tiistai 15. marraskuuta 2011

Markus Majaluoma: Sirkus saapuu kirjastoon

Markus Majaluoma: Sirkus saapuu kirjastoon
Kustantaja: Avain 2011

Markus Majaluoman hauskat ja hieman karikatyyriset hahmot ovat tuttuja monelle niin Majaluoman omien kirjojen sivuilta kuin myös monen muun kirjailijan lastenkirjojen kuvituksista. Omiin Majaluoman suosikkeihini kuuluu mm. Isä, rakennetaan maja. Majaluoman uusin lastenkirja sijoittuu minulle ja lapsillenikin rakkaaseen miljööseen, nimittäin kirjastoon. Eikä siinä vielä kaikki, sillä hauska sirkusmaailma saapuu kirjastoon ja siinä on kirjastonhoitaja Maksimilialla ja hänen marsullaan Marsumilialla ihmettelemistä kerrakseen.


Kirjaston johtaja on neuvonut Maksimiliaa, että Asiakkaalle täytyy aina löytyä oikea kirja. Sirkuksen väen saapuessa kirjastoon, onkin Maksimilialle luvassa aika kiireinen työpäivä. Kun tiskille tömistelee suuri norsu ja pyytää kirjaa laihduttamisesta, kekseliäs Maksimilia suositteleekin kirjaa nimeltä Baletin suuri oppimäärä. Siinä norsu oppisi sopivasti herkkyyttää ja kilotkin karisisivat samalla.


Eipä ole vain ihmisnuoriso, joka notkuu netissä, sillä eipä aikaakaan kun kirjaston koneelle pääsyä odottamassa on koiranuorisoa. Maksimilia antaa koirille salasanan nettiin, mutta varoittaa heitä menemästä kissasivuille, sillä se oli koirilta ankarasti kielletty !

Sirkus saapuu kaupunkiin on samalla aikaa lapsenmielisen hauska mutta tarkkanäköinenkin. Niin oikeassa elämässä ihmiset kuin kirjassa sirkuseläimet hakevat kirjastosta monia asioita; tietoa, sateen suojaa tai vaikka ystävää. Pituudeltaan kirja on ihanteellinen pienemmän väen iltasatukirjaksi, sillä kaksivuotiaskin jaksoi hyvin kuunnella koko tarinan kuvien katselun lomassa. Neljävuotiaan kommentti kirjaan oli: "Se oli se norsu kaikista hauskin, kun se tunki sen ison kärsänsä sen Maksimilian nenään kiinni, hyiii! "

Lastenkirjapostaukset tuntuvat olevan ainakin minun blogissa niitä vähiten kommentoituja, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä varmasti vain murto-osaa lukijoistani ne kiinnostavat. Mutta koska meillä luetaan lastenkirjoja päivittäin, haluan tuoda blogiini ne meitä innostavimmat kirjat esille, sillä jos muutamakin saa siitä uusia lastenkirjavinkkejä, olen iloinen. Ja voin ihan rehellisesti tunnustaa, että hyvään lastenkirjaan aikuisenkin on hauska hetkeksi uppoutua ja helliä sitä sisäistä pientä tyttöä tai poikaa ;)

10 kommenttia:

  1. Meilläkin tämä on luettu :). Kommentten vähyys ei tietenkään tarkoita, etteikö lastenkirjapostauksia luettaisi, niistä ei vain niin helposti irtoa kommentoitavaa.

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida, ettet vain luule, että lastenkirjapostauksiasi ei luettaisi!

    En itse yleensä kommentoi, vaikka seuraisinkin blogia säännöllisesti - kuten sinun blogiasi. Kommentointi jää, kun harvoin on mitään olennaista lisättävää hyviin ja monipuolisiin postauksiin.

    Itse muuten valitsen seuraamani blogit sillä perusteella, että niissä tuodaan esille myös lasten- ja nuortenkirjoja =)

    VastaaPoista
  3. Maria: Hih, lastenkirjoista on kyllä vaikea alkaa kunnolla keskustelemaan, varsinkin tällaisista missä on lyhyt tarina :) Mukava kuulla, että niitä kuitenkin luetaan!

    Anonyymi: Kiva kun jätit kommenttia, kiitos! Itselläkin on monia sellaisia, ehkä tosin enemmän ns. lifestyle-blogeja, joita seuraan, mutten juuri koskaan kommentoi. Kuitenkin saan niistä usein tosi paljon iloa ja ideoita :)

    Minulla onkin muuten tulossa piakkoin yksi lasten tietokirja sekä kiinnostava nuortenkirjakin, josta olen jo alun lueskellut!

    VastaaPoista
  4. Kiinnostava kirja. Mitä mieltä lapset olivat kuvista?

    Jätin myös kommenttini, koska kyllä lastenkirjajuttuja seurataan.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi2: Mukava kuulla, että nämäkin postaukset kiinnostavat!

    "Hullun hassuja", totesi neljävuotias kuvista. Meillä yleensäkin tykätään tällaisista "itse piirretyistä" hahmoista tosi paljon, koska niissä on usein enemmän katsottavaa kuin vaikka jossain esimerkiksi Disneyn nykyisissä. Moni kirjan eläin on jotenkin "rosoisesti hassuilmeisiä/näköisiä" ja se tuntui naurattavan lapsia. Kaksivuotiaskin tunnisti kaikki eläinhahmot sujuvasti pitkin tarinaa.

    VastaaPoista
  6. Minäkin luulen, että lastenkirjapostauksia seurataan paljon, vaikka niihin tulee vähemmän kommentteja. Moni varmasti kuitenkin poimii hyvän kirjavinkin mukaansa. :)

    Tämä on sellainen kirja, jonka haluaisin meillekin. Kirjastoasia on lähellä sydäntäni ja lapsetkin varmasti nauttisivat tästä.

    VastaaPoista
  7. Luen mielelläni lastenkirjapostauksia. Niihin ei vaan tule niin usein kommentoitua, koska ei ole omia lapsia joiden kommentteja ja suhtautumista voisi välittää.

    VastaaPoista
  8. Katja:LAstenkirjapostaukset tosiaan ovat sellaisia, etteivät ne sinällään kirvoita kauheasti kommentoitavaa, mutta mukavaa tietää kuitenkin ainakin osan poimivan niistä lukuvinkkejä!

    Lukutoukka: Kiva kuulla, että kuitenkin niitä on mukava lukea!

    VastaaPoista
  9. Piti vielä palata tunnustamaan, että poimin usein lukuvinkkejä itseäni varten lastenkirjapostauksista...

    Sen lisäksi ne ovat myös käteviä silloin, kun miettii mitä lahjakirjoja ostaisi sukulais- ja tuttavalapsille.

    VastaaPoista
  10. Lukutoukka: Tuo on totta, että vaikkei olisi itsellä lapsiakaan, lastenkirjavinkeistä on monesti hyötyä kun pitää ostaa lapselle kirja!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)