Saara Kesävuori: Äidin rakkaus

Saara Kesävuori: Äidin rakkaus
Kustantaja: Tammi 2011
Sivuja: 262

Ehkä sisustaminen olikin tyhjyyden täyttämistä lapsellisella puuhastelulla. Hän kieriskeli tavarataivaassa peittääkseen itseltään sen tosiasian, ettei hän ollut kukaan. Hän halusi uskoa, että jossain hänen sisällään oli vieläkin elossa murrosikäinen tyttö, joka nauttii jäätelöpallojen lipomisesta, mutta eihän sellaisella uskolla ollut mitään kiinnittymiskohtaa hänen nykyiseen elämäänsä.

Keski-ikäinen Auli Rantala suunnittelee erikoisia teemahäitä työkseen ja sisustaa kallista kotiaan suurella hartaudella. Vaikka hänen puolisonsa Eero on kiireinen mies töidensä takia, kokee Auli kaiken olevan hyvin. Vanhin poika Vili on halunnut ottaa perheeseensä ja varsinkin isäänsä etäisyyttä paheksuen heidän elitistä elämäntapaansa. Keskimmäinen poika Juho ei kumartele ketään ja aiheuttaa jatkuvaa huolta varsinkin Aulissa. Perheen kuopus, lukioikäinen Valtteri asuu vielä kotona, mutta on rakentanut fanaattisesta jääkiekon seuraamisesta itselleen suojamuurin muuta maailmaa vastaan. Kun Auli saa lääkärin vastaanotolla kuulla sairastavansa sukupuolitautia, hän ei niinkään ole vihainen Eerolle kuin ahdistunut ajatuksesta, että hoitotoimenpiteen tulee tekemään henkilö, joka on palannut naiseksi oltuaan vuosikaudet mies. Rantalan perheen tarkoin ja osin tahattomastikin rakennetut kulissivat ovat kuitenkin jo alkaneet natista liitoksistaan.

Rantalan perheessä, erityisesti Eeron suvussa, vaikenemisesta on tehty melkein taidetta. Sukupolvelta toiselle perityt ikävät käytösmallit kulkevat vaikenemisen kanssa käsi kädessä kuin siamilaiset kaksoset. Auli elää myös monen asian suhteen silmälaput silmillään, mutta tarkkanäköinen Vili näkee syvemmälle. Aulin vähäinenkin illuusio särkyy lopulta, kun tapahtuu jotain, jota hän on aina pelännyt poikiensa suhteen, erityisesti Juhon. Siirtyykö pahat teot sukupolvelta toiselle?

Jos kaikki osalliset olivat sekä uhreja että syyllisiä, oli pakko valita puolensa.

Kesävuori jakaa tarinan kahteen osaan, Sen jälkeen ja Sitä ennen. Se kuljettaa lukijaa sujuvasti niin Rantaloiden sisustetun kodin sisällä, Tampereen Telakka-ravintolan hämyisessä tunnelmassa, Pietarin Eremitaasissa kuin vankilan kolkossa tapaamishuoneessa. Se pureutuu teemoissaan moniin vahvoihin aiheisiin: vanhempien ja isovanhempien tekojen vaikutus myöhempiin sukupolviin, äidin ja lapsen kompleksinen suhde, yksilön vahva itsepetos, hylätyksi tulemisen pelon seuraukset äärimmillään. Kesävuoren teksti vilisee kielikuvia ja varsinkin vertauskuvat toimivat vastinparien kautta. Takapuolet hyllyvät yhtä houkuttelevina kuin sammaksen peittämä lehmän kieli. Perheestä puhuminen kiinnostaa yhtä paljon kuin tummuvilla kevätjäillä käveleminen. Kesävuoren käyttämät kielikuvat ovat voimakkaita, eläväisiä. Krapulat haisevat lämpimältä homejuustolta ja ompelukoneen jalka on nälkäinen. Kesävuoren ote tarinaan on realistinen ja maltillinen. Perheiden vaietut salaisuudet eivät ole sinällään lukijaa yllättäviä, mutta herättävät kuitenkin paljon pohdintaa. Kesävuori ei niinkään osoittele ihmisiä väärine valintoineen vaan luo ymmärrystä, että kaikilla meillä on taakkamme ja virheemme. Onko kukaan lopulta aina vain joko syyllinen tai uhri? Voiko sanoa elävänsä aidosti elämäänsä, jos aina pakenee vastuuta ja vaikeitakin valintoja?

