torstai 20. lokakuuta 2011

Valhe & viettelys -Tarinoita pettämisestä

Valhe & viettelys -Tarinoita pettämisestä
Kustantaja: Helsinki-kirjat
Tekijät:
Riku Korhonen
Tiina Raevaara
Pasi Ilmari Jääskeläinen
Tuija Välipakka
Asko Sahlberg
Leena Parkkinen
Tommi Liimatta
Tiina Lymi
Sivuja: 189

En tiedä, milloin tulen muuttumaan. Mutta tiedän, että on liian aikaista pyydellä anteeksi sellaista, minkä saatan tehdä uudestaan.

Valhe & viettelys - Tarinoita pettämisestä  on kiehtova kaunokirjallinen antologia pettämisestä, petetyksi tulemisesta. Pikkujoulukauden lähestyessä iltalehtien lööpit alkavat tuttuun tapaan täyttyä jutuista, joiden mukaan niin ja niin moni suomalainen pettää parisuhteessaan. Valhe & viettelys on kuitenkin harvinaisen syväluotaava ja inhimillinen katsaus pettämisen moniin eri muotoihin. Puoliso voi pettää, mutta entä kun itse pettää, tai pettäjänä onkin oma terveys tai mieli? Mihin tässä enää voi luottaa vai onko kaikki lopulta yhtä petosta, itse elämäkin?

Teokseen on saatu niin huikea joukko kotimaisia kirjoittajia, että lukijana rima asettuu väkisinkin korkealle. Riku Korhosen Muotokuvassa pohditaan pettäjän kyvyttömyyttä parisuhteisiin mutta samalla myöskin selvään eroon. Tiina Raevaaran Perro negrossa pettäminen saa paljon syvempiä merkityksiä ja laajemmassa mittakaavassa, hiuksia nostattavalla tavalla. Pasi Ilmari Jääskeläisen Kirje Lethelle puolestaan esittelee erikoisen ja surullisen tarinan miehestä, joka sairastaa delfoilaista dementtiaa ja siten tarjoaa lukijalle kurkistuksen maagisen realismin sävyttämään maailmaan. Tuija Välipakan Itkevä Samettiruusu näyttää keskiluokkaisen perheen säröilyn, kuitenkaan toivoa unohtamatta. Asko Sahlbergin Keltainen sade on upean syksyisen tunnelman siivittämänä puhutteleva kertomus ihmisistä kipeiden muistojensa vankina. Leena Parkkisen Rouva Uljanovitch esittelee  miehen, millaista tuskin kukaan haluaa rinnalleen, mutta ketä Rouva Uljanovitch on sietänyt jo aivan liian kauan. Tommi Liimattan Venenäyttely peilaa lapsen silmin isoja tunteita ja asioita. Tiina Lymin Pankkiirin hevonen taas pohtii absurdein keinoin parisuhteen vääristynyttä dynamiikkaa ja oman kehonkin pettämistä.

Ei tarvinut laskea rimaa, sillä jokainen tarina on oma vahva kokonaisuutensa tässä sinällään toisistaan hyvinkin eri tyylisten tarinoiden joukossa. Juuri tuo tarinoiden tyylien ja lähestymiskulmien erilaisuus tuo oman rikkautensa tähän antologiaan. On myös hienoa, että ei ole tyydytty vain siihen ilmeisimpään pettämisen muotoon, eli puolison pettämiseen, vaan on menty pintaa syvemmälle. Koska tarinat ovat kuitenkin suhteessaan lyhyitä, en halua kovin paljon enempää niitä avata, ettei lukukokemus värity liikaa etukäteen. Mutta tiedättehän minut, pakko minun on vähän intoilla Jääskeläisen Kirje Lethelle tarinasta ja annettava teillekin vähän maistiaisia siitä. Tarinan idea on kutkuttava, mutta samalla myös surullinen ja juuri se luo vahvan pohjan sille. Tarinan mies kärsii taudista, jossa hänen muistot häviävät sitä mukaa kun niitä synnyttäneet tapahtumat ovat ohi. Toisaalta delfoilaiseen dementtiaan kuuluu toinenkin erikoinen piirre: siitä kärsivät pystyvät muistamaan tulevaisuuden tapahtumia, joskaan ei sekään täysin aukottomasti toimi. Ja kun lupasin niitä maistiaisia teille, tässä Kirje Lethelle - tarinasta muutama lainaus:

Mutta miten surra, kun ei tiedä, mitä kaikkea on menettänyt. Surukin on rikkautta, sillä siihen liittyy aina kaipaava, kaunis muisto. Tyhjyydestä sikiää vain tyhjyyttä.

Sisälleni oli avautunut 34 vuoden kokoinen tyhjä tila. Menneisyys oli amputoitu. Minut oli koverrettu ontoksi. Sieluni oli louhittu, murskattu ja levitetty tuuleen.


PS: Kurkatkaa myös Sinisen linnan kirjaston Marian arvostelu tästä!

5/5

8 kommenttia:

  1. Aikamoinen kirjailijakavalkadi. Tämä kiinnostaisi monestakin syystä, ihan siitä että on hyviä kirjailijoita listalla ja aihe muutenkin.

    Kiitos arviosta Susa!

    VastaaPoista
  2. Huh tämän syksyn kirjamessuilla halusin mennä seuraamaan Härkösen haastattelua. Yhdessä pöydässä oli tilaa ja menin sen suoraan kysymään onko tämä vapaa. Pöydässä istuvat ihmiset kertoivat olevan. Kesken haastattelun aloin kuunnella pöydässä istuvien ihmisten juttuja.. Ihan kuin he tietäisivät jotain kirjoittamisesta. Aloin sivusilmällä katsella keitä pöydässä oli. No Leena Parkkinen ja Riku Korhonen siinä. Loput kolme taisivat myös olla tätä samaa porukkaa.
    Kyllä nolotti, kun olin tullut häiritsemään heidän kirjakeskusteluaan!

    VastaaPoista
  3. Hyvä arvio Susa! Kirje Lethelle oli tosiaan minunkin suosikkini, vaikken aiemmin ollut Jääskeläistä lukenut.

    VastaaPoista
  4. Kunpa Pasi olisi kirjoittanut kirjan Kirje Lethelle...

    Mukavaa viikonloppua, Susa!

    VastaaPoista
  5. Tämän kirjan kirjoittajakaartia ei voi kuin ihailla. Ihan heidän vuokseen kirjan lukeminen on alkanut kiinnostaa.

    Selvästi kaikin tavoin vahvan oloinen kirja.

    VastaaPoista
  6. linnea: Tässä oli niin kiehtovaa tuon hyvän kirjailijajoukon lisäksi tuo monipuolinen ote/erilainen lähestymistapa pettämisen suhteen.

    ANNI: Hih, minua alkoi ihan naurattamaan tuo tilanne, sillä voisin kuvitella, että olisin itse varmaan aika tavalla punastunut ja hämmentynyt tilanteen tajutessani :) Olet istunut hyvässä seurassa :)

    Maria: Kirje Lethelle oli hyvin tuttua Jääskeläistä ja pidinkin siitä valtavasti!

    Leena: Niinpä, tuosta olisi kyllä lukenut kokonaisen kirjankin!

    Hyvää viikonloppua sinullekin :)

    Katja: Tämä on vahva kokoelma, uskoisin, että sinäkin pitäisit!

    VastaaPoista
  7. Minulla tämä on tulossa lukuun, joten en lukenut juttuasi vielä kunnolla. Palaan sitten!

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Kiva kuulla sitten sinunkin ajatuksia tästä! Aika vähänhän tämä on vielä blogeissa ollut esillä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)