perjantai 15. kesäkuuta 2012

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Kustantaja: Wsoy 2012
Alkuteos: Behind the Beautifull Forevers
Suomentanut: Tarja Lipponen
Sivuja: 289

Yksi tuuma oli ylitse muiden. Hänestä vaikutti, että Annawadissa menestys ei kummunnut pelkästään siitä, mitä ihmiset tekivät tai miten hyvin hoitivat asiansa, vaan myös onnettomuuksista ja katastrofreista, jotka heidän onnistui välttää. Hyvä elämä oli juna joka ei ajanut päälle, vihoittelematon slummipomo, tarttumatta jäänyt malaria.

Nyky-Intia keskittyy nostamaan imagoaan ja toinen toistaan upeammat rakennukset valtaavat maaperää. Mumbain lentokentän ympäristössä kohoaa taivasta kohden hienoja luksushotelleja lasiseinineen. Maahan saapuville matkaajille näyttäytyy hieno ja ylväs Intia, joka ei halua jäädä kehityksen jalkoihin. Lähellä lentokenttää, betonimuurien takana on kuitenkin 3000 asukkaan, Annawadin slummi, jossa todellisuus on hyvin toinen kuin miltä se lentokentän ympäristöstä vaikuttaa.

Nuori Abdul elättää vanhempiaan ja sisaruksiaan jätteiden keruulla. Mudan ja jätekasojen keskeltä hän etsii kierrätykseen kelpaavaa jätettä ja myy ne eteenpäin. Abdulin äiti patistaa poikaansa jatkamaan työtä, että he vielä jonain päivänä pääsisivät Annawadista pois. Slummissa eletään jatkuvan pelon alla, että se jyrätään lopulta maan tasalle ja tilalle nousee toinen toistaan hienompia rakennuksia muita varten. Annawadin olot eivät todellakaan ole kummoiset, asuinsijaa toimittaa usein nippanappa pystyssä olevat mökintekeleet tai muut epämääräiset viritelmät. Annawadi kuitenkin on heidän kotinsa.

Abdul menestyy työssään ja perhe saa kerättyä rahaa siinä määrin, että he voivat edes yrittää kohentaa nykyisiä asuinolojaan. Muiden kateus alkaa nostaa päätään heidän huomatessaan, että jätteiden keruulla ja jälleenmyymisellä voi oikeasti tienata. Ns. jätteidenkeruubisneksen valta-asemasta nauttiva Abdul aistii, että hänen tilalleen olisi monia tulijoita. Slummissa kyteekin monenlaisia jännitteitä ja yksi niiden luojista on melkein nelikymppinen kolmen lapsen äiti Asha. Asha haluaa slummipomoksi nykyisen paikalle ja samalla pitää hyviä välejä korruptoituneiden viranomaisten kanssa, jotta turvaisi vanhimman tyttärensä yliopisto-opinnot. Suurin hämmennyksen aiheuttaja on kuitenkin yksijalkainen Fatima, joka ei peittele ulkoista olemustaan eikä vahvaa seksuaalista viettiään. Huulet vahvasti punattuina ja koreasti pukeutuneena päivästä toiseen, hän ei suostu alistumaan puuttuvan jalkansa takia siihen muottiin, johon hänet tunnutaan helposti haluavan.

Kun sitten eräänä päivänä Abdulin vanhempien aloittama, harmittomalta tuntuva pieni kodinremontti sekoittaa seinän takana asuvaa Fatimaa, käynnistyy jotain peruuttamatonta. Tilanne kärjistyy lopulta siihen, että Abdulin perhettä syytetään Fatiman yllyttämisestä itsemurhaan, ja se on vakava rikos Intiassa. Yhden huteran seinän mureneminen aiheuttaa ison jaon myös slummiin ja siinä missä yleensä siellä pyrittiin puhaltamaan yhteen hiileen, nyt moni kyräilee toisia ja myös kastijako nostaa päätään. Kateus on voimakas polttoaine tuhon liekkeihin. Edes poliisin apuun ei voi luottaa, sillä uhrin oikeuksia enemmän poliisia kiinnostaa se, kuinka paljon uhri kykenee maksamaan itselleen suotuisasta avusta. Kurjista oloista huolimatta monen Annawadilaisen sydämessä kytee toivo paremmasta elämästä, ja monella on sisua tavoitella sitä. Mutta entä kun esteeksi tulee toinen samanlainen, joka on päättänyt, ettei kaikilla ole samaa oikeutta onneen tai edes sen tavoitteluun?

Kädessä on kivihylly ja äkkiä koko elämä murenee. Vaikka talo on ränsistynyt ja sortumassa ja maa sen alla epätasainen, onko mahdollista rakentaa jotain suoraa?

Katherine Boo on kotimaassaan Yhdysvalloissa tuttu sosiaaliraporteistaan, jotka käsittelevät vähäosaisten ahdinkoa. Kun Boo rakastui Intialaiseen mieheen, tuli Intiasta hänelle toinen kotimaa. Boo seurasi neljä vuotta annawadilaisten elämää, haastatteli monia kertoja samojakin ihmisiä, perehtyi saamiinsa viranomaisten asiakirjoihin. Kätkössä kauniin ikuisen kokoaakin tuon kaiken yhteen luoden aika huikean tositarinan slummissa elävien arjesta. Tositarina näyttää uudenlaista näkökulmaa tuohon syrjittyyn ryhmään, joka yrittää välillä vain selvitä huomiseen. Alistuvaksi oletetun ihmisen tilalla onkin usein ihminen, joka on sinnikäs ja jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Uhrin sijasta ihminen onkin aktiivinen toimija. Samaan aikaan, betonimuurien toisella puolella, rikkaat nauttivat etuoiketusta elämästä, heittävät jätteensä huolettomasti luontoon, josta ahkerat slumminuoret ne poimivat paremman elämän toivossa. Hätkähdyttävä tositarina, joka jää mielen sopukoihin varmasti pitkäksi aikaa. Annawadilaiset ihmiset elämänkohtaloineen kertovat suurempaa tarinaa maailmanmenosta, inhimillisyydestä ja sen puutteestakin. Vaikuttava!

4/5



8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa rankalta, hienolta kirjalta... Intia on maa jota hieman kaihdan kirjoissa. Mutta tähän tekee hieman mieli tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole hirveästi lukenutkaan Intiaan sijoittuvia kirjoja, mutta kiinnostaa kyllä kovasti.

      Poista
  2. Kiinnostavan kuuloinen kirja, onkin mennyt multa aivan ohi. Sinällään tuo slummielämä ei nappaa, mutta toisin kuin tuossa edellä, en kaihda Intiaa kirjoissa(kaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut jo tovin sellainen orastava kiinnostus Intiaan, joten mielelläni lukisin muitakin sinne sijoittuvia kirjoja ja muuallekin kuin slummielämään.

      Poista
  3. Kansi ja kirjan nimi ovat jotenkin erikoiset ja kauniit. Tälle kirjalle voisi antaa mahdollisuuden, Intiaan sijoittuvia kirjoja ei ole juuri tullut luettua.

    VastaaPoista
  4. Luin tämän ihan äskettäin ja olen samaa mieltä, että vaikuttava oli! Oli jotenkin virkistävää lukea vaihteeksi köyhien elämästä slummissa ilman että ihmiset oli kuvattu vain avuttomina uhreina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypäs tulla kurkkimaan, joko olet kirjoittanut tästä!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)