keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Alex Capus: Léon ja Louise

Alex Capus: Léon ja Louise
Kustantaja: Atena 2012
Alkuteos: Léon und Louise
Suomentanut: Heli Naski
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 309

Louise ajoi nopeasti, ja Léon, joka oli levännyt ja voimissaan, pysyi helposti hänen vauhdissaan. He pitivät katseensa tiessä, heidän jalkansa polkivat tasaisesti ja koska matkalla olo, eteneminen ja perille pääsy valtasivat heidän ajatuksensa täysin, he eivät puhuneet paljon; he olivat onnellisia. Silloin tällöin Léon vilkaisi Louisea silmäkulmastaan, ja Louise esitti, ettei huomannut. Kerran he tarttuivat toisiaan kädestä täydessä vauhdissa ja ajoivat sillä tavoin hetken vieretysten, ja sitten Louise soitti taas pyöränsä kelloa silkasta onnesta. 

Léonin ja Louisen ainutlaatuinen, vuosikymmenien läpi kantava tarina alkaa Alex Capusin kertomassa teoksessa lopusta. On 80-luvun puoliväli ja paikkana Notre-Dame. Surijat ovat kokoontuneet saattamaan viimeiselle matkalleen isän, isoisän, Léon Le Gallin. Yhtäkkiä kirkkoon astelee vieras nainen, joka epäröimättä kävelee suoraan arkun luokse jättämään hyvästinsä, joiden päätteeksi ottaa vielä laukustaan vanhan pyöränkellon, jota rimpauttaa kuuluvasti muiden ihmetellessä mitä oikein tapahtuu. Kellon rimpauttaja on Louise. Se sama tyttö, joka liki seitsemänkymmentä vuotta sitten ajoi punapilkullisessa puserossaan, pyörä kirskuen Léonin ohi. Siitä alkoi Léonin ja Louisen tarina, ensimmäinen maailmasota näyttämönään ja lopulta heidät erilleen repien.

Nuori Léon lähtee kotoaan saadessaan sähköttäjän paikan Saint-Luc-sur-Marnen asemalta. Hän pakkaa pyöränsä selkään pahvisen matkalaukkunsa, hyvästelee vanhempansa ja ryhtyy polkemaan. Léon yöpyy matkan varrella mm. tätinsä luona, sillä matka Saint-Luciin kestää useamman päivän. Matkan lopulla Léon kuulee yhtäkkiä takaansa outoa kirskuntaa ja pian hänet ohittaakin pyörällään kaunis nuori tyttö, joka ohittaessaan villkuttaa ja huikkaa "Bonjour !". Saint-Luciin saavuttuaan Léon on varma siitä, että siellä hän aloittaa uuden elämän ja tarttuu rohkeasti tilaisuuksiin eikä vain töllistelisi nuoria naisia suu auki. Eräänä päivänä Léonin ollessa taas tutussa kahvilassa, sisään törmää tuo sama hurmaava tyttö, joka ohitti hänet pyörällään. Léon ja Louise vaihtavat muutaman sanan pilke silmäkulmassa. Louisen lähdettyä Léon kuulee kahvilan isännältä lisää Louisesta ja selviää, että tuo "pikku Louise" työskentelee pormestarin toimistoapulaisena ja toimii ns. ystävällisenä kuoleman enkelinä pormestarin puolesta vieden sodassa kuolleiden omaisille tiedon kuolemasta.

Jotkut kunnioittivat Louisea kuin pyhimystä. Sellaista hän ei kuitenkaan tahtonut. Särkeäkseen sädekehän, jota hänen päänsä päälle tahdottiin sovitella, hän poltti sokeroituja savukkeitaan, ui sunnuntaisin puolialastomana kanavassa ja omaksui melkoisen arsenaalin rahvaanomaisia haukkuma- ja kirosanoja, jotka olivat erikoinen vastakohta hänen hennolle olemukselleen, heleälle äänelleen ja huolitellulle ranskalleen.

Léon törmää uudelleen Louiseen ja he alkavat tutustua sanojen sinkoillessa villisti välillään. Nuori rakkaus versoo ensimmäiset lehtensä ja eräänä päivänä he ajavat kahdestaan meren rantaan retkelle. Siellä kallioiden välissä sota tuntuu kaukaiselta ja he näkevät vain sen hetken, toisensa. Tähtitaivas vain kattonaan, viltillä maatessaan heillä ei ole aavistustakaan, että saksalaissotilaat ovat pian tekemässä viimeisen rynnäkön Pariisiin. Kotimatkalla, heinäladossa nokosia ottaessaan he kuulevat taivaalta  jyrinää. Heidän tajutessaan, että kyse ei ole ukkosesta vaan pommituksista, he säntäävät heinäladosta maantielle, keskelle pommien aiheuttamia savupatsaita. Ja sitten, yhtäkkiä edessä räjähdys...ja sitten pimeyttä.

