S.J. Watson: Kun suljen silmäni

S.J. Watson: Kun suljen silmäni
Kustantaja: Bazar 2012
Alkuteos: Before I Go to Sleep (2011)
Suomentanut: Laura Beck
Sivuja: 389

Mies. Hänen vasen kätensä on peiton ulkopuolella, ja käden nimettömässä on kultasormus. Tukahdutan voihkaisun. Mies ei siis ole pelkästään vanha ja harmaantunut, vaan kaiken kukkuraksi naimisissa. Olen maannut naimisissa olevan miehen kanssa, ja ilmeisesti vielä hänen kotonaan, sängyssä jossa hän kai tavallisesti nukkuu vaimonsa kanssa. Asetun selälleni ja yritän koota itseni. Minun pitäisi hävetä.

Tämä on todellisuus, mihin 47-vuotias Christine Lucas herää päivä toisensa jälkeen. Mutta ei, kyse ei ole yhdenyön jutuista, vaan siitä, että Christine kärsii harvinaislaatuisesta amnesiasta. Viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden ajan kaikki päivän tapahtumat pyyhkiytyvät hänen nukkuessaan pois mielestä, sen lisäksi ettei hän muista mitään muutakaan aikuisiän elämästään. Aamuisin peilistä katsoo melkein viisikymppinen nainen sen parikymppisen sijaan, joksi hän itseään herätessään luulee. Mies, joka hänen vierellään makaa, on hänen aviomiehensä Ben, joka kärsivällisesti selittää joka aamu uudestaan, kuka hän oikein on. Kerta toisensa jälkeen Christine saa kuulla olleensa aikanaan auto-onnettomuudessa, jossa hänen muistinsa vaurioitui.

Christinen tapauksesta kiinnostunut lääkäri Nash on ottanut häneen yhteyttä aikaisemmin ja kehoittanut häntä pitämään päiväkirjaa, johon kirjoittaa joka päivä kokemansa ja muistamansa. Nash lupaa soittaa joka aamu ja kertoa päiväkirjan olemassaolosta. Lukemalla edellisten päivien merkinnät, alkaa Christine pala palalta hahmottaa elämäänsä. Miksi kuitenkin mieleen välähtää muistoja, jotka ovat erilaisia kuin mitä Ben antaa hänen ymmärtää. Välähdysten myötä Christinelle kasvaa halu selvittää, mitä hänelle on todella tapahtunut. Mitä tapahtui hänen muistamalleen parhaalle ystävälle? Mikä todella aiheutti sen, että hänen muistinsa pyyhkiytyy kuin kovalevy tyhjäksi kerta toisensa jälkeen, antaen vain pieniä palasia menneestä silloin tällöin? Kuinka Christine voi edes yrittää ymmärtää kuka on, kun eletty pyyhkiytyy kerta toisensa jälkeen mielestä ja lopulta hän ei edes tiedä, keneen sanaan hän voi luottaa? Onko hän lopulta edes valmis kuulemaan totuutta? Onko edes hänen päiväkirjaan kirjoittamat asiat todellisuutta vai kuvitelmaa?

Voit vielä perua, hän tuntui sanovan. Voit vielä jatkaa elämääsi tietämättä sitä minkä kohta kerron sinulle.

