Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: Lilla stjärna
Suomentanut: Jaana Nikula
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Sivuja: 575
Lapsi huusi huutamistaan eikä ääni muistuttanut mitään mitä Lennart oli ennen kuullut. Se ei ollut särkynyttä eikä valittavaa. Se oli yksi ainoa kirkas ja puhdas sävel joka kohosi kaltoin kohdellusta ruumiista. Lennartilla oli korvaa eikä hän tarvinnut äänirautaa kuullakseen että se oli E. Heleä E, joka sai lehdet väräjämään ja linnut kohoamaan puista.
Elämäänsä ja vaimoonsa kyllästynyt keski-ikäinen Lennart löytää metsästä avoimesta haudasta muoviin käärityn tyttövauvan henkitoreissaan. Vauva ei itke eikä ääntele muuten kuin puhkeamalla yhtäkkiä taivaallisen kauniisiin säveliin. Vauva ei tunne kipua, eikä reagoi voimakkaasti juuri mihinkään ympäristössään. Lennart päättää alkaa hoitamaan ja kasvattamaan tuota selvästi poikkeuksellista vauvaa kellarissaan. Lennart haluaa yrittää vaalia tytön erityistä kykyä yhtyä mukaan mihin tahansa musiikkiin puhtaalla äänellään. Vuosien saatossa hän vakuuttaakin tytön siitä, että ulkopuolella olevat ihmiset, Isot, ovat vaarallisia ja haluavat syödä tytön. Tyttö varttuu kellarissa ilman muita virikkeitä kuin musiikki sekä Lennartin ja vaimonsa Lailan vierailut. Laila ymmärtää, ettei tilanne ole normaali ja tyttö tarvitsisi muutakin, mutta ei uskalla ryhtyä kapinaan Lennartia vastaan. Sillä kun Lennart on päättänyt jotain, se pitää. Lennart on päättänyt, että hinnalla millä hyvänsä, hän kasvattaa tytön.
Sinä olet lahja. Sinut on annettu minulle.
Samaan aikaan, jossain toisaalla kaupungissa kasvaa melkein saman niminen- ja ikäinen tyttö, joka elää tavallista elämää tavallisessa perheessä. Tytöstä kuitenkin varttuu nuori, jota kiusataan ja hyljeksitään koulumaailmassa. Vanhemmat eivät näe isoa yksinäisyyttä tytön sisällä. Mutta sitten nuo kaksi, kuin eri maailmoista lähtöisin olevaa, kohtaavat toisensa 14-vuotiaina ja jokin kauhea saa alkunsa ystävyyden värein väritettynä. Jotain heidän sisällään herää, syntyy.
Kaikilla on oikeastaan jokin aivan toinen nimi
Jokaisen ihmisen sisällä on toinen ihminen
Puhe sanoo väärin ja sanojen takana on toisia sanoja
Meidät näkee vain pimeässä
Meidät kuulee vain kun on hiljaista
Lindqvistin Kultatukka, tähtönen on hyytävä tarina erilaisuudesta, ystävyyden voimasta ja varjoista, riistämisestä sekä pahuudesta. Se pureutuu kirjaimellisesti poran lailla syvälle kipeiden ja pelottavien asioiden ytimeen, niin että lukiessa tekisi mieli paikoin itkeä ja huutaa. Voimakkaan yhteiskunnallisen otteen tuo musiikkiteollisuuden raadollisuuden ilmentäminen suorastaan kuvottavan sairaine edustajineen, jotka luotsaavat nuoria lahjakkuuksia alalle epäinhimilliä uhrauksia vaatien. Toinen vahva teema syntyy nuorten pahoinvoinnista sekä internetin luomasta voimakkaasti yhteisöllisyydestä. Lindqvist ei kuitenkaan osoittele ketään, vaan taitavasti vain näyttää, miten asiat voivat mennä. Yksi tarinan hienoimmista pohjavireistä onkin uhriuden olemus, kuka todella on lopulta uhri ja kuka ei. Lindqvistin teksteille tyypillisesti tarinassa on tietty erityinen väreily jotain selittämätöntä.
