torstai 26. huhtikuuta 2012

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Kustantaja: Wsoy 2012
Sivuja: 130

Ensin ne veivät minulta ainoan ystäväni Yrjänän, sitten emännän, sitten ajokortin ja nyt ruman ihmisen. Käskin kauniin ihmisen kauniisti ulos, sanoin selviäväni pesuista ja ruuista itse, turha kolkutella.

Kyllä ei ole helppoa mielenpahoittajalla, kun se vähäkin hyvä elämästä viedään. Emäntä makaa Kuusikodin vuodeosastolla ja kun ruman ihmisen kanssa oli vihdoin löytynyt omat hyvät rutiinit, tilalle tulikin nuori naamansa maalannut tyttö. Sen verran vielä tahtoa kahdeksankymppisessä isännässä piisaa, että hän pistää kauniin ihmisen pihalle, ja päättää opetella laittamaan sapuskansa itse.

Kunnanlääkäri ja mielensäpahoittajan poika ovat hänestä huolissaan, eikä huolta hälvennä se, että erään kerran palovaroittimet ulvoo ja joku näkee hänet ajelemassa autolla kylänraitilla. Vaan ei suju heti sopan keitto mielensäpahoittajalta ja nälkäkuolema meinaa uhata. Kirjastossakin helppoa kotiruokaa-kirjojen tilalle tarjotaan vain Vaikeaa kaukoruokaa-kirjoja, mutta kun kaapin uumenista löytyvät emännän arkistoimat reseptit, alkaa mielensäpahoittaja päästä jyvälle.

Ps. Luin kansiota yöhön saakka. Ranskalaisilla kokeilla on niin korkeat hatut, että niiden on pakko tehdä ruokaa vanhoissa kivitaloissa. Kattilat ovat rautaisia niin kuin ammattitaito. Tevh... tehloni keksittiin avaruutta varten ja olisi saanut sinne jäädäkin. Mikä se sellainen elämä tai ruoka on jonka pintaan ei tartu mikään kiinni?

Vähitellen alkaa syntyä niin täydellinen ruskeakastike, lohiperhoset kuin Rotninkholmin köyhät ritarit. Ihmettelemään saapuu jopa naapurin Kolehmainen, jonka kanssa saman pöydän ääressä lopulta vihanpitokin unohtuu. Ruoanlaiton lomassa mielensäpahoittaja muistelee kuinka emäntä ruukasi ruokaa laittaa tai kuinka Sopas-Teijakin piti omaa ohjelmaansa televisiossa. Ja emännän vanhoja reseptejä yksi kerrallaan opetellessaan hän tuumaakin: sillä tavalla minä saisin hänestäkin aina palasen takaisin.

Kyllä ei tällainen peli vetele, että Kyrö kirjoittaa kirja toisensa perään tällaisia kirjoja. Nauraa saa yöaikaan niin kovaa, että muu perhe herää kysymään hädissään, onko allekirjoittaneelle iskenyt hinkuyskä. Kyllä ei ole. Niin on Mielensäpahoittaja tässäkin kirjassa sympaattinen vanhan kansan mies, jolla on vielä tolokkua päässään sen verran, että kyllä olisi nuorisollekin tässä kirjassa paljon opittavaa. Kaikki saadaan valmiina eteen, aamupalaksi mätetään maissihiutaleita ja juodaan kookkakoolaa. Perunaa sen olla pittää. Mielensäpahoittajan kokkailuista lukiessa oppii paljon muutakin kuin sen, että sipulia pilkkoessa kannattaa pitää tulitikut suupielissään (Äläkä sitten sytytä), ruskeasta kastikkeesta tulee kokkareista jos vesi ei ole lämpöistä ja että kyllä pitää ruoka jakaa muun porukan kanssa. Mielensäpahoittajalla on tolkku näkemys siitä, millaista on hyvä ruoka ja elämä, ja siihen on helppo yhtyä. Elämä on pee-äs.

5/5

Kurkatkaapas Amman hauska juttu kirjasta, sieltä löytyypi linkkejä muihinkin arvosteluihin!

13 kommenttia:

  1. Siis mitä, onko tuo maatuska-asia pöytäliina!? IHANA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, eikös olekin hauska ( ja aika kitch kieltämättä ;D) JYSK:stä ostettu metritavarana ja on siis vahakangasta.

      Poista
  2. Ihanat maatuskat ja ihana maukas ruskeakastike siinä lautasella :)

    Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitan tai siis en kun tätäkin kehutaan. Itse en ole vielä ehtinyt ruskeatakastiketta laittaa mutta hissunkissun taas täältä perästä tullaan. Tuntuu, että tämäkin kirja on taas kansiaan ja sivujaan suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos et tätä lue ;)

      Poista
  3. Kivaa, että pidit tästä! Ihan mahtava kirja taas Kyröltä :). Ja minä yhdyn edellisiin, ihanat maatuskat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, kyllä ei voi kuin ihmetellä Kyröä!

      Poista
  4. Kirja oli aivan ihana, mutta hieno on sinun kuvituksesikin. Ja pöytäliina!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja pöytäliina on kyllä aika ihana ;)

      Poista
  5. Kyllä minä olen vähän mieleni pahoittanut, etten vieläkään ole ehtinyt tutustua Mielensäpahoittajaan. Enkä haluaisi aloittaa Miniänkään kautta, koska järjestys se olla pittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, joku tolkku ja järjestys olla pittää, eli aloita ekasta ;)

      Poista
    2. Kyllä ei passaa lähteä hötkyilemään järjestyksen kanssa! Minullakin olisi Miniä kotona, mutta Ruskeakastike on ensin haettava kirjastosta...

      Poista
  6. Minähän en ole vielä lukenut/kuunnellut yhtään Kyrön mielensäpahoittajan tarinaa kokonaan. Sen sijaan olen kiltisti miehelleni äänikirjana molemmat lainannut (tämä on nyt lainassa). Sen verran olen Litjan lukemana kuullut mielensäpahoittajaa (joskus jossain tv-ohjelmassa), että tiedän olevan laatutavaraa. Mutta jostain syystä vain ei muka ole ollut aikaa mielensäpahoittajalle. Nyt sitten pitää olla. Ehkä samalla, kun leivon ja paistan munkkeja vapuksi, olisi tämä sopivaa kuunneltavaa.

    Ja pöytäliina - ah ja voih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt etsit aikaa Mielensäpahoittajalle, ettei tartte mieltänsä tässä pahoittaa ;)

      Niinpä, minustkin tuo pöytäliina on superihana!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)