Watson kuvaa esikoisteoksessaan suorastaan taiturimaisen hyvin muistisairaan ihmisen haurasta ja hämmentävää mielenmaisemaa. Vaikka päivät alkavat Christinellä samoin suuren hämmenyksen vallassa, onnistuu Watson kuitenkin kuljettamaan tarinaa niin, ettei tule liiallista toiston tunnetta ja tarina etenee koko ajan. Christinen hämmennys ja epäluuloisuus tarttuu vähitellen lukijaankin ja väkisin alkaa mielessä pallottelemaan eri vaihtoehtoja juonen kulusta. Tapahtumien lopulliset käänteet eivät tule ihan totaalisena yllätyksenä, mutta kuitenkin niin tarjoiltuna, että jännite säilyy loppuun saakka. Pidin myös siitä paljon, ettei Watson ollut sortunut marssittamaan tarinaan monia henkilöitä vaan se keskittyi koko ajan vain muutaman ihmisen ympärille ja siten loi oman ainutlaatuisen jännitteen ja intensiteetin. Luen paljon tämän genren kirjoja ja väittäisin, että Watson on kyllä onnistunut kirjoittamaan viiden pisteen trillerin ja vieläpä esikoisteoksenaan. Toivottavasti kuulemme hänestä vielä lisää!

Miten vaikenemisen täytyykään houkuttaa häntä, ja miten vaikealta hänestä täytyy tuntua tietäessään, että minä kannan näitä muiston teräviä sirpaleita aina mukanani, kuin pieniä pommeja, ja että hetkenä minä hyvänsä jokin niistä voi puhkaista pinnan ja pakottaa minut tuntemaan surua ensimmäistä kertaa ja vetämään hänet mukanani.

5/5

Myös Karoliina ja Rachelle ovat tutustuneet tähän mainioon esikoisteokseen! Ja hei, tästä on tulossa elokuvakin, jonka pääosassa on ihana Nicole Kidman. Must see!

Tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseenkin!



Kommentit

  1. Kiinnostuin tästä varovaisesti jo Bazarin kevätkirjojen esittelytilaisuudessa ja nyt sinun ja Karoliinan arvioiden jälkeen vielä enemmän. Tämä menee siis viimeistään nyt lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tämä trilleri onkin, minusta tässä on elementtejä, joista sinäkin varmaan pitäisit!

      Poista
  2. Kirjan idea on kyllä hurjan kiinnostava! Varasin tämän jo jonkin aikaa sitten kirjastosta, mutta jono tuntuu junnaavan paikallaan :( Toivottavasti tulisi pian!

    VastaaPoista
  3. Minäkin kiinnostuin tästä nyt. Aihe vaikuttaa todella kiinnostavalta! Täytyypä varata kirjastosta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä virkistävän erilainen tarina!

      Poista
  4. Tämäpä vaikuttaa kiinnostavalta. Luen kyllä tämän jossain vaiheessa, kunhan ensin luen kaikki ne kirjat, joita olen taas luettavakseni haalinut. (Katsoin just eilen omaa lainasaldoani. Mulla on tällä hetkellä 42 lainaa! Tosin osa on työhön liittyviä kirjoja, osa musiikkia ja elokuvia, mutta silti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli viime kuussa 41 lainaa, joista toki puolet oli lastenkirjoja ja osa tuon siipan, mutta silti, aikamoinen määrä :)

      Poista
  5. Minä aion ehdottomasti nähdä tästä tulevan leffan. Nicole, loistava Nicole, vetää tämän roolin takuulla hyvin.

    Kiinnostuin tästä kirjasta jo Karoliinan blogissa ja nyt kun sinäkin tätä hehkutat, ihmettelen, mitä olen taas ohittanut;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion tämän katsoa sitten joskus kun tulee joko leffaan tai viimeistään DVD:nä!

      Poista
  6. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! Pitääpi tutustua paremmin kun ehtinee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä sellainen, että luin tätä ahmien yömyöhään :)

      Poista
  7. Kiva, kun sinäkin tykkäsit tätä genreä minua paremmin tuntevana! Minäkin siis viihdyin tämän parissa, eikä tullut sellainen vähän tyhmä tai sellainen olo, että kirjoittaja olisi aliarvioinut lukijoitaan, niin kuin joskus kevyempien kirjallisuudenlajien kanssa tulee.

    Ja elokuvaa minäkin odotan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä monella tapaa hieno genrensä edustaja! Toivottavasti Watson kirjoittaa vielä lisääkin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)