Eve Hietamies: Tarhapäivä

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Kustantaja: Otava 2012
Sivuja: 447

Kuin olisi seissyt jollakin helkkarin trapetsilla. Tuuli heitteli kumpaankin suuntaan, mutta narulla oli pysyttävä, sillä alapuolella ammotti kauhea tyhjyys. Päivittäin tunsin tekeväni vain virheitä: vastasin väärin, kohtelin väärin, ymmärsin väärin. Usein tuntui, että Paavo puhui toista kieltä kuin minä. Kun se olisi tarvinut halausta, tarjosin karjuntaa, ja kun olisi pitänyt huutaa, silitin päätä. Kaipasin epätoivoisesti jotain karttaa, jolla olisin ymmärtänyt sen aivoituksia, mutta sellaisia karttoja ei ollut.

On kulunut viisi vuotta siitä kun Antti Pasanen jäi yksin tuoreen vauvan Paavon kanssa. Nelikymppisen toimittajamiehen arki vaihtui yhtäkkiä vaippoihin, pukluihin ja yösyöttöihin. Viiden vuoden aikana Antti ja Paavo ovat saaneet luotua omat sujuvat rutiininsa ja vaikka Antin sisällä  usein vellookin epävarmuus siitä, osaako hän olla yksin hyvä vanhempi, on arki kuitenkin mallillaan. Antti käy töissä ja Paavo on jo reipas tarhalainen. Päivät ovat usein kuin toisensa jatkumoja samoine rutiineineen ja ruokineen, mutta välillä on sentään Kalapäiviä, päiviä jolloin Antti päättää jo aamusta olla tehokas isä kaikin puolin. Vaihdetaan petivaatteet, pestään vessa ja jääkaappi, leikitään paljon yhdessä ja illalla saatetaan vaikka paistaa vielä pannukakku. Kalapäivänä on helppoa olla hyvä isä.

Antin arjessa tukena on ollut Paavon vauva-ajoista lähtien Enni ja hänen tyttönsä Terttu. Yhdessä Ennin ja Tertun kanssa Antti ja Paavo luovivat arjen haasteita ja käyvät jopa ulkomailla lomareissulla. Enni on Antille melkein kuin sisko tai niin hän on ainakin itselleen uskotellut aina ulkomaanmatkaan asti. Paavon äiti, Antin ex-vaimo Pia häälyy heidän arkensa taustalla lähinnä pettymysten tuottajana, mutta pienen Paavon ikävä äitiin ei niin vain haalistu. Antti joutuu antamaan usein selvästi hoidon tarpeessa olevalle Pialle mahdollisuuksia, mutta missä vaiheessa tulee raja vastaan? Oliko se jo ylittty silloin eräänä kuuluisana biljardi-iltana vai menikö se rikki vasta silloin, kun Antti löysi Pian luona olleen Paavon kodin edestä lumesta itkemässä? Juuri kun Antti luulee arjen seesteistyneen vähänkin, tapahtuu asioita jotka heittävät Antin jälleen kerran uuden eteen. Pieni Terttu prinsessatarvikkeineen ja lempinimillä nimettyine vaatteineen joutuu muuttamaan heille tilapäisesti ja jälleen kerran arki heittää häränpyllyä. Siinä missä Paavoa saattoi lohduttaa hirviöukkeleilla pelleillen, ei Terttu lämpenekään poikamaisille jutuille. Terttu haluaa letit hiuksiinsa, oravamekon ylleen, Hama-helmet ja isopäiset Brätzit.

Kun laitoin kenkiä jalkaan eteisessä, Anna ojensi paperikassin.
- Naistenlehtiä Ennille. Sano terveisiä.
Otin kassin.
- Mulla ei ole Tertun kanssa muuta yhteistä kuin keskimäärin kaksi korvaa.
- Se on hyvä alku.

