä. Tässä erään lukijan lähettämä suloinen kesäkuva:



Tässä teille vielä tunnelmapaloja mainoksista ja lopuksi se hauskin mainos, josta syntyi tämän postauksen, kenties hieman raflaava otsikkokin.





Molemmissa lehdissä oli myös sarjakuvia, väreillä ja ilman. Tunnistatteko tämän Sarjakuva-helmen?


Harmittaa, etten ostanut lehtiä enempää. Tosin lienee divareistakin näitä saattaisi löytyä? Itsellä ei edes ole sellaista mummolaa, minkä vintiltä voisi koittaa näitä puoli vuosisataa vanhoja lehtiä kaivella. Kaiken nykyajan tohinan keskellä on aikamoisen ihanaa tehdä aikamatkaa menneeseen näiden vanhojen lehtien myötä. Olen myös ideoinut, josko tekisin noista lehtien hauskoista mainoksista jonkun ison taulun eteisen seinälle.

9 kommenttia:

  1. Hihittelin noille mainoksille täällä itsekseni, mahtavaa. Niistä varmasti syntyisi hauskoja tauluja.

    Vanhat lehdet ovat oikeita aarteita. Minä löysin mökiltä joskus äitini tilaamia Suosikeita 70-luvulta. Siellä oli mm. pussauskoulu ja ohjeet Elviksen tanssiaskeleisiin.

    Kiitos tästä päivän piristyksestä!

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavia! Olen joskus etsinyt ja löytänyt ja käyttänyt joitain vanhoja mainoksia töissä. Lupaukset on aika mahtavia aina.

    Pitääkin pitää silmät auki, jos tulee törmättyä vanhoihin lehtiin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Voi että! Tämä oli ihana juttu kaiken kaikkiaan. Hilpeä ja jotenkin niin suloinen. Olen ollut vähän alakuloisella mielellä, mutta sinun postauksesi sai jo heti otsikollaan hymyn huulilleni.

    Vanhojen lehtien selaaminen on hauskaa. Meillä mummolassa oli iso pino 50-luvun Seuroja (mummo ihaili Armi Kuuselaa ja kuningatar Elisabethia :)) sekä 60-luvun lopun Me Naisia. Ja arvaa mitä? Minä olen ajatellut ihan samaa, että tekisin niistä joskus taulun joko eteisen tai sitten vessan seinälle. :)

    Eikös tuo Kieku ja Kaiku ollut Mika Waltarin kirjoittama ja jonkun sarjakuvapiirtäjän tekemä?

    Vanhoista mainoksista tuli mieleeni, että Puijon tornissa myytiin isokokoisia kortteja, jotka ol tehty vanhojen mainosten pohjalta. Ostin mm. Silva-saippuan (Kaikkeen hienopesuun!), Fordin traktorien sekä Diamond Goldcream-nimisen ihovoiteen mainoksen. Sillä iho pysyisi varmasti kunnossa. :)

    (Poistin aikaisemman kommenttini, kun korjailin sitä hieman)

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Vanhat lehdet - ja mainokset - ovat kyllä herkullisia. :D

    Muistan Kieku ja Kaiku -sarjakuvan lapsuudestani, mutta en tainnut sitä niin kauhean innokkaasti lukea. Sama muistikuva kuin Katjalla minulla on, eli että se olisi Waltarin kynästä.

    VastaaPoista
  6. Kieku & Kaiku! Mun eka sarjakuva, jota olen seurannut...ihanaa nostalgiaa.

    Siis sain jokin aika sitten hyvin vanhan Hopeapeilin joltain ihanalta kirjabloggaajalta, hitsi kune ne muista, en kai sinulta...Siinä oli kannessa Grace Kelly vauva sylissään ja tietty sitten artikkeli hänetä. Nämä vanhat lehdet ovat säilytettäviä.


    Katsoimme muutama viikko sitten Kuka pelkää Virginia Woolfia. Olen aina yhtä järkyttynyt siitä, miten mahtavasti aviopari Burton näyttelee ko. elokuvan. Tai ei, he eivät näyttele, he elävät sen. Taylorin elämänkerrassa oli paljon taustoja, mitä kulisseissa tapahtui filmausten aikana ja kyllä tapahtuikin.

    VastaaPoista
  7. Ihana päivitys! <3
    Vanhat lehdet ovat ihania, samoin kuin tuon ajan elämäntapaoppaat ja hyvän käytöksen oppaat. :) Minulla on jääkaappini ovessa vanhoista mainoksista ja ilmoituksista tehtyjä magneetteja, ostin niitä joskus ihanasta vanhan tavaran kaupasta jota pidettiin kurulaisessa navetassa. :)

    Muistan äitini lukeneen minulle Kieku ja Kaiku -sarjakuvia kun olen ollut ihan pieni, tykkäsin niistä kovasti ja pyysin äitiä lukemaan niitä uudestaan ja uudestaan. :) Noista sarjakuvista tulee aina varhainen lapsuus mieleen. <3

    VastaaPoista
  8. Kuviasi katsellessa muistuu mieleen, miten eräänä kesänä lajittelin serkkujen kanssa vanhoja lehtiä vaarilleni! Katselimme silloin niitä mainoksia ym. :)

    Siitäkin on kyllä nyt jo monta vuotta enkä yhtään tiedä mihin ne lehdetkin ovat joutuneet... Mutta minä perin vaarini kuoltua yli 60 vuoden ajalta vanhoja eläinlääkäri lehtiä, joten sitä odotellessa :D

    VastaaPoista
  9. Kiitokset kaikille kommenteistanne yhteisesti :) Mukava lukea teidän ajatuksia liittyen vanhoihin lehtiin, niissä on tosiaan oma tunnelmansa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)