Iida ja pehmot päiväkodissa

Catarina Kruusval, Tammi 2008
Alkuteos: Fia och djuren på dagis 2007
Suomentanut Tittamari Marttinen

Meillä on luettu pari viimeistä kuukautta iltasatuina ja muutenkin vain oman hyllyn kirjoja. Eilen käytiin kirjastossa kuopuksen kanssa esikoisen kerhoillessa ja lainattiinkin pitkästä aikaa lastenkirjoja. Itsekin sorruin lainaamaan Marja Leena Virtasen Aidan sekä Marko Kilven Elävien kirjoihin, vaikka lukemista olisi koko vuoden tarpeiksi omassakin hyllyssä.

Kruusvalin Iida ja pehmot päiväkodissa osoittautuikin eilen illalla lukiessamme oikein mainioksi tarinaksi. Kuvitus sinällään on aika pelkistettyä mutta meillä on tykätty näistä itse piirretyn näköisistä kuvituksista kovastikin. Meillä on puhuttu jo jonkin verran päiväkotiasioista, koska se arki koittanee syksyllä lapsilla.

Iida on reipas päiväkotilainen, jolla on myös paljon pehmoja....jotka puhuvat! ( "Siis miten nuo pehmot muka puhuvat?", kysyi neljävuotiaani kesken lukemisen.) Eräänä aamuna pehmoja alkaa kuitenkin kiinnostaa kovasti, mitä siellä päiväkodissa oikein tehdään, kun Iida sinne on aina lähdössä niin innokkaana.


Pehmoeläimet päättäväkin, että ne lähtevät Iidan matkaan, isoa pehmokirahvia myöten. ( Ja voi sitä hauskuutta, kun neljävuotias huomasi, että kirjassa on ihan samanlainen iso pehmokirahvi kuin hänellä, ja yhdessä nauroimme ajatukselle, että sekin tunkisi esikoisen mukaan joku kerta kerhoon..) Niinpä Iidan mennessä päiväkotiin, purkautuu repusta sekalainen seurakunta hänen rakkaita pehmoeläimiään: Kille Kirahvi, Into Pirteä, Varis Vaakku, Nallukka, pikku kisu, Mäyris ja Jänö Pupunen. Päiväkodin muut lapset riehaantuvat Iidan pehmoista ja ne poloiset joutuvat suoranaisen riepottelun kohteeksi. Onneksi päiväkodin Anita-ope lopulta päättää pelastaa pehmoeläimet siirtämällä ne naulakkoon odottamaan.


Mutta voi tylsyys! Pehmoeläimet istuvat tylsistyneenä naulakoilla, kunnes Iidan päiväkotikaveri Sini hiipii naulakoille ja huomaa, että hänellä on kotona aivan samanlainen nalle kuin Nallukka....

Sinällään siis tarinaltaankin hyvin simppeli, mutta meillä tämä herätti niin paljon kikatusta ja myös pohdintaa " entä jos meidänkin pehmoeläimet...", että päätin tuoda kirjan blogiinikin. Pitkästä aikaa siis lastenkirjakin, kun aikaisemmin oli täällä keskustelua, että osa kaipailee myös niitä tänne.

Ja kaikki hyvät kanssablogistit, muistattehan huomisen Blogistanian Globalian! Kello 10 huomenna julkaistaan monessa blogissa kunkin blogistin oma ehdokaslista ja 2.2 voittaja julkaistaan Kirjavassa kammarissa. Pysykäähän siis lukijat "kuulolla" ;)


Kommentit

  1. Muistan lukeneeni tämän kirjan lapselle silloin muutamia vuosia sitten, kun se ilmestyi. Sen jälkeen en ole enää "saanutkaan" lukea mitään, koska tyttö lukee itse. Ja minua niin harmittaa.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on ollut tämä joskus lainassa ja luettukin, mutta miksikään suurimmaksi suosikiksi kirja ei varmaankaan noussut, koska en muista, että oltaisiin luettu tätä monesti tai juteltu tarinasta paljon tms. Kuvitus on minustakin hauska!

    Hauskaa olisi myös, jos lukisit Marja Leena Virtasen Aidan. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä on kotona Kruusvallin Ellenin omenapuu, joka on ihana. Se on ehkä hieman isommille pikkulapsille suunnattu kuin tämä Iida-kirja, mutta suloiselle vaikuttaa tämäkin. Meillä Ellenin omenapuusta tuli pieni suosikki esikoiselleni hänen ollessaan hieman alle viiden vanha. Vielä nytkin "iso" kuusivuotias haluaa kuulla kirjan tarinaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)