Touhotin jo eilen niin marraskuun luettuja ja ihania kirjakauppoja, että meinasin unohtaa erään aivan ihanan marraskuisen haasteen, jonka takana on Lumiomena-blogin Katja. Nimittäin Satupäivän haaste haastoi kirjabloggaajat esittelemään/kertomaan jostain ihanasta sadusta, tarinasta. Haaste yksinkertaisuudessaan kuului näin:
Lue marraskuun 2011 loppuun mennessä yksi satu ja esittele/arvioi se blogissasi. Kerro lukemastasi sadusta myös tämän postauksen kommenttilaatikossa. Kaikkien haasteeseen osallistujien kesken arvon yhden satukirjan sekä jotain pientä jouluista.
Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu ja haluankin satuhaasteen myötä nostaa vielä kerran esille Markus Majaluoman Sirkus saapuu kirjastoon -kirjan, jossa sadun aiheena ovat hauskat sirkuseläimet asioimassa kirjastossa.
Kirjastonhoitajana on nuori Maksimilia, jolla on todellakin kyky valita asiakkaille oikeat kirjat. Kun esimerkiksi iso sirkusnorsu tulee hakemaan kirjaa laihduttamisesta, keksii Maksimilia suositella hänelle kirjaa baletista. Nykyaikaisessa kirjastossa myös eläimet käyttävät nettiä ja niinpä hauska koirajoukko odottaa pääsyä koneelle. Maksimilia muistuttaakin koiran rontteja, että kissasivuille ei sitten ole asiaa.
Sadut ovat meidän perheessä erityisen tärkeitä. Niiden myötä iltaisin lapset rauhoittuvat äidin tai isän kanssa ja niiden myötä myös syntyy paljon hauskoja ja tärkeitäkin keskustelunaiheita. Siinä missä lukeminen on itselle huikea maailma, on selvästi se jo sitä noille pienille pojillenikin ja se tekee minut erityisen onnelliseksi. Ja koska maailmassa on murhetta riittämiin, koen itse tärkeänä saada aikuisenakin lukea niin lastensatuja kuin aikuisillekin tehtyjä sadunomaisia tarinoita. Arjessa pitää aina olla ripaus satua!
Pääset lukemaan Sirkus saapuu kirjastoon -kirjan arvosteluni tästä linkistä!
Ihana tuo Einsteinin ajatuksen sisältävä huoneentaulu.
VastaaPoistaJa kiva, että osallistuit satuhaasteeseen. Vinkiksi muillekin, että puoleen yöhön saakka ehtii vielä. ;)
Sirkus saapuu kirjastoon oli meilläkin luvussa hiljattain. Se on mainio kirja, joka kunnioittaa kirjastoja ja tekee sen sydämellisesti hullulla tavalla.
Voi, onpa kiva satuhaaste! Satukin kuulostaa ihanalta!
VastaaPoistaKirjabloggaajasta sen toki uskookin, mutta ihailen kyllä kaikkia vanhempia, jotka jaksavat lukea lapsilleen säännöllisesti ja tutustuttuvat lapset kirjojen maailmaan jo pienenä.
Mä en ole lukenut lastenkirjoja vuosiin. Ois kiva lueskella, millaisia kirjoja lapsille nykyään tehdään. Onneksi virheen voi ottaa takaisin joululomalla, kun pääsee viettämään aikaa puolitoistavuotiaan veljentytön kanssa ja lukemaan satuja hänelle - ja siinä samalla itselleni. :)
Minä olen erityisen ihastunut tämän kirjan kuvitukseen! Majaluoman kuvat ovat mainioita.
VastaaPoistaErityisesti minua huvitti kohtaus, jossa koirat norkoavat kirjastossa pääsyä internetiin - kuola valuen. Tulipa näin mieleen yläkouluikäiset kundit... ;D
Katja: Kirja on tosiaan vähän kuin kunnianosoitus kirjastoille lapsenmielisesti :)
VastaaPoistaIoanna: Minulle ei juuri koskaan luettu lapsena satuja tai mitään muutakaan. Itse sitten tutustuin ala-asteella kirjojen maailman. Jotenkin siksikin koen nyt erityisen tärkeänä satujen lukemisen omille lapsilleni.
Anonyymi: Hih, siis minä en ollut tajunnuttarkemmin ajatella noita koiria noin, ennen kuin ystäväni mainitsi saman :) Ja totta tosiaan, aika huvittaviahan nuo mokomat ovat, kun kuola suupielistä valuen odottavat koneelle pääsyä ;)