lauantai 3. maaliskuuta 2012

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Cecilia Samartin: Kaunis sydän
Kustantaja: Bazar 2012
Alkuteos: Vigil (2009)
Suomentanut: Tiina Sjelvgren
Sivuja:  364

Ne jotka tuovat valoa toisten elämään
jäävät usein itse pimeään.
~Äiti Teresa~

El Salvadorista kotoisin oleva yksinhuoltajaäidin tytär Ana on kulkenut pitkän matkan sodan jaloista lopulta amerikkalaisen rikkaan perheen lastenhoitajaksi. Kotikylän traagisten tapahtumien myötä Ana päätyi vuosiksi luostariin nunnien huostaan ja alkoi haaveilla myös itsekin elämästä nunnana, ihailemansa sisar Josephan lailla. Kipeät haavat Anan sydämessä alkoivat pikku hiljaa parantua, mutta unohtamaan hän ei pystynyt varsinkaan hetkeä, jolloin kaikki muuttui peruuttamattomasti.

En tiedä miten kauan olin kaapissa ja odotin, ehkä tunnin, ehkä kaksi. Ennen pitkää selkääni alkoi kivistää ja minulle tuli pakottava tarve oikaista jalkani suoraksi. Mutta kertaakaan en ajatellut tulevani ulos kaapista. Minun oli odotettava äitiä, aivan kuten hän oli ilmoittanut. Hän tulisi kyllä hakemaan minut, en epäillyt sitä hetkeäkään.

Vuosien kuluessa luostarissa Ana kuulee Jumalan äänen ja ei halua mitään muuta niin paljon kuin elää itsekin elämänsä nunnana Jumalan tahtoa toteuttaen. Rauhallinen ja hyvin ennalta määrätty elämäntyyli sopii hänen mielelleen ja tuo turvallisuuden tuntua. Noviisiajan lopulla Ana kuitenkin alkaa kiinnittää huomiota luostarissa töissä käyviin puutarhureihin, "poikiin", joista erityisesti yksi herättää Anan miettimään elämää luostarin ulkopuolellakin. Luostarinjohtaja, sisar Pauline huomaa Anan heränneen uteliaisuuden ja päättää lähettää Anan erääseen kalifornialaisperheeseen lastenhoitajaksi ja siten maistamaan elämää luostarin ulkopuolella. Järkyttynyt Ana ei osaa vastustella, mutta ei myöskään ymmärrä, miksei hän vain voisi suorittaa kokelasaikaansa loppuun ja saada elää nunnana. Sisa Pauline yrittää saada Anan ymmärtämään, että ison osan elämästään luostarissa viettänyt Ana on hyvin poikkeuksellinen heihin muihin verrattuna, sillä heillä muilla on ollut pitkäkin elämä ennen luostariin tuloa takanaan. Sisar Pauline haluaa, että Ana pääsee näkemään elämää luostarin muurien ulkopuolellakin.

" Ymmärrän että tämä on sinulle haaste, mutta olen melko varma siitä, että se on haaste johon sinun on tartuttava. Ja jos Jumala todella haluaa sinun palaavan palvelemaan Häntä, pieni tauko ei muuta elämäsi lopullista suuntaa. Päinvastoin, se vain vahvistaa sitä. Sinulla on myöhemmin mahdollisuus palata hengelliseen elämään vaikka muita rasitteita. "

Uusi elämä hienossa kartanossa Trellisin perheen kanssa on kuin toinen maailma Analle. Hieno kartano mukavuuksineen ja Trellisien rikas elämäntyyli tuntuvat aluksi vaatimattomaan elämään niin kotikylässään kuin luostarissa tottuneesta Anasta hämmentäviltä. Perheen poika, Teddy on haasteellinen pieni poika, joka vie täysin Anan huomion valveillaollessaan. Herra Trellis, Adam, on paljon työnsä myötä pois kotoa ja rouva Trellis, Lillian puolestaan ei tunnu ongelmitta sopeutuvan elämään Teddyn äitinä ja Adamin puolisona. Vuosien edetessä Ana oppii tuntemaan valitettavankin hyvin Trellisin pariskunnan ongelmat hienon pinnan alla. Kuopuksen Jessien synnyttyä Ana huomaa olevansa jo kuin osa perhettä ja paluu luostariin aina vain siirtyy ja siirtyy. Ana tuntee Trellisin perheen kuin omansa aikanaan ja erityisesti hän oppii lukemaan Adamia jo pelkistä eleistä. Trellisien perheestä on tullut hänelle perhe, jota hän ei halua enää jättää.

