perjantai 27. heinäkuuta 2012

Hélène Grémillon: Uskottuni

Hélène Grémillon: Uskottuni
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Le Confidental
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Sivuja: 263

Minun isäni
lähti sotaan
ja jätti kotiin
pikku pistoolin pantavaksi taskuuni
jos olisin poika
ja kaksi naista
kumpikin rakkaita omalla tavallaan
kaksi naista
jotka eivät vielä tienneet
että minä tulisin maailmaan
vain isäni tiesi
olen todiste rakkaudesta
olen todiste vihasta
minun isäni lähti sotaan

Tarina, jonka juuret juontavat aina 30-luvun Pariisista 70-luvun puoliväliin saakka. Silloin kauan sitten oli nuori tyttö, nuori poika. Ja oli nainen, joka ei voinut tulla raskaaksi. Ja sitten, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, oli nainen, joka odotti ensimmäistään. Tuo nainen oli Camille, kustannustoimittaja joka huomasi yllättäen olevansa raskaana ja pian sen jälkeen menetti äitinsä. Kaiken myllerryksen keskellä Camille alkaa saada tiistaisin erikoisia kirjeitä, joiden hän ensin luulee olevan jonkun kirjailijaksi haaveilevan salaperäinen yritys herättää mielenkiinto. Mutta sitten, vähitellen kirjeiden rivien sisältö alkaa muuttua sellaiseksi, että Camille ei enää tiedä, mitä ajatella...

En tiedä miten sain luetuksi kirjeen loppuun.


Kun laskin sen käsistäni olin kalmankalpea ja voimaton, toistin toistamistani samaa elettä: sivelin sormellani niskakuoppaa ihan hiusrajasta.


Sen pikku kauneuspilkkua.

Silloin ennen, maailmansodan kynnyksellä oli nuori Louis, joka ihastui palavasti nuoreen Annieen. Tyttöön, josta tuli hänen nuoren maailmansa keskipiste. Mutta toisaalla oli myös Rouva M. joka ihastui Annien maalauksiin ja nuoren ihmisen tuomitsemattomaan läsnäoloon. Rouva M:n ja Annien välille syntyi side, joka jätti Louisin taustalle ja tempaisi Annien tyystin toisenlaiseen tulevaisuuteen kuin mitä hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Hän solmi sanoin sopimuksen, josta tulisi maksamaan kalliin hinnan. Camillen saamat kirjeet rakentavat pala palalta kuvaa traagisesta tarinasta; nuorena solmitusta siteestä, yhden naisen katkeruudesta ja rikoksesta, toisen naisen salatusta rakkaudesta ja ennen kaikkea erään uuden elämän syntymisestä. Kirjeitä lukiessa Camille kääriikin vähitellen auki vuosikymmenien petoksen verkon vyyhtiä.

Ranskalaisen Grémillonin (1977) Uskottuni on esikoisteos, ja erittäin taidokas sellainen. Grémillon kertoo tarinaa kahdessa tasossa ja pääasiassa kahden eri henkilön äänellä. 30- ja 40-luvuille sijoittuvissa osuuksissa Louisin ääni on tyystin erilainen kuin 70-luvun Camillen. Louisin ajatuksissa ja sanoissa näkyy tietty ajanmukainen pidättyvyys ja hienous, kun taas Camillen ajatukset sekä sanat ovat 70-luvulle tyyppillisen vapaita, rentoja ja paikoin hyvin suoriakin. Grémillonin luomat hahmot ovat jotenkin hyvin todentuntuisia ja kiehtovia. Tarinan juoni puolestaan on paljon enemmän kuin mitä ensin saatoin odottaa. Oletin kyseessä olevan kahden ihmisen erityisen rakkaustarinan, mutta Uskottuni tarjosikin monisävyisen tarinan eri ulottuvuuksineen. Toisaalta oli erään lapsettoman naisen katkeruus ja viha, toisaalta nuