tiistai 3. huhtikuuta 2012

Pikku Prinssi Ajan planeetta

Pikku Prinssi Ajan planeetta
Kustantaja: Wsoy 2012
Alkuteos: Le Petit Prince La Planéte du Temps
Kirjaksi sovittanut: Christine Féret-Fleury
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Sivuja: 48

Linnunrataa pitkin, halki avaruuden kiitää lentokone. Kone kuuluu Pikku Prinssille, joka seuraa Käärmeen jälkiä planeetalta toiselle...
Lentokoneen toisella siivellä istuu Kettu, joka päästelee suustaan hassuja ääniä.
-Kettu kiltti, anna minun rauhassa ihailla hienoja maisemoa. Pelataan myöhemmin tammea. Joohan? Edes tämän kerran? pyytää Pikku Prinssi.

Kaikki varmaan muistavat ihanan, 1904-luvulla ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn luoman Pikku Prinssin, joka tarkkanäköisesti havainnoi vertausten avulla aikuisten maailmaa, ystävyyttä ja onnen tavoittelua? Itse ihastuin Pikku Prinssin maailmaan jo yläasteella ja sittemmin kyseinen teos on tullut luettua usemman kerran.  Pikku Prinssistä on tehty myös ranskalainen animaatiosarja, jonka yhteen jaksoon, Ajan planeettaan tämä lapsille tarkoitettu teos perustuukin. Kun kuulin, että tästä kirjasta tulee käännös, halusinkin heti tutustua teokseen, että onko siinä samaa lumovoimaa, mitä alkuperäisessä Pikku Prinssissä, mutta enemmän lapsille suunnatusti. Luinkin teoksen ensin itse, ennen kuin sitten yhdessä lasten kanssa lähdettiin Pikku Prinssin matkaan aikavarkaita jahtaamaan.


Planeetalta toiselle lentokoneellaan liitävä Pikku Prinssi huomaavat matkallaan sammuneen tähden. He tajuavat yhdessä Ketun kanssa, että ilkeä Käärme on käynyt planeetalla. Kaunis planeetta on muuttunut liikkumattomaksi, edes tuulenvire ei tunnu. Planeetan asukkaat, tikvekkarit ovat jähmettyneet paikoilleen kesken arkiaskareiden. Ajan planeetan kello on pysähtynyt ja pysäyttänyt ajan. Pikku Prinssin ja Ketun tarkkaillessa kelloa syöksyy heidän kimppuunsa synkkä hahmo, Ajatusmörkö, joka sieppaa kellon matkaansa.

Neuvokas Pikku Prinssi saa kuin saakin kellon taas käyntiin ja tikvekkarit havahtumaan liikkumattomuuden tilastaan. He kertovat Pikku Prinssille, että planeetan kelloja säätelevä ja huoltava Suuri kelloseppä on kadonnut ja tikvekkarit ovat pulassa. Pikku prinssi päättää lähteä yhdessä Ketun ja tikvekkareiden sankarin, Karakatus suuren kanssa etsimään Suurta kelloseppää. Pikku prinssi ei kaiken tohinan keskellä huomaa, kuinka hän on monin tavoin laiminlyönyt tärkeää ystäväänsä Kettua...



Matkallaan he kohtaavat monenlaisia haasteita, niin sinnikkäitä Ajatusmörköjä, ison Kronoliskon ja Käärmeenkin. Mutta Pirkku Prinssi joutuu myös Käärmeen edessä tilanteeseen, jossa mitataan ystävyyden voima. Pystyykö Pikku Prinssi löytämään Suuren kellosepän, entä onko jo liian myöhäistä pelastaa ystävyyttä? Onneksi urhean Pikku Prinssin sydän on täyttä kultaa ja lopulta kaikki kääntyy parhain päin!


Pidin kovasti siitä, että lastenkirjaan oli sisällytetty juonen lisäksi syvempää teemaa ystävyyden merkityksestä. Ja vielä sellaisella tavalla, että lapsikin ymmärtää pohtia sitä. Ainakin meidän melkein viisivuotias nykyään muutenkin pohtii paljon kaveruutta ja sitä, miksi ollaan ystäviä tai miksi joku ei haluakaan olla ystävä. Ajan planeetassa Pikku Prinssi laiminlyö rakasta ystäväänsä ja Kettu joutuu käsittelemään petttymyksen tunteita. Kuitenkin lopulta Pikku Prinssi tajuaa, kuinka on kohdellut kaltoin ystäväänsä ja huomaa miten tärkeää on todella vaalia ystävyyttä. Kirjan kuvitus on elokuvasta, ja sinällään lapsille mieleinen. Itse tietenkin "vanhana" Pikku prinssi-fanina rakastan sitä oikeaa kuvitusta, mutta lasten silmiin se on ehkä valju ja tylsä. Nykyään taitaa nämä animoidut hahmot olla niitä suosituimpia. Melkein viisivuotiaamme koki Käärmeen, Kronoliskon ja Ajatusmöröt kuvien puolesta pelottavina, kun taas melkein kolmevuotiaamme huusi innoissaan " minä tykkään örkeistä jee!!" Vaikka sinällään välillä kritisoin sitä, tarvitseeko kaikkea vanhaa muuttaa modernimpaan muotoon, oli minusta jotenkin suloista lukea Pikku Prinssin seikkailuista lapsilleni ja tiedän, etteivät he alkuperäisestä tarinasta olisi olleet kiinnostuneita vielä samalla tavalla.

2 kommenttia:

  1. tää on just tää ristiriita aina sen kanssa että lapset on liian pieniä lukemaan ns. koko tarinaa ja kirjaa, mutta aika harvoin innostun näitä osatarina säädöistä. Tämä näyttää kyllä ihan laadukkaalta ja kivalta. Mä rakastan Pikku prinssiä, niin se vaan on. Tämä pop-up versio on kirjahyllyni aarre:
    http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2010/12/pikku-prinssi.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)