maanantai 31. lokakuuta 2011

Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen ~ Masa ja Maija : Ambulanssipartio


Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen ~ Masa ja Maija: Ambulanssipartio

Kustantaja: Wsoy 2011

Ihastuin kirjassa Eläinten kaupungissa sataa lunta -kirjassa Hannamari Ruohosen eläväiseen ja hauskaan kuvitukseen. Kun näin Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohosen yhteistyön tuloksen Masa ja Maija: Ambulanssipartio -kirjan kannen, halusin hankkia kirjan heti omaankin hyllyyn. Ruohosen kuvitus on sellaista, että siihen uppoaa niin aikuinen kuin lapsi ja se itsessään sisältää jo kuin monta tarinaa. Koska esikoiseni tykkää kuunnellakin tarinoita, oli mukava että tässä kirjassa hauskan kuvituksen ohella oli konkreettisesti sellainen, Aira Savisaaren luomana.


Kirjassa Masa tapaa Maijan, jolla on ihan ikioma ambulanssi. Ennen Maijan tapaamista Masa on kokeillut jo monenmoista työtä: talon rakentamista, nuorallatanssia ja kokkinakin oloa, mutta mikään ei oikein tunnu omalta jutulta. Maijaan törmätessään Masa saa kuulla, että ambulanssista on rengas rikki. Masa korjaa sen käden käänteessä ja Maija ihastellen kysyykin, onko Matilla ajokortti ja osaako hän ajaa riittävän vauhdikkaasti. Maija kun itse hieman pellkää kurvailla, ja juuri sitä taitoa ambulanssilla ajaessa usein tarvitaan. Niin Maija ja Masa lyöttäytyvät yhteen ja saavatkin pian ensimmäisen potilaan, Venkun. Mutta mikä kumma Venkkua vaivaa?



Savisaaren humoristinen ja vauhdikaskin tarina viihdyttää ja Ruohosen kuvitus lupaa aukeamien katseluille monta tavallaan uuttakin katselukertaa, kun aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Neljävuotias nautti niin tarinasta kuin kuvista ja kaksivuotias ihasteli kuvia keskeyttäen sadun lukemisen vähän väliä tökkimällä sormella kirjan kuvia. Ja kun kaikki hälytysajoneuvot ovat tätä nykyä molempien suuressa suosiossa, lienee selvää, että kirjaakin on luettu jo useampana iltana iltasaduksi. On aina jotenkin erityisen ihanaa, kun löytyy juuri kotimaisesta tarjonnasta joku todella mieleinen lastenkirja. Se tuo virkistävää vaihtelua kaikenmaailman "salamamäkviineille ja buzzlaithjiöreille".

9 kommenttia:

  1. Meillä on tämä parasta aikaa kirjastolainana odottamassa vuoroaan. Ruohosen kuvien vuoksi meillekin tämä lähti mukaan :-)! Kiva kuulla, että tarinakin tempaa mukaansa. Täytyypä ottaa iltasaduksi piakkoin! (Meillä on samanikäiset lapset, tosin nuorempi täyttää pian kolme.)

    VastaaPoista
  2. Paula:Meillä kyllä tämä on nyt ollut oikein kiva iltasatu. Ja vaikka itse tarina ei ole pitkä, on noissa kuvissa aina jokaisella aukeamalla kyllä ihmeteltävää ;)

    VastaaPoista
  3. Hei, näyttää aika hauskalta! Ja kun meillä on samanikäiset lapset, niin voisi hyvinkin toimia, jos teilläkin toimii. :)

    Meillä tuo rakastettu autosankari on 2-vuotiaan suussa muuten "samalaviin". :D

    VastaaPoista
  4. Heippa! Lämmittää sydäntäni kommentit kuvituksesta (toivottelee kirjan kuvittaja) Onpa kiva ja helpottava kuulla että Masan ja Maijan kuvat kiinnostavat ja viihdyttävät lapsia (ja lasten vanhempia), käytin noita pelottavia puuvärejä, ja uusi tekniikka vähän kyllä jännitti. Nyt juurikin WSOYlla muokataan tekstiä uuteen Masa ja Maija -kirjaan, joten kohta saan kuvitettavakseni kakkososan. Sainpahan energiaa sen tekemiseen! t. Hannamari R.

    VastaaPoista
  5. Karoliina: Meillä ainakin tosiaan niin 4v kuin 2v tykkäsivät, mutta juurikin enemmän niin, että 4v oli kiinnostuneempi tarinasta (tykkäsi kyllä kuvistakin) ja 2v joka ei jaksa aina kuunnella edes lyhyttä tarinaa, tykkäsi kuvista.

    Hannamari: Mukava kun kommentoit, se taas lämmittää kirjabloggaajan mieltä! Ja kiva on kuulla, että Masaa ja Maijaa saadaan tavata jatkossakin kirjan sivuilla!

    Jotenkin erityisesti itse arvostan lastenkirjoissa sitä, että siitä näkyy se kuvittajan jälki, piirro konkreettisesti, kuten sinun kuvituksissa näkyy. Ne eivät ole vain kuvia elokuvasta tms. Toisaalta ainakin meillä myös esikoinen tykkää kun kuvissa on paljon katsottavaa, pieniäkin yksityiskohtia.

    VastaaPoista
  6. Nyt on Masa ja Maija luettu meilläkin, ja intensiivisesti pojat jaksoivat kuunnella eilen illalla. Kuvat viehättävät, eikä vähiten siksi, että niiden tyyli on tuttu Eläinten kaupungista. Etu- ja takakansien sisäpuolten kuvitus olisi ollut loppumattoman kiinnostuksen kohde :-). Teksti oli hyväntuulista ja sopivan vauhdikasta sortumatta sähellykseen. Toista osaa odotellessa...

    VastaaPoista
  7. Paula:Mukavaa, että sielläkin tykättiin! Tässä on bonusta juuri se sopivan pituinen tarina, että vähän pienemmälläkin pysyy se mielenkiinto yllä. Meillä tuo kirjan "pillitemppu" on herättänyt esikoisen (joka on pieni keksijäluonne)innon testata kaapin pillivarastoja ;)

    VastaaPoista
  8. Hahah, meilläkin pillitemppu otettiin heti onkeen, tosin eilisestä se on jo unohtunut, joten putkistoja ei _toistaiseksi_ ole meillä nähty... :-D Ihanat lapset!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)