maanantai 21. toukokuuta 2012

Marian Keyes: Peiton alla

Marian Keyes: Peiton alla
Kustantaja: Tammi 2012
Alkuteos: Undet the Duvet 2001
Suomentanut: Liisa Laaksonen
Sivuja: 254

Kukaan ei tietoisesti pyri alkoholistiksi. Ei se kuulunut minunkaan tulevaisuudensuunnitelmiini, mutta silti niin kävi. Olin kuitenkin yksi niistä, joilla oli onnea. Siitä alkoi varsinainen aikuistumiseni.

Irlantilaiskirjailija Marian Keyesiltä on tätä ennen suomennettu kymmenen teosta, joista olen lukenut yhtä vaille kaikki. Ja se yksikin, Hurmaava mies, odottaa hyllyssäni. Keyesin kirjallisuus mielletään tietyllä tapaa chick litiksi, vaikka monessa kirjassa päähenkilönä onkin parisuhteessa jo oleva nainen tai äitikin. Keyesin teoksille tyypillistä on kuitenkin naisen elämän eri haasteet niin kodin, uran kuin naiseuden saralla. Chick lit- genressä on omat alakategoriansa ja kevyimmillään se on puhdasta hyvänmielen hömppää ja vahvimmillaan ajatuksia herättävää, viihteellistä kirjallisuutta. Keysin kirjat sijoittuvat mielestäni jälkimmäiseen. Niinpä kun kuulin tästä kokoelmasta, odotin suurella mielenkiinnolla sen ilmestymistä. Englannissahan tämä on tosiaan julkaistu jo 11 vuotta sitten, mutta novellit ovat kuitenkin sellaisia, etteivät ne ole niin voimakkaasti aikaan sidottuja, että se haittaisi. Kolumneissaan Keyes pureutuu naiseuden monenlaisiin ulottuvuuksiin ja epävarmuuksiin omasta näkökulmastaan, paikoin hurtin huumorin kera ja välillä taas koskettavan intiimisti oman elämän kipeistä asioista kertoen. Kokoelman kolumneja on julkaistu mm. Sunday Independentissä sekä Irish Tatlerissä, joten uskon että suurimmalle osalle suomalaista lukijoista nämä ovat täysin uusia tarinoita.

Ja mitä äärimmäisyyksiin tulee, niin päivän sana on vaalennus. En kuitenkaan nyt puhu hiuksista, enkä edes hampaista. Puhun tietenkin kehon osasta, jota yleensä hyvin harvoilla on tilaisuus nähdä. Säädyllisyys ei salli minun nimetä tätä kohtaa tarkemmin, mutta vihjaanpa vain että eroottiselle tanssijalle, joka ammatissaan joutuu usein kumartelemaan eteenpäin, tästä käsittelystä saattaa olla suurta hyötyä.

Keyesin kolumneissa ei oteta kantaa ainoastaan naisena olemiseen vaan myöskin ilmiöihin niin Irlannissa kuin Englannissa. Keyes kertoo eläväisesti niin irlantilaisen Pyhän Patrikin päivän vietosta kuin vaikka Los Angelesissa pinnalla olevan kauneuskirurgian syvemmästä olemuksesta. Keyes ei käsittele kaikkia aiheita vain rakkaudella ja silkkihansikkain, vaan osaa välillä myös sivaltaa hauskan ironisesti. Ennen kaikkea hänen otteensa on kuitenkin lempeän itseironinen. Hän kertoo paljon kirjailijan uransa alkuvaiheista ja näyttää, ettei se ole mitään glamouria, niin kuin moni voisi olettaa. Pitkät  ja hektiset kirjan lanseerauskiertueet lyhyine taukoineen uuvuttavat. Toisaalta iso maailma näyttää puolensa nuorelle irlantilaisnaiselle, kun hän ei edes tunnista välillä samoille lennoilla sattuvia maailmantähtiä. Sinkkuuden vastapainoksi kokoelmassa on myös tarinoita Keyesin ja hänen miehensä, hauskasti Isännäksi kutsumansa yhteistelosta.