Kirjan alku on tavallaan myös osa sen loppua. Vuodet ovat kuluneet ja aikuistunut Ana valvoo nyt kuolemansairaan rakkaansa vuoteen äärellä, palaten vähän väliä menneistyyteensä Trellisin perheen lastenhoitajana mutta myös lapsuuteensa El Salvadorissa. Se pieni tyttö, joka sodan kauheuksien keskellä joutui piiloutumaan äitinsä ompelukaappiin ei katoa koskaan Anan sisimmästä, mutta se pieni tyttö ei ole enää yksin. 

Tämä oli minulle ensimmäinen Samartinin teos ja tartuinkin siihen innolla. Jo kirjan alun lainaus, jonka kirjoitin postaukseni alkuun, sävähdytti voimakkaasti. Pienen Anan vaiheet El Salvadorissa jysähtivät heti sydämeen ja käänsinkin sivun toisensa jälkeen ahmien. Kun Ana sitten lopulta, aika pian tarinassa kuitenkin päätyi luostariin ja lopulta rikkaan perheen lastenhoitajaksi, intensiteettini tarinaan laimeni vaikka yhä nautinkin kirjan lukemisesta. Olisin halunnut kuulla enemmän Anan elämästä El Salvadorissa. Anan päätyessä Trellisin perheeseen, tarinaan tuli jotenkin voimakkaasti läsnä ennalta-arvattavuus ja tietty kliseisyys, ja siten pidin ehkä lopulta itseäni vähän etäällä tarinasta. Samartin kirjoittaa todella sujuvasti ja kirjan tunnelma on jotenkin erityisen ihana ja kaunis, mutta minun on usein hankala täysillä heittäytyä tämäntyylisin kirjoihin. Kuitenkin pidin tästä ja hassua kyllä, lukiessa koin paikoin "kaikuja" kotiopettajattaren romaanista tunnelman ja tiettyjen tarinan teemojen myötä, mutta ei tämä tietenkään samanlainen tarina ole. Kaunis sydän on nimensä mukaisesti kaunis ja lohdullinen tarina. Vaikka minulle tämä ei ollut lukukokemuksena niin huikea, nautin monin paikoin kirjan lukemisesta ja se on mielestäni erinomainen gengrensä edustaja. Koska kuitenkin annan pisteet oman lukukokemuksen perusteella, päädyin lopulta antamaan kolme pistettä, joka sekin on minun mittapuussa jo oikeasti hyvän ja suositeltavan kirjan merkki. (Nyt muuten ekaa kertaa vähän harmittelin, ettei minulla pisteissä ole plussia ja miinuksia!) Olin hilkulla antaa nelosen, mutta jotenkin nyt niin monen vitosen kirjan jälkeen olen ehkä kriittisempi. Kuitenkin, Kaunis sydän on tarina, joka tuo lukijan sydämeen lämpöä ja valoa, lohduttaa. Se näyttää, että hyvä ja kaunis sydän on usein tärkein matkakumppanimme.

3/5

Kaunis sydän on ollut monessa blogissa, kurkatkaapas vaikka Norkun arvostelu, jonka lopusta löytyy kattavaa linkkilistaa muihin arvosteluihin.

13 kommenttia:

  1. Aika samoilla linjoilla oltiin. Harmittelin vähän El Salvador-osuuden pienuutta, olisin halunnut tietää enemmän taustoja ja saada enemmän tuntemuksia irti Anasta. Kaunis ja lämpöinen kirja, voisin kuvitella että tämä toimisi esim. kesäkirjana.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tässä kirjassa on tosiaan kaunista ja hyvää, vaikka minäkin jäin kaipaamaan ehkä tiettyä syvyyttä ja juuri tuota El Salvadoriin sijoittuvaa tarinaa enemmän.

