keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Tammen kultainen juhlakirja



Toimittanut: Päivi Heikkilä-Halttunen
Kustantaja: Tammi 2012 ( Kirjat tarinat vuosilta 1952-2012)
Suomennos: mm. Marjatta Kurenniemi, Kirsi Kunnas, Helena Anhava 
Sivuja: 272


Voi uneksia kuusta,

joka saarta valaisee,
ja kultaisesta puusta,
josta omenat putoilee.
Ja lähellä pääsiäismunien maailmankolkkaa
he näkivät munien tanssivan iloista polkkaa.
( Maalarikissat )

Tammen kultaiset kirjat ovat ilahduttaneet meitä suomalaisia jo vuodesta 1952 lähtien, jolloin Tammi alkoi kustantamaan yhdysvaltalaisia Little Golden Books- kirjoja. Kirjat kuvituksineen olivat jotain tyystin erilaista, mitä suomalaisessa lastenkirjallisuudessa oli aikaisemmin nähty. Värikylläinen kuvitus sai osan epäilemään, että painossa on jopa tapahtunut joku virhe, koska kuvitus oli niin räikeää verrattuna totuttuun. Kirjan takakanteen painettu kirjaluettelo sekä sisäkannen sivulla oleva "Tämän kirjan omistaa"-leima innostivat niin vanhempia kuin lapsia keräämään sarjaa omaan hyllyyn. Ja vaikka eletään jo vuotta 2012, tuo keräilyinnostus ei näytä vieläkään laantuneen. Tammen kultaisten kirjojen vanhat painokset ovat jo saavuttaneet keräilyarvonsa ja uudetkin painokset löytävät nykyperheiden kirjahyllyihin tiensä helposti. Tammen kultaiset kirjat ovat tuttuja minullekin jo lapsuudesta, ja viimeisen pari vuotta olen itsekin kerännyt sarjan kirjoja omille lapsilleni. Kirjat ovat ihanteellisen pituisia luettavia lasten kanssa ja kirjojen monipuoliset aiheet takaavat sen, että varmasti jokaiselle lapselle löytyy luettavaa sarjasta. Kirjan toimittaja, lastenkirjallisuuden vapaa tutkija ja kriitikko, Päivi Heikkilä-Halttunen on tehnyt kirjaan kattavan, viisisivuisen esipuheen, jossa tiivistyy hienosti Tammen kultaisten kirjojen henki.


Tammen kultainen juhlakirja on aivan ihana niin ulkoasultaan kuin sisällöltään! Tämä jos mikä herättää kirjojen keräilijän kutsumuksen jo pelkän ulkoasunsa puolesta. Kaunis, houkutteleva ulkoasu tekee kirjasta myös erityisen hienon lahjakirjan. Jos ei ole aikaisemmin kerännyt vielä Tammen kultaisia kirjoja, tästä on hyvä aloittaa, sillä kirja sisältää sarjan suosituimpia teoksia, mm. Viisi pientä palosotilasta, Atte Ankka ja hänen ystävänsä, Maalarikissat. Erikoisuutena mukana on myös ennen suomentamaton Oi, mikä talo! Tällaisessa kokoelmassa erottuu hyvin se, miten erilaisia sarjan kirjat keskenään ovat usein niin kuvitukseltaan ja tekstiltään. Kolmen karhun tarkka, yksityiskohtainen kuvitus tarjoaa rikkaan maailman katsojalleen siinä missä vaikkapa Maalarikissojen kuvitus on paljon pelkistetympää. Nukke ja minä- tarinan kuvitus puolestaan on korostetun suloista kun taas Laivakoiran melkein kuin puolihuolimattoman rosoista. 


Tarinoiden teemat ovat monipuolisia aina suloisista eläinsaduista idylliseen perhe-elämään ja myös vauhdikkaampiinkin käänteisiin. Toisissa tarinoissa kerrotaan perinteisen sadun malliin, toisissa riimitellään. Oman huomionsa ansaitsevat kirjan tarinoiden suomentajat. Lukematta alkuteoksia, voinee silti väittää, että tarinoiden teksti ihan hienosti suomalaiseen kieleen soljuvaa ja eläväistä. Jonkin verranhan sarjan kirjat ovat saaneet kritiikkiä siitä, miten moni tarina ihannoi juuri amerikkalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, tai esittää hyvinkin patriarkaalista perhekuvaa. Luulen kuitenkin, että nykyvanhemmat lukevat näitä tarinoita lapsilleen paljon suvaitsevaisemmin silmin kuin mitä aikanaan ja välttäen liikaa ylitulkitsemista, keskittyen sen sijaan lapsen lukukokemukseen. Mielestäni monessa tarinassa välittyy lapsen mieleenkin tärkeitä ajatuksia ystävyydestä ja toisista huolehtimisesta.



Meillä on luettu tätä nyt parin viikon ajan monena iltana viikossa iltasatuna. Suursuosikkina pysyttelee edelleen Viisi pientä palosotilasta, jota meillä on tätä ennen lainattu ahkerasti kirjastosta. Myös rosoisempi Laivakoira ihastuttaa molempia lapsia. Äidin makuun ovat erityisesti Kolme karhua ja Oi, mikä talo! Kokoelma sisältää seuraavat tarinat:

Kisu Killisilmä
Viisi pientä palosotilasta
Atte Ankka ja hänen ystävänsä
Maalarikissat
Laivakoira
Kolme karhua
Nukke ja minä
Pupu etsii omaa kotia
Kana Karoliina
Oi, mikä talo!

Tarkkasilmäinen Lumiomenan Katja oli tehnyt mielenkiintoisen huomion kirjan lopussa olevasta kirjaluettelosta, käykääpäs lukemassa, että minkä!  

5 kommenttia:

  1. Tämä on ihana kirja: ennen kaikkea nostalginen, äärimmäisen herttainen, huolella toimitettu ja meilläkin kovasti lasten mieleen. Minua itseäni joidenkin kirjojen, etenkin Nuken ja minun maailmankuva ärsyttää hieman, mutta koska kirjat ovat aikansa tuotteita, saavat ne paljon anteeksi. :)

    Se oma huomioni tosiaankin on sellainen, joka toivottavasti korjataan seuraavaan painokseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan niin vahvasti läsnä se nostalgisuus! Tällaisia kokoelmia olisi kiva saada lisääkin.

      Poista
  2. Mie en muista lukeneeni näitä kultaisia kirjoja, en sitten millään. Minun pitäisi varmaan lukea niitä, sillä ehkä muistaisin niihin aiemmin tutustuneeni tai voin rauhassa todeta, että olin kultaisessa pimennossa lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään näitä ei ole lapsuudessa kerätty tms, mutta muistan kuinka olen itse kirjastosta näitä valkannut :)

      Poista
  3. Minulla liittyy juuri tuohon Nukke ja minä -kirjaan rakkaita muistoja:) Se on ainoa kirja, jonka muistan selkeästi lainanneeni kirjastosta. Kävin kirjastossa tosi pienenä (4-6 vuotiaana) melko harvoin, hetket isosiskon kanssa (meillä ikäeroa 22 vuotta) siellä olivat tärkeitä. Iskin tosiaan silmäni Nukke ja minä -kirjaan, luin sen kymmeniä kertoja kotona ja harmittelin kovasti, etten saanut pitää sitä omassa kirjahyllyssäni. Vuosiksi unohdin kirjan kokonaan, kunnes aloitettuani kirjakaupassa työskentelyn, törmäsin kirjan kansikuvaan ja fiilistelin kirjaa oikein olan takaa:D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)