Kolumneissa on usein voimakkaasti läsnä naisen ulkonäköpaineet sekä parisuhteen hauskatkin pienet kiemurat. Huumorin takaa välähtää usein kuva epävarmasta, vaatimattomasta, hyvin maanläheisestä ja yksinäisestäkin naisesta. Kolumni Känni on vieras maa, siellä tehdään kaikki toisin, kertoo rehellisesti Keyesin alkoholismista. Vaikka kolumnit sinällään ovat usein kuin otteita melkein kenen tahansa kolmekymppisen naisen elämästä, ne huokuvat vahvasti kirjailijan omaakin persoonaa. Minulla on jo kymmenen vuoden suhde Keyesin tuotantoon, ja siten tämä kokoelma varmasti näyttäytyykin lukukokemuksena vahvemmassa valossa kuin mitä jos tämä olisi ensi kosketukseni hänen tuotantoonsa. Osa kolumneista on sitä kevyempää chick litiä, kun taas osassa ollaan jo syvällisempien asioiden äärellä, ja erityisesti niistä tässä pidinkin. Ilman Keyes-faniuttani olisi antanut ehkä sen kolme pistettä, mutta pakko nostaa neljään, ihan vain siksi, että tämän kokoelman myötä vuosikausia chick lit- kuningattarena pitämäni kirjailija tuli itse ihmisenä lähemmäs kuin romaaniensa kautta. Peiton alla on siis ehdoton teos Keyes-faneille sekä Irlannista pitäville ja ihanaa kevyempää luettavaa kuitenkin ajatuksen kera myös muillekin.

4/5

Kurkatkaapas myös Mari A:n juttu kirjasta! Tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haastessa Irlannin kohdalle!

10 kommenttia:

  1. Musta tämä oli tosi hauska kirja ja ahmin sen nopsaan!

    Musta osa teksteistä kärsi tuosta reilun 10 vuoden aikaviiveestä. Mutta jotkut taas ovat ajattomia asioita. Hienointa oli tekstien erilaisuus: ulkonäöstä ihan oikeisiin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tämä on tosiaan monella tapaa ja varsinkin Keyesille itselleen sai hihitellä lempeästi :)

      Kyllähän se joissain näkyi se 10 vuoden ero, mutta jotenkin se ei minua mitenkään häirinnyt tai en kokenut sen olevan merkittävä juttu kokonaisuudessa.

      Poista
  2. Sain kirjan tänään käteeni ja selailinkin sitä jo. Hyvältä näyttää. Jospa pian ehtisin tämän lukea. Mulle oli yllätys, että kirjan tekstit ovat jo niin vanhoja. Hauska nähdä miten ne kestävät aikaansa. Kirjan kansi on söpö, huomioni kiinnittyi ensin siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla mitä sitten pidät tästä!

      Kansi on kyllä ihanan raikas, suloinen!

      Poista
  3. Voi, minulle on joskus suositeltu Keyesiä, mutta en ole vielä päässyt kiinni häneen kertaakaan. Voisi olla piristävää kokeilla - nyt kiinnostaa tämän arvion jälkeen taas enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos päädyt kokeilamaan Keyesiä, aloita ihmeessä siitä Rachelin lomasta. Se on edelleen mun Keyes-suosikkini :)

      Poista
  4. Juuri huomasin itsekin (kirjastossa! taas jäi kirjakauppa kakkoseksi), että tämä on käännetty! Keyes on kyllä viihdekirjojen parhaita. Kannattaa aloittaa kuitenkin jostain muusta kirjasta kuin tästä kolumnikoosteesta, jos Keyes ei ole tuttu ennestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Jos ei ole ennen tutustunut Keyesin tuotantoon ja aloittaa tästä, luulen että lukukokemus jää aika irralliseksi.

      Poista
  5. En varmaan tule lukemaan tätä, mutta olen pääsääntöisesti pitänyt lukemistani Keyesin kirjoista. Hurmaava mies oli iso pettymys, sen kuuntelin äänikirjana, mutta Rachelin lomasta muistan pitäneeni kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla olisi tarkoitus lukea se "puuttuva" Hurmaava mies tässä kesän aikana vihdoin ja viimein :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)