Myös Marjis on lukenut kirjan ja hyvin totesi, että kirja piti hetkeksi keskeyttää, kun se on kaikessa kauheudessaan niin hyvä. Todellakin, vaikka kirjan väkivaltaisimmat kohdat tekivät melkein pahaa, motiivit ja syyt niiden taustalla ovat niin isoja teemoja, että kirja tarvitsee nuo kauheudet. Kirja ei varmasti siksi sovikaan kaikista herkimmille ihmisille. Olen lukenut Lindqvistiltä aikaisemmin Ihmissataman, josta pidin kovasti. Kultatukka, tähtönen nousee kuitenkin selvästi korkeammalle ja jättää todella voimakkaan kirjallisen jälkimaun. Vahvojen ja yhteiskunnallisesti hyvin ajankohtaisten teemojensa myötä kirja oli minulle yksiä tämän vuoden voimakkaimpia lukukokemuksia ja tulee takuuvarmasti pääsemään loppu vuodesta tekemääni TOP 10 listaani. Kirjan lukeneet ymmärtävät kun lopuksi totean, etten enää koskaan pysty kuuntelemaan ABBA.n Thank You for the Music:a ilman kylmiä väreitä....
I've been so lucky
I'm the girl with the golden hair
I want to sing it out to everybody
What a joy! What a life! What a change!
5/5
Susa, minä melkein pyörryin kun luin tätä postaustasi. Käsivarteni ovat kuin kylmästä ja henki tuskin kulkee.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että juuri tämä kirja on yksi niistä, joiden takia sanon dekkareista, että ne eivät oikeasti edes ole kauheita. Minusta oikeasti syvyyden rankkuus potensiin ziljoona on juuri tällainen kirja. Sitä oli minulle myös Elävältä haudatut. Tässä sinun kauhussasi on musiikin puhtaanjulma kauneus, Nadeemilla se oli kielen puhtaanjulma kauneus. Kun äärimmäinen lahjakkuus yhdistetään ihmisen riistoon, tässä tapauksessa lapsen, Nadeemin kirjassa naisten, se luo olotilan, joka on miltei kestämätön. Tarvitsen happea!
PS. Ja se miten toit kirjan sisäisen teeman, sen värisyttävän riiston ja puhtaan E:n esille, on upeasti tarjottu!
VastaaPoistaVaikutuin tästä arviostasi. En varmaan ihan heti tule tätä kirjaa lukemaan, mutta jotain ihmeellistä ja järisyttävää Lindqvistin tavassa kirjoittaa selvästi on.
VastaaPoistaKirjoitit niin osuvasti tästä kirjasta! Voin vain nyökytellä jokaisen lauseen kohdalla :--) Luulen, että Kultatukka, tähtönen päätyy myös minun vuoden top 10 -listalle.
VastaaPoistaLeena: Mukavaa kun vaikutuit! Sitten kun sinun kirjasumasi helpottaa, hanki tämä ja lue!
VastaaPoistaKatja: Se ihmissatama oli tosiaan myös erittäin hyvä ja erilanen, lue ihmeessä ainakin se joskus!
Laura: Eikö vaan ollutkin hyvä!!
Tämä kirja odottaa lukuvuoroaan hyllyssä. Kerään rohkeutta lukemiseen vielä tovin :)
VastaaPoistaPS: Blogissani on sinulle jotakin!
Nyt kun olen saanut kirjaan jo vähän etäisyyttä, minulle on jäänyt voimakkaasti mieleen juuri tuo, mistä kirjoititkin, eli kirjassa ei olla kenenkään puolella vaan kirjailija vain kuvaa tapahtumia. Huh, todella vaikuttava kirja.
VastaaPoistaEn tykkää laittaa kirjoja järjestykseen, mutta pakko tunnustaa, että tämä on kyllä ehdottomasti yksi parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. :)
Maija: Kiitos vielä tässäkin tunnustuksesta!!
VastaaPoistamarjis: Lindqvistillä on kyllä taitoa hyppysissään kirjoittaa, niin vahvaa tarinaa kuin tyyliltään sellaista, että ei syyllistä/osoittele.
Ihan samaa mieltä, yksiä vaikuttavimpia kirjavuoden tapauksia!
Tässä kirjassa, Kultatukka, tähtönen, on jotain todella karmivaa ja kammottavaa. Tunteeni on lähtöisin siitä jäätävästä tunteettomuudesta ja tyhjästä julmuudesta joka paistaa tytön käytöksestä ja elämästä. Kuvauksesi oli todella osuva. Vieläkin värisyttää...
VastaaPoistaLuin Ihmissataman ja pidin siitä uskomattoman paljon. Nyt kai sitten pitäisi tarttua tähän, tämän arvostelun perusteella houkuttelee kovasti ainakin!
VastaaPoista