Lionel Shriver: Jonnekin pois

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Kustantaja: Avain 2011
Alkuteos: So Much for That
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
Sivuja: 534

"Joku voi arvostaa sellaistakin elämää, joka meidän mielestämme vaikuttaa täysin kestämättömältä. Mitä jos olemmekin väärässä. Mitä jos kestäisimmekin sitä. Mitä jos kestämme mitä vaan, jos vaihtoehtona on olemattomuus?"

Shepherd Knacker, Shep, on viisikymppinen mies, jolla on Unelma. Jo pienenä poikana mieleen iskostunut ajatus on puun lailla versonut voimakkaat juuret, jotka kurottelevat jonnekin pois kaikesta siitä, minkä keskellä hän elää. Säästeliäs Shep on aikanaan myynyt firmansa miljoonalla dollarilla ja elää nyt palkollisena, yhä uskollisesti rahansa säästäen, niin pitkälti kuin se on mahdollista. Nimittäin Shepiä tuntuu ympäröivän ihmiset, joiden käsissä raha ei pysy kauaa ja velvollisuudentuntoisena ihmisenä Shep avustaa niin isäänsä, siskoansa, kotoa pois jo muuttanutta tytärtä kuin vaikka kustantaa vaimonsa Glynisin sukulaisten vierailujen aikaiset menot. Shep on reilu mies, ei enempää, ei vähempää. Mutta Shepin mielessä on siintänyt jo pitkään ajatus Toisesta Elämästä, jonka päätepysäkki Pemba tuntuu olevan nyt lähempänä kuin koskaan. Eräänä tavallisena perjantaina Shep kuin varkain liikuskelee talossaan pakaten tavaroita mukaansa ja taskussa polttelee jo lentoliput myös Glynisille ja pojalle Zachille. Lähtivätpä he tai eivät, Shep oli jo melkein menossa. Mutta mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen?

Toiveikkaana Shep valmistautuu esittämään lentoliput Glynisille hänen saavuttuaan kotiin. Vaikka Glynis on kova kuin metalli ja hän taipuvainen kuin vesi, he ovat kuitenkin toisensa aikanaan valinneet. Mutta sanat, jotka Shep vaimonsa huulilta kuulee, muuttavat kaiken kertaheitolla. Shep purkaa matkalaukkunsa varmoin ottein ja tajuaa, että Toinen Elämä alkoi juuri nyt. Glynis sairastaa parantumatonta tautia, Mesotelioomaa. Hyvin pian Shebille käy selväksi, että hänen työnsä kautta tuleva sairasvakuutus on niin ovelasti suunniteltu, että se ei tule kattamaan Glynisin hoitokuluja kuin pienen osan. Shepin Toisen Elämän säästöt alkavat huveta, mutta voiko ihmisen elämälle laittaa hintaa?

Samaan aikaan Shepin vanha ystävä, varsinainen sanaseppo ja yhteiskuntakriitikko Jack kipuilee omassa liitossaan tavoin, joista ei ensin edes hänen vaimonsa Carol tiedä mitään. Jackilla ja Carolilla on myös kaksi tytärtä, joista toinen sairastaa FD:tä, familiaalia dysautonomiaa. Flickan sairas kuluttaa koko perhettä, eikä Flicka itse halua säästellä ketään kärsimyksiltään vaan jakaa ne liiankin auliisti niin perheelleen kuin muillekin katkeran ironian siivittämänä. Pariskuntien välinen ystävyys saa erilaisia sävyjä, kun Glynisin sairaus selviää Jackille ja Carolillekin ja nostaa esille vaiettujakin asioita.

Glynisin sairauden edessä hupenevat niin Shepin säästöt, Glynisin vähäkin kohteliaisuus ja ymmärrys kuin Shepin oman itsensä arvostus. Omaishoitajan lailla hän huolehtii vaimostaan koskaan nurisematta, vaikka Glynis ei usein mitään muuta toivoisi kuin Shepin edes kerran räjähtävän kunnolla. Vaikka Mesoteliooma jäytää konkreettisesti Glynisin sisintä, se leviää näkymättömän uhan tavoin koskettamaan muidenkin sisäisiä haavoja. Mutta suurimman hinnan ja taakan kantaa kuitenkin Glynis itse.

Miksi ihmiset kuvittelevat, että minulla on joku vastaus. Niin kuin olisin selvittänyt Suuren Salaisuuden ja minun pitäisi nyt kurkistaa pilvenraosta ja kertoa muille jostain huikaisevasta näystä. Siis helvetti, vaikka minulla on sytostaattihoitoja, keuhkodreenejä ja magneettikuvauksia, minun pitäisi vielä erottaa vedet muiden tieltä. Se on ihan saatanan kohtuutonta.