Léon ja Louise selviävät molemmat, mutta luulevat toistensa kuolleen. Kuluu kymmenen vuotta, kunnes he kohtaavat seuraavan kerran, Pariisin metrossa. Vuodet ovat kuitenkin kuljettaneet varsinkin Léonia elämässä eteenpäin, vaikkei hän ole voinut unohtaakaan Louisea, vieläkään. Léon on naimisissa Yvonnen kanssa ja pienen Michel-pojan isä. Léon kertoessa Yvonnelle kohtaamisesta metrossa, Yvonne vaatii Léonia etsimään Louisen uudestaan käsiinsä, että Léon saisi lopulta mielenrauhan ja pystyisi jatkamaan elämäänsä perheensä kanssa. León löytääkin lopulta Louisen, mutta jälleen kerran heidän tiellä on Léonin avioliiton lisäksi sota, joka kuljettaa Louisen kauas Pariisista. Velvollisuudentuntoinen Léon tietää, että hän ei ikinä jättäiisi Yvonnea ja perhettään, mutta hän myös tietää, että Louise on aina hänelle se, jota hän ei voi koskaan unohtaa. Onko heillä kahdella koskaan mahdollisuutta kohdata ilman esteitä?

Myös kaipuu sinua kohtaan - tai jo pelkkä tietoa olemassaolostasi - on edelleen osa minua.
Minkä vuoksi? Ei aavistustakaan. Siihen tottuu, niin se vain on.

Léonin ja Louisen tarina on Alex Capusin isoisän tarina. Se on erityisesti haikean kaunis rakkaustarina, mutta myös voimakasta ajankuvaa Eurooppaa repineistä sodista ja ihmisistä sotien varjossa. Léonin ja Louisen lisäksi minua kiehtoi erityisesti Léonin vaimo Yvonne, joka muuttui vuosien varrella villistä tytönhupakosta leijonan tavoin perheettään suojelevaksi hahmoksi, joka itsensä unohtaessaan melkein myös kuihtui olemattomiin. Léonin ja Yvonnen avioliitto on jotenkin yhtä aikaa tavallaan traaginen järkiavioliitto, mutta toisaalta koskettava kumppanuus, joka vuosien varrella vahvistui. Oli kiehtovaa lukea erityisesti Yvonnen ponnisteluista lapsiensa ja avioliittonsa eteen sodan varjoissa. Oletin kirjan olevan ehkä hieman "kevyempi", koska keskiössä on kuitenkin ennen kaikkea Léonin ja Louisen rakkaustarina, mutta kirja sisältääkin yllättäviä syvyyksiä ja viisautta. Se on samalla aikaa jotenkin sydämellinen mutta myös viiltävä, olematta kuitenkaan raskas. Sellainen ranskalaisen suloinen, melankolinen keitos, josta lukija saa monenlaisia makuja. Léonin ja Louisen tarinaan ovat tutustuneet myös Leena Lumi ja Kirsi!

4/5

16 kommenttia:

  1. Mukavaa, että pidit tästä näin paljon. Mietin tätä erääksi juhannuskirjakseni (jos sukuloinnilta ehdin lukea :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri kommentoimassa tätä blogiisi ;)

      Poista
  2. Kuulostipas hyvältä kaikin puolin! Täytyypi pistää lukulistaan. Kiitos kirjavinkistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sellainen sydämellinen, mutta melankolisen älykäskin...oikein kiva!

      Poista
  3. Minäkin suunnittelen tämän lukemista juhannuksena jos ehdin. Mukava kuulla, että hyvää on luvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minä pidin tästä paljon, vaikkei tämä vuoden top10-listalle ihan kurkotakaan.

      Poista
  4. Kuten fb:ssa totesin, luen tätä parhaillaan. Olen aika myyty. Kirjassa on sopivasti keveyttä ja syvällisyyttä. Silmäilin pikaisesti arviosi, mutta palaan tänne vielä saatuani kirjan päätökseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, sopivassa suhteessa noita molempia!!

      Poista
  5. Mie luen tämän varmaan nyt juhannuksena, on mukavaa kun luemme kirjoja niin lähekkäin. Tämä muistuttaa minua paljon tuosta Uskottuni-teoksesta, jonka luin juuri. Varmaan rakkaus sota-aikana -teemansa takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin hankkia tuo Uskottuni luettavaksi!

      Poista
  6. Luin kirjan loppuun pari päivää sitten, ja olen samoilla linjoilla kanssasi. En ensin ollut edes varma, että lukisin koko kirjaa, mutta saatuani sen arvostelukappaleeksi töiden kautta ajattelin, että what the hell, kai sitä vai joskus kokeilla rakkaustarinoitakin. Odotin tosiaan kepeämpää tarinaa, mutta ilokseni huomasinkin lukevani asteen verran syvällisempää ja koskettavampaa tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli ajatus, että tämä on vain sellainen höpsön suloinen rakkaustarina, mutta olikin oikeasti paljon enemmän!

      Poista
  7. Susa, tätä mainostetaan kevyenä monelta taholta, mutta etenkin Yvonnen kohtalo muutti koko tarinan toiseksi. Tosin tyylissä haettiin kovasti kepeyttä ja hauskuuttakin. Jos pisteyttäisin, olisin antanut saman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Yvonnen oma tarina muuten olisikin aika herkullista saada kuulla, vai mitä?

      Poista
  8. Sinulle on haaste blogissani! (Tai oikeastaan haastepostaus tulee julki vasta maanantaina, mutta en ole silloin paikalla, joten tulin ilmoittamaan etukäteen ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)