Kesävuoren teksti on sujuvaa ja tarina ehjä. Tarinan teemat jättävät lukemisen jälkeen hyvin pohtivan olon, mikä on hyvä piirre kirjassa. Runsas kielikuvien käyttö paikoin pysäytti minut keskittymään enemmän niihin kuin tarinaan, mutta eivät siinä määrin, että olisin niistä alkanut ärtyä. Käytän niitä usein itsekin kirjoituksissani, mutta suhtaudun lukijana niihin vähän vaihtelevasti. Erityisesti pidin kirjassa siitä, ettei Kesävuori sortunut henkilöiden valinnoissa liikaa helppouteen tai kliseisyyteen. Kun elämä kolhii, sen täytyy näkyä kirjassakin muutenkin kuin happyendinä, jossa ajetaan onnellisina kaikkien kokemusten jälkeen kohti auringonlaskua. Äidin rakkaudessa keritään monia vaikenemisen kerän kadoksissa olleita langanpäitä yhteen, mutta se tehdään elämän karhiman realismin kera. Vaikka lukukokemuksesta ei muodostunut minulle mitään huikean puhuttelevaa tai erikoista, kiinnostuin kyllä Kesävuoresta siinä määrin, että haluan lukea häneltä muutakin!

Veri ei ollut vettä sakeampaa.

3/5


Kommentit

  1. Hmmmm... kuulostaa aika samanlaiselta kuin moni viimevuotinen kotimainen kirja, jossa keski-ikäiset peilaavat elämäänsä ja miettivät elämää sukupolviensa taakse.

    En usko, että innostun enää lukemaan näitä saman tyylin kirjoja. Mutta varmaan ihan mukava kirja.

    VastaaPoista
  2. Mari A.: On tässä tosiaan hyvin paljon samaa kuin monessa muussa noin vuoden sisällä ilmestyneessä kotimaisessa ;) Tämä meni minulla vielä ns. siinä imussa ja kun tuo aihepiiri kiinnostaa kovasti, mutta itsekin luulen, että nyt näihin tämän tietyn samantyylisen tarinan kirjoihin toviin tartu vaan kaipaan jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
  3. Minulle tuli mieleeni aika samanlaiset mieette kuin Mari A:lle. Pidän kyllä kovasti kotimaisista romaaneista, joten tämä menee "miksikäs ei, jos vastaan tulee"-kategoriaan.

    VastaaPoista
  4. Minä taas en ole lukenut mitenkään kauheasti tämäntyyppisiä kotimaisia kirjoja viime aikoina, ja kiinnostuin tästä nyt aika paljonkin. Noin yleisesti ottaenkin tykkään kyllä kirjoista, joissa käsitellään esim. itsepetosta ja kulisseja ja sukupolvien ketjuja, joten tämä voisi hyvinkin upota minuun.

    Varsinkin jos luvassa ei ole mitään täydellistä happy endiä.

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin lukisi osin omasta elämästä, vain sillä erolla, että tosi on paljon hurjempi.

    VastaaPoista
  6. Katja: Sinäkin olet lukenut monta tämän tyylistä tänä vuonna, joten voi olla ihan hyväkin pitää vähän väliä ;)

    Liisa: Minäkin pidän tosi paljon tämän aihepiirin kirjoista, joten jos kiinnostaa etkä tosiaan ole ehtinyt vielä montaa vastaavaa lukea, lue ihmeessä tämä!

    Leena:Olihan tässä itsellekin valitettavan tuttuja teemoja, mutta ei tosiaan lähellekään sitä omaa koettua "totta", josta ei taitaisi tohtia edes kirjaa kirjoittaa..

    VastaaPoista
  7. Minua tämä kiinnostaisi, samoin kuin Kesävuoren kehuttu edellinen. Sopisiko tämä muuten keskiluokkahaasteen osaksi?

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Hyvin sopii siihen haasteeseen!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)