Jonnekin pois pureutuu Shrivermäiseen tyyliin varsinkin niin amerikkalaisen yhteiskunnan, puolisoiden välisiin kuin yksilönkin sisäisiin kipupisteisiin. Shriverillä on taito kuoria kaiken ympäriltä turha pois ja näyttää asioiden ydin. Uusimmassa teoksessa ytimestä paljastuu monia kipeitäkin teemoja: ihmisen avuttomuus ja riittämättömyys esimerkiksi amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rattaistossa tai toisaalta myös tyytymättömyys omassa elämässä. Erityisesti Jonnekin pois kuitenkin paljastaa parantumattomasti sairaan ihmisen sielunmaisemaa raadollisellakin tavalla. Se ei silittele silkkihansikkain vaan välillä repii melkein kynsin. Onko sairaan ihmisen pakko miellyttää muita mihin rajaan asti? Kun tulevaisuus häviää, miten voi kestää tässä hetkessä? Kaikilla meillä on unelmamme, mutta entä kun ne kurkottavat kovin eri suuntiin?

Kuten moni ehkä muistaakin, Shriverin Poikani Kevin on yksiä tähän astisen elämäni suurimpia lukukokemuksia. Luin kirjan jo vuosia sitten ja nyt pitämäni lukupiirin myötä tovi sitten uudestaan, ja edelleen se ravisutti. En ole lukenut Shriveriltä tätä ennen muita kirjoja, sillä olin kuullut niiden olevan laadultaan hyvin erilaisia. Ja vaikka lukukokemus toki on hyvin objektiivinen, vältin kai muiden teosten lukemista koska halusin vaalia Poikani Kevin kirjan täydellisyyden tunnetta. Jonnekin pois oli kuitenkin teemoiltaan sellainen, että jo ennen sen ilmestymistä käännöksenä, tiesin sen lukevani. Läheisen sairastuminen syöpään kun on minullekin valitettavasti tuttua. Toisaalta ajatus ihmisen vuosikymmenien unelmasta päästä  jonnekin pois, oli kiehtova. Odotukseni olivat siis kohtuu korkealla kirjaa lopulta aloittaessani ja nyt kirjan lukeneena voin todeta, että ne pääosin täyttyivätkin. Jonnekin pois on voimakas ja monisävyinen tarina, joka myös vaatii lukijalta ehkä hieman enemmän keskittymistä. Kirjassa on hyvin vahva, erityisesti amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohtiin puuttuva ote, joka ilmenee varsinkin Jackin hahmon kautta hänen ruotiessaan ja paasatessaan epäkohdista, mutta toisaalta myös Shepin ja Glynisin törmätessä terveydenhuollon ja sairasvakuutuksen ongelmiin. Pidän itseä yhteiskunnallisesti tiedostavana ihmisenä, seuraan melkeinpä päivittäin niin Suomen kuin muun maailman tilannetta. Kuitenkin, paikoin koin vähän puuduttavana kirjassa sen, että niillä oli niin iso osa, vaikkakin sillä oli toki tarkoitus kirjassa. Välillä tuli tunne, kuin Shriver olisi käynyt jotain omaa paatostaan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan ja samalla hetkellisesti etäännytti kirjan henkilöistä. Samoin myös rahan merkityksen korostaminen tuntui paikoin liian alleviivatulta vaikka se tärkeää asiaa palvelikin: mikä on ihmiselämän hinta? Toisaalta en koe noita asioita kirjan heikkoutena vaan henkilökohtaisena kokemuksenani, sillä vahva yhteiskunnallinen ote tuo kirjaan muutakin kuin yksilöiden tarinan. Tavallaan se voi siis toimia lukijasta tai lukijan mielentilastakin riippuen kuin kaksiteräinen miekka. Kirjan henkilöt ovat kirjan parasta antia, sillä ne ovat suurin osa välillä melkein ärsyttäviä mutta silti heihin suhtautuu lukijana lempeän ymmärtävästi. Erityisesti voimakkaan, muille joskus suoraan haistattelevan Glynisin taistelu ja taipuminen taudin alla, oli minulle se kirjan puhuttelevin osuus.


Jonnekin pois ei ollut minulle kuitenkaan ihan niin vahva lukukokemus kuin Poikani Kevin. Vahva se silti oli ja jätti jäljen sisimpään. Vaikka kirjoja ei pitäisi ehkä vertailla, Poikani Kevinin tuomat odotukset väkisinkin värittivät tätä lukukokemusta jossain määrin. Jonnekin pois on kuitenkin oma tarinansa, joka pitää kokea itse.

Meillä on alle kolme viikkoa aikaa tehdä mitä ikinä sitten teemmekin, emmekä voi sen jälkeen tehdä sitä enää koskaan.

Kurkatkaa myös Leena Lumin, Jennin ja Inan arvostelut!

4/5..melkein annoin 5/5..