keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Claire Castillon: Kuplissa

Claire Castillon: Kuplissa
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Les bulles 2010
Suomentanut: Lotta Toivanen
Sivuja: 167

Minä toivon hänen epäonnistumistaan, hän odottaa minun romahtamistaan. Vaimoni ja minä panemme kapuloita toistemme rattaisiin. Hän nauttii katsellessaan päänuppini kaljuuntumista, ja minä haaveilen, miten hänen makkaroihinsa kertyy rasvaa. Toivomme puolin ja toisin, että toisen imusolmukkeet jonain päivänä muuttuvat pahanlaatuiseksi lymfoomaksi.

Ranskalaisen Claire Castillon novellikokoelmassa Kuplissa, mennään kohti lukijan sisäisen maailman luomia sovinnaisuuden rajoja niin että rytisee, kuitenkaan unohtamatta pientä positiivista pilkettä silmäkulmassa. Novelleissa eri elämäntilanteissa olevat ihmiset peilaavat tunteitaan aina johonkin läheiseen tai elämän viitekehykseensä oman sisäisen ja usein vinksahtaneenkin monologin kautta. On turhautuneita puolisoita, pettyneitä vanhempia, baby bluesiin sairastuneita miehiä tai aina jotain yllätystä odottavia naisia. Castillon luomat henkilöt sanovat monologeissaan sen mitä moni ei tohdi edes mielessään ajatella. Novellien henkilöt eivät ole mukavia ja ovatkin paikoin jopa inhorealistisia niin muiden kuin itse luomien kompleksien kuplissaan, mutta samaan aikaan kuitenkin paikoin kuin häivähdys omasta peilikuvasta. Yhtä aikaa siis hämmentävää, ärsyttävää mutta niin nautinnollista.

Sinulla kun ei ole lapsia, pyydän sinua tulemaan meille syömään. Sinulla menee matkaan vain tunti, ja koskapa et tee työtä vaan kirjoitat niitä kirjojasi, pyydän, että tulet aikaisin, niin että ehdit nähdä, miten Annabelle kylpee, syö ja menee nukkumaan, siinä kolme aivan erityistä hetkeä. Asumme lähellä metroasemaa. Päivällinen päättyy aikaisin, koska Jacques ja minä tarvitsemme unta, niin että sinun ei tarvitse edes mennä taksilla kotiin. Minulla ei ole mitään syytä maksaa lapsenlikkaa ja mennä viettämään iltaa kodin ulkopuolelle, kun kerran sinä voit tulla meille eikä kukaan kaipaa sinua. Pääsetpähän samalla tuulettumaan.

Puistattavaa, eikö? Ja juuri siksi monin paikoin niin nerokasta tekstiä, että ei tiedä purskahtaisiko nauruun, tosin kylmään sellaiseen. Novellien henkilöt ovat usein jotenkin karrikoidun itsekkäitä, naiiveja, ärsyttäviäkin. Toisaalta paikoin herää väkisin pieni empatiankin tunne, erityisesti lukiessa naisesta, joka sai miehensä lääkäriltä tämän sairastuttua psyykkisesti ohjeen olla julma ja etäinen käytökseltään, jotta saisi miehensä huomion ja välittämisen. Tai entäpä nainen, joka ei ymmärrä, miksi mies pyytää kesken aktin puhumaan ja kun nainen alkaa kertoa luumutorttuohjeesta, mies onkin vihainen. Omissa, usein vääristyneissä mielen kuplissa sisäisiä monologejaan käyvät ihmiset heijastelevat epävarmuutta ja halua tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään.

Novellit ovat sinällään tyyliltään hyvin samanlaisia ja siksi niistä saa ehkä eniten irti lukemalla pätkissä. Toisaalta osa novelleista oli selvästi toisia parempia, ja siten toi pientä katkonaisuuden tunnetta lukemiseen. Osa novelleista oli ihan täydellisen nerokkaita, kun taas osan kohdalla tuli ehkä vähän tunne ns. täytetarinasta. Kokonaisuutena tämän ranskalaisen kirjailijan uusin teos on ihanan provosoiva ja viihdyttävä ja lukijasta riippuen paikoin myös hämmentäväkin kurkistus johonkin tuttuun. Kuplassa saatat nimittäin nähdä heijastuman itsestäsi tai läheisestäsi...

4/5

Kurkatkaa myös Ilsen, SonjanKatjan ja Jenni S:n arviot! Ja tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen!

10 kommenttia:

  1. Totta, tämän kirjan kylmä nauru viihdyttää ja pitkään. Ajattelin lukea tätä kirjaa sieltä täältä aina uudelleen silloin, kun kaipaan suoria sanoja ja naurua vaikeille asioille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tuossa on sitä novellien ydintä, että voi usein nauraa ( vaikka sitä kylmääkin naurua) aika vaikeillekin asioille!

      Poista
  2. Tämä olisi niin mun kirja;-) Yritän tulla flunssaan, mutta aloin nauraa tuota toista sitaattikappaletta: Noinhan moni ajattelee, mutta harva sen sanoo.

    VastaaPoista
  3. Susa, tämä pyysi valitsemaan jotain profiilia ja sitten klikkasin google ja sen jälkeen jouduin kirjautumaan kokonaan uudestaan ja sitten oli vielä KAKSI vahvistussanaa? Apua, jos mullekin on näin vaikea päästä! Onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kokeilemassa Leena sinunkin blogissa ja siellä oli sama juttu :O En ole itse kyllä muuttanut mitään, mutta onko Bloggerin Ylläpito TAAS KERRAN tehnyt muutoksia ja jatkossa pitää laittaa 2 sanaa, joista toisesta ei ainakaan meinaa saada edes selvää :/

      Poista
  4. Tämä vie kyllä lukijoilta hermot! Miten ne sanat voivat olla niin suttuisia...Onko tämä jotain pilaa, mukahauskaa. Minua ei naurata ollenkaan.

    VastaaPoista
  5. Katjan tavoin minäkin aion lukea kirjaa aina välillä uudelleen, silloin kun on samanaikaisesti piruileva ja kujeileva olo. Lainasin kirjan ystävälle ja vaikka yleensä annan mielelläni kirjoja eteenpäin tai en ainakaan ole kovin nuuka, milloin ne palautuvat minulle, sanoin, että tämän kirjan haluan takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että toisella lukukerralla saattaisi jopa itseltä irrota enemmän sitä nauruakin ;)Sopii juuri sellaiseen vähän pikkupirulliseen mielentilaan :)

      Poista
  6. Aikamoista tylytystä! :) En ollut tästä aluksi ollenkaan kiinnostunut, mutta luettuani sinun ja Katjan arviot olen alkanut innostua kirjasta yhä enemmän ja enemmän. :)

    (Varaisin tämän heti kirjastosta, mutta meidän seudullamme verkkokirjasto on teknisten ongelmien vuoksi nurin nyt ainakin kaksi viikkoa. Tällaiselle kirja- ja kirjastoaddiktille tämä on kamala tilanne, en pysty edes varailemaan mitään, tai tarkistamaan, löytyykö jotain tiettyjä kirjoja lähikirjastoistani. Argh! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tässä usein on aikamoista tylytystä, että ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Jotenkin näiden tarinoitten kautta voi peilata niitä omiakin, joskus painokelvottomia ajatuksia/totuuksia, ja turvallisesti naureskella.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)