tiistai 1. marraskuuta 2011

Camilla Läckberg: Saarnaaja

Camilla Läckberg: Saarnaaja
Kustantaja: Schieldts Kustannus 2007 (Loisto-pokkarit)
Alkuteos: Predikanten 2004
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 366

Kesä 1979
Viimeiset askeleet, jotka lähestyivät häntä hänen maatessaan lattialla sikiöasentoon käpertyneenä, olivat miltei äänettömiä. Kenenkään sanomatta sanaakaan hän tunsi käden, joka alkoi silittää hänen päätään. Ele oli kenties tarkoitettu rauhoittavaksi, mutta liikkeen toistuminen täsmälleen samanlaisena sai kauhun puristamaan lujan nyrkkinsä hänen sydämensä ympärille.

Yli parikymmentä vuotta myöhemmin eräänä kesäisenä aamuna leikkimään karannut pikkupoika löytää kiven takaa kuolleen alastoman naisen. Poliisin tutkiessa naista löytöpaikalla, löytyy naisen alta vielä kahden naisen luurangot. Helteessä kylpevän Fjällbackan rauhallinen ilmapiiri järkkyy lopullisesti, kun ruumiiden lisäksi nuori tyttö katoaa mystisesti. Pian selviää, että kahden naisen luurangot kuuluvat 1970-luvulla kadonneille nuorille naisille, joiden kohtalon epäiltiin olleen kuuluisan saarnaajan, Emphraim Hultin pojan Johanneksen käsissä. Epäilyjen kohteena ollut Johannes kuitenkin hirtti itsensä pian kohun jälkeen ja totuus hautautui sen mukana.

Tanumsheden poliisiasemalla konstaapeli Patrik Hedström tajuaa hyvin pian olevansa hankalan tapauksen keskellä. Vaikka uhrien henkilöllisyys selviää, kukaan ei tiedä mikä yhteys noilla parikymmentä vuotta sitten ja äskettäin surmatuilla nuorilla naisilla oikein on? Patrik taistelee aikaa ja välillä myös laiskoja sekä huolimattomia työkavereita vastaan selvittääkseen totuuden. Samaan aikaan huoli juuri kadonneen tytön, Jennyn, kohtalosta kasvaa eikä Patrik saa rauhaa tapaukselta enää öisinkään. Patrikin viimeisillään raskaana oleva, kotona päivät pitkät viettävä vaimo Erica puolestaan väsyy itse itsensä kylään kutsuneista kesävieraista, mutta Patrik ei meinaa nähdä vaimonsa väsymystä. Hultin omalaatuinen suku tuntuu liittyvän tapaukseen muutenkin kuin kuolleen Johanneksen myötä, mutta Patrik ei löydä punaista lankaa. Samaan aikaan jossain maan alla, missä on pimeää ja kosteaa...

Hän alkoi kiljua, mutta mies painoi pehmeästi kätensä hänen suunsa eteen ja jutteli rauhoittavasti. Kun mies oli vakuuttunut siitä ettei hän enää huutaisi, tämä siirsi käden pois hänen suunsa edestä ja ryhtyi riisumaan hänen vaatteitaan. Mies tunnusteli hänen raajojaan nautinnollisesti, lähes hellästi. Hän kuuli miehen hengityksen muuttuvan raskaammaksi ja puristi silmät kiinni sulkeakseen mielestään ajatuksen siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. 

Camilla Läckberg on minulle uusi dekkarituttavuus. Kun näin Saarnaajan ystävän kirjapinossa, pyysin heti lainaan ja päätin vihdoin tutustua tuohon kovasti kehuttuunkin ruotsalaisdekkaristiin. Läckberg osaa kirjoittaa jotenkin todella sujuvasti ja niin hassulta kuin se ehkä dekkarien yhteydessä kuulostaa, kotoisasti. Kerronta on melkeinpä "rupattelevaa" ja kuitenkin gengrellensä uskollisesti nasevaa. Henkilöhahmoja, joihin Läckberg keskittyy, on useita, mutta jotenkin hän osaa punoa kaiken yhteen niin, ettei tule tunnetta mistään liiallisesti tarinan täyttämisestä monilla henkilöillä. Mutta, kyllä, kaikesta huolimatta tulee vielä se mutta. Vaikka sinällään tarkemmat juonikuviot tarjosivat pieniä yllätyksiä, tarina ei tarjoa isoa selkeää yllätysmomenttia syyllisen/syyllisten suhteen vaan valitettavasti on hyvin ennalta-arvattava. Muutaman kerran kirjaa lukiessa ajattelin, että tässä täytyy olla lopussa vielä joku koukku, mutta ei. Toisaalta nautin aika lailla Läckbergin kerronnasta ja ruotsalaisesta miljööstä rikoksen ympärillä, ja joskus se on jopa tärkeämpää kuin yllättävä loppu. Kokonaisuutena Saarnaaja on siis erittäin kelpo dekkari/jännäritarina, ja aion lukea Läckbergiltä jatkossa kyllä muitakin teoksia.

PS: Lokakuulle sanottiin eilen hyvästit ja lokakuun lukusaldonikin on oikein mainio! Koitan palata siihen oman postauksen merkeissä tällä viikolla!

3/5

2 kommenttia:

  1. Minulla on Merenneito menossa, tykkään! Varmasti tämä Saarnaajakin tulee lukuvuoroon ennemmin tai myöhemmin... :)

    VastaaPoista
  2. Sara: Voi että pitäisi muistaakin katsella kirjastossa tuota Merenneitoa, olisiko palautetuissa/hyllyssä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)