Ihastuin Anttiin ja Paavo-vauvaan jo Hietamiehen Yösyötössä (2010) ja kun viime vuonna kuulin heidän tarinalleen tulevan jatkoa, alkoi innostunut odotus. Aloin lukemaan kirjaa perjantaina myöhään muun perheen jo nukkuessa, enkä ollut päässyt kuin vasta sivulle 10, olin jo tirskahdellut nauruun useamman kerran. Juuri tällaista olin kaivannutkin jo tovin. Tarhapäivän voi toki lukea omana tarinanaan, mutta kyllähän Yösyötön lukeminen luo vahvan pohjan tälle kirjalle ja Antin sekä Paavon tarinalle. Vaikka Hietamiehen ote näissä kirjoissa on humoristinen, se ei ole missään määrin sisällötön tai vain viihteellinen. Hietamies on luonut Antista  kaikkine epävarmuuksineen, vanhemmuuteen liittyvine vajaavaisuuksineen sekä miehekkäine ajatuksineen yhtä aikaa koskettavan mutta myös hyvällä tavalla hauskan todellisen henkilöhahmon. Näin naimisissa olevana perheenäitinä koin valtavasti samaistumisen tunteita tuon kymmenisen vuotta vanhemman yksinhuoltajaisän ajatusten, tunteiden ja valintojen suhteen. Mielestäni se kertoo sekä Hietamiehen kyvyistä luoda uskottavaa tarinaa miehen näkökulmastakin mutta myös tietenkin siitä, että loppujen lopuksi vanhemmuus on niin isälle kuin äidille usein samanlaista epävarmuuksien, syyllisyyden ja valintojen aallokkoa.

Tarhapäivä on yhtä aikaa nauruhermoja hivelevä, ajatuksia herättävä ja kolahtaa monin paikoin suoraan sydämeen. Hietamiehellä on hieno kyky sisällyttää pikkulapsiarjen huumoriin ja suoranaiseen tragikoomisuuteen vanhemmuuden eri sävyjä: kaikki ne tunteet kylmän veden valahtamisesta vatsanpohjaan huolen iskiessä aina siihen kun pitkän päivän jälkeen Pikkukakkonen ja kananuggetit ovat päivän pelastus. Antti-isä on jotenkin niin ihanan inhimillinen valíntoineen ja ajatuksineen. Ja vaikka hän isänä meneekin usein sieltä missä aita on matalin, on hänen rakkaus Paavoa kohtaan vahva ja vankkumaton. Vaikka hän välillä huutaa eikä jaksa leikkiä tai antaa edes niitä D-vitamiineja, niin illan tullen kun nukkuvan Paavon pieni profiili piirtyy hämärään, meinaa hänen sydämensä pakahtua. Huoli Paavosta on aina läsnä ja Paavon kasvaessa vain huolenaiheet muuttavat muotoaan.

Enää ei tarvinnut syöttää, juottaa, kylvettää, työntää rattaissa ja vaihtaa vaippoja, mutta edelleen piti pukea ja pyyhkiä pyllyä. Enää ei tarvinnut arvailla ja sulkea pois vaihtoehtoja, nyt Paavo kertoi asiat itse. Ennen piti vahtia, ettei se kaadu naamalleen vesilätäkköön, nyt piti vahtia, ettei se huku uima-altaaseen. Ja kun ennen piti katsoa, ettei se laita mitään pikku-ukkoa suuhunsa, nyt piti karjua, että korjaa pikku-ukkonsa leikin jälkeen itse pois.

Tykkäsin siis todella paljon, kokonaisen

5/5  pisteen verran ;)

Kommentit

  1. Tätä odotan kyllä innolla ja kirjoittamasti perusteella vaikuttaa yhtä hyvältä kuin Yösyöttökin. Olen Hietamiehelle ikuisesti kiitollinen, että Yösyötön ansiosta sain ensimmäistä kertaa tietää kurkunpääntulehduksesta, enkä järkyttynyt ihan hirveästi kun S. sai sen ensimmäisen kerran... ehkä Tarhapäiväkin valmentaa tuleviin koitoksiin:)

    Mukavaa viikon aloitusta, Susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta jopa parempi kuin Yösyöttö, mutta uskon että sillä oli vahva vaikutus, että oli ns. pohjalle lukenut sen Yösyötön. Hienosti täydentävät toisiaan!