      Poista
  2. En ole lukenut tätä, mutta luin silloin joskus Senor Peregrinon, ja se tulee kovasti mieleen tästäkin. Mäkin annoin sille silloin vain kolme tähteä, vaikka toisaalta pidin kirjasta paljonkin.

    Samartinin kirjat taitaa olla kaikki sellaisia aika vaikeita luokiteltavia, onhan ne romanttista viihdettä, mutta ei silti mitään tusinatavaraa.

    Senor Pergrino sijoittui muistaakseni Meksikoon, tämä El Salvadoriin ja luulen, että näiden välillä ilmestynyt tapahtui vielä jossain kolmannessa Etelä-Amerikan maassa, eli näiden kanssa pääsee matkustamaan sitä mannerta aika laajalti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romanttista viihdettähän tämä hyvin pitkälti on, mutta kuten sanoit, ei tosiaankaan mitään tusinatavaraa tai hömppää! Saa nähdä, luenko tuon Nora & Alician vielä joku kerta.

      Poista
  3. Harmillista kuula, että El Salvadoria kuvataan niin vähän. Pidän yleensä eteläamerikkalaisesta kirjallisuudesta, mutta Samartin ei ole onnistunut ihan täysin vakuuttamaan minua. Luin Noran & Alician reilu vuoksi sitten ja pidin siitä. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se on monille Samartinin paras kirja ja ehkä siksi en ole innostunut näistä muista ainakaan vielä. Ehkä luen tämän kuitenkin, en tiedä. :)

    (Erja, Nora & Alicia tapahtui pitkälti Kuubassa, Samartinin synnyinmaassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tiettyihin eteläamerikkalaisiin maihin sijoittuminen kiehtoo minuakin näissä Samartinin kirjoissa ja sikälikin haluaisin lukea näitä, mutta toisaalta toivoisin enemmän sitten kirjaan sitä maahan liittyvää kuin pelkkää ihmissuhdekuviota.

      Poista
  4. Miulla on tämä odottamassa vuoroaan viime viikon kirjastoreissulta. Luin alkuviikosta loppuun Veriruusut, jonka Suomen sisällissotaan sijoittuva tarina on vielä sen verran vahvasti mielessäni, etten ole saanut mitään aloitettua...

    Pidin myös kovasti tuosta Katjan yllä mainitsemasta Norasta ja Aliciasta, siksi on odotuksia tätä kirjaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroppa sitten mitä pidit! Luulen, että jos on pitänyt Norasta ja Aliciasta, pitää tästäkin.

      Poista
  5. Lukulistalla on tämäkin Samartinin teos. Pidin Norasta Ja Aliciasta todella paljon. Johtunee varmaan siitä että Kuuban vallankumous ja siitä seuranneet tapahtumat ovat kiinnostaneet aina, samoin kuin sieltä paenneitten elämäntarinat.
    Kiitos Susa hienosta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on jotain sellaista erityisen kaunista hyvyyttä ja lempeyttä, että vaikka kirja ei ehkä tarjoa sellaista kovin syvällistä lukukokemusta, se jättää kuitenkin hyvän olon sydämeen.

      Poista
  6. Minulla jäi aikoinaan Samartinin Herra Pergerino kesken ja siitä asti on tuntunut, että haluaisin antaa Samartinille uuden mahdollisuuden. Tämä voisi olla hyvä kirja siihen!

    VastaaPoista
  7. Olen nyt lukenut kaikki Samartinin kirjat ja tunteeni liikkuvat hyvin samanlaisissa mietteissä kuin sinulla. Samartin osaa kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa, mutta jotain uupuu...tai sitten minä olen väärä näille kirjoille. Jollekin varmaan todellsia lukunautintoja, minulle aavistuksen liian kesyjä. Etenkin kun lukukokemuksista on jo aikaa. Jälkimaku on lyhyt.

    VastaaPoista
  8. Luin äskettäin Samartinilta Senor Peregrinon ja pidin siitä. Tämäkin kuulostaa kiehtovalta kirjalta ja täytyypä katsella, jos jostain tulisi vastaani. Luostariin liittyviä kirjoja olen yrittänyt katsella, sillä teema kiinnostaa ... kiitos siis tästä vinkistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)