Kaikki pienet julmat tarinat ( Otava 2003)


Grönroos & Rantio

Otava 2003

Bongasin tovi sitten linnean blogista minulle vieraan sarjishelmen, jonka laitoin heti kirjastosta tilaukseen. Kyseessä on Helsingin Sanomien sarjakuvista tuttu tekijäkaksikko Grönroos ja Rautio, joiden Kaikki pienet julmat tarinat yhden sivun pituisia srtippejä on julkaistu Hesarissa ainakin 1998. Kirjan takakansi kuvailee sarjakuvien olevan suomalaista arkielämää surkuhupaisimmillaan. Hyvin pitklti sitä sritpit ovat, mutta menee jotenkin monessa varsinkin vanhemmuuteen liittyvässä asiassa syvemmälle ytimeen, niin että ei tiedä lopulta itkisikö vai nauraisi. Ja jos nauraa, se on sellaista mustan huumorin synnyttämää, osin kylmää naurua. Ja juuri siksi niin mielettömän nerokasta!

 (klikkaa isommaksi)

Grönroos ja Rantio osaavat kaivaa suomalaisen arjen kipupisteita huumorin siivittämänä niin, että srtippejä lukiessa tulee paljon oivalluksia ja ajatuksia omastakin arjesta ja varsinkin vanhemmuudesta. Tuntuu, että monien strippien taakse sisältyy paljon syvempiä merkityksiä, jotka aukevat pikku hiljaa lukijan mielessä. Kun ensin sille nauraa, pikku hiljaa nauru kuitenkin kuolee ja tilalle tulee ajatus jostain vakavemmasta, joka hätyyttelee omaa sisintä.


Vaikka osa stripeistä onkin kevyitä ja hauskoja, arkirealismia koomisimmillaan, niin monelta osin Kaikki pienet julmat tarinat ovat sellaisia, ettei niitä lukiessa välttämättä tule hyvä mieli. Vanhempien tahaton ylivalta ja toisaalta arjen luoma uupumus jyräävät välillä lapsen. Stripit herättelevätkin voimakkaasti pohtimaan, kuinka itse vanhempana tajuamattaakin siihen sortuu välillä. Vanhemmuuden lisäksi parisuhteiden dymaniikka ja tietynlaiset valtataistelut kumpuavat hyvin stripeistä esiin. Kirjassa on 148 strippiä, mikä on iso plussa tällaiselle sarjakuvalle, sillä monesti hyvät sarjakuvakokoelmat ovat liian lyhyitä ja tulee se harmituksen tunne, että nytkö tämä jo loppui. Voisi kai sanoa, että Kaikki pienet julmat tarinat- kokoelman lukeminen on tietyiltä osin kuin kurkitus peiliin ja lopulta lukija itse määrittää, pitääkö näkemästään vai ei. Minuun tämä kolahti kyllä lujaa ja jos kenelläkään on tätä jo loppuunmyytyä teosta tarpeettomana ja olet valmis myymään/vaihtamaan muuhun, otathan yhteyttä! Joskus on vain hyvä nauraa itselleen kaikkine vajaavaisuuksineen, antaa lupa olla "vain ihminen"..


Kommentit

  1. Oivallisesti pureskeltu, Susa, sanoisin.

    Kamala ja silti jotenkin, niin, hyvä. Varmaan vanhempana tästä löytää enemmänkin niitä sellaisia sattuvia, sitä näkökulmaa kun ei itsellä kuitenkaan vielä ole. Ajatuksia herättävä sarjakuva on kuitenkin, loppujen lopuksi, hyvä asia.

    (lupaan pitää silmät auki jos tämä tulee jossain vastaan!)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ja esimerkkien perusteella näyttää aika karmivan hauskalta. ;D Se on toisaalta aika lohdullista, kuinka samat tilanteet toistuvat kai joka - tai ainakin joka toisessa - perheessä. Eihän se kaikkea oikeuta, mutta on se silti lohduttavaa.

    VastaaPoista
  3. Juu, tässä on jotenkin niin arkkityyppisiä tarinoita että monessa kohtaa on ollut joko tekijänä, kohteena tai ainakin sivustakatsojana...

    Kaikin puolin hieno kirja ja täytyy toivoa että siitä tulisi vielä uusintapainoksia, se olisi ansaittu.

    VastaaPoista
  4. On tullut luettua ja olen kyllä täysin samaa mieltä. Nerokkaita ja pelottavan hauskoja strippejä.

    VastaaPoista
  5. linnea: Juuri tällaiset sarjakuvat, jotka syystä tai toisesta kolahtavat sisimpään ja pistävät miettimään eivätkä "vain" viihdytä, ovat parhaimpia!

    Karoliina: Nimenomaan, vaikka tavallaan eihän se hyvä ole, että tapahtuu asioita, joita osassa stripeissä on, on kuitenkin tietyllä tapaa lohdullista ajatella, että niin tapahtuu monessakin perheessä, parisuhteessa ja on vain elämää ;) Ja kun ei noissa stripeissä onneksi mistään oikeasti kauhean isoista ja vakavista asioista ole kyse ;)

    hdcanis: Todellakin moni tilanne oli tuttu itsellekin aina jossain roolissa, jos ei muuten niin vähintään sivustakatsojana.

    Olisi kyllä hienoa saada lisää tällaisia!

    defying gravity: Nerokkaat & pelottavan hauskat kyllä kuvastaa niin hyvin tätä sarjiskokoelmaa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, tämän nappaan mukaani mikäli kirjastosta löytyy. Vaikuttaa hyytävän hauskalta, jo nuo muutamat stripit kylmäsivät ja huvittivat vuorotellen. Pistävät miettimään omaa vanhemmuutta, kommentteja ja toimintatapoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)