      Poista
  2. Yösyöttö ja Tarhapäivä on ehdottomasti napattava kirjastosta mukaan :) Esikoista odottaessa luin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja ja erityisesti ne 3. ja 4. osat (Raskausarpia ja Vaippaihottumaa). Tähän elämäntilanteeseen (tytöt täyttävät 4 ja 6 v.) ja lukumieltymyksiin (Vuorinen ei enää niin kovasti innosta) sopisi hyvin Hietamiehen kirjat, varsinkin Tarhapäivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi, nappaa ihmeessä mukaan kirjastosta! Varsinkin tuo Tarhapäivä varmaan osuu hyvin teidänkin hetkiin tarhaikäisten kanssa ;)

      Poista
    2. Meidän kirjastossa on tänä aamuna Tarhapäivää odottamassa 83 jonottajaa - saman verran kuin pitkin talvea. Siispä ostin oman, ja nyt sekin on kierroksella.

      Yösyöttö ja Tarhapäivä, loistava kirjakaksikko myös miesten luettavaksi.

      Poista
  3. Minulla oli onni päästä kuuntelemaan muutama viikko sittten, kun Hietamies puhui tästä kirjasta ja innostuin. Sinun kuvailusi vain vahvisti käsitystäni siitä, että Tarhapäivä on hauska, mutta pohjimmiltaan vanhemmuuden kysymyksiä aika syvältä luotaava romaani.

    Ja meillä eletään sitä tarha-arkeakin (terveisiä vaan Villasukalle, meillä on 4- ja 6-vuotiaat lapset). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, sen hauskuuden pohjalla on kuitenkin syvällisempää pohdintaa ja sävyjä vanhemmuudesta sekä yleensä ihmisen riittämättömyyden tunteesta, peloista jne.

      Poista
  4. Kiitos Katja, terveiset tuli perille :) Aurinkoiset terveiset sinnekin päin :)

    VastaaPoista
  5. Ajattelin lukea uudelleen Yösyötön ensin ja sitten metsästää tämän. Yösyöttö oli kyllä mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yösyöttökin oli niin hyvä, että sen voi hyvin lukea uudestaankin ja varmasti saa vielä hyviä lukuhetkiä sen parissa!

      Poista
  6. Voi että, tämä kyllä kiinnostaa kovasti! Yösyöttö odotta lukijaansa pikapuoliin ja sitten toivon saavani tämän Tarhapäivänkin luettavaksi. Sekä tytön että pojan äitinä kiinnostaa etenkin leikittely lasten sukupuolirooleilla ja niiden kärjistäminen hauskalla tavalla. :)

    Hurjan paljon muuten sivuja tässä. =O Mutta ilmeisesti on nopealukuinen kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on hauskoja lukuhetkiä näiden parissa varmasti vielä luvassa ;) Ja on nopealukuinen, kun sivut ovat usein ns. väljiä eikä teksti ole mitään pienintä fonttia.

      Poista
  7. Hei vaan hei! Olen käynyt blogissasi aiemmin toisella nimmarilla, kun mulla oli blogi vuodatuksen sivuilla. Nyt sitten vaihdoin tänne blogspotiin ja tottapa liityin lukijaksesi.
    Kiva tietää, että Yösyötölle on jo tullut jatkoa! Itsekin ihastuin Antin ja Paavon tarinaan. Täytyypä laittaa kirja toivelistalle, joskos joskus ehtisin lukea tämän vaikka kirjaston kirjana.
    Mukavaa talven jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hei! Sinulle on tunnustus blogissani, käy nappaamassa se sieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anuliini1975, ja kiitokset tunnustuksesta! Kävinkin sen jo kurkkimassa ja koitan siihen lähiaikoina tarttua.

      Jos piti Yösyötöstä, olen varma että tämäkin kolahtaa ;)

      Poista
  9. Nämä Hietamiehen romaanit kiinnostavat tätä lapsetontakin naista :) Tekstinäytteet ja arviosi lupaavat hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis lainaa ihmeessä, näiden molempien parissa kyllä viihtyy ;)

      Poista
  10. Luin melkein peräkkäin Yösyötön ja Tarhapäivän ja pidin niistä kummastakin todella paljon. En olisi tullut näitä kirjoja lukeneeksi, ellei bookcrossing-miitissä olisi kehuttu Yösyöttöä, joten nappasin kirjan sieltä mukaan. Suhtauduin ennakkoluuloisesti, mutta tarina olikin valtavan koukuttava. Nauroin monet kerrat ääneen sekä Yösyöttöä, että Tarhapäivää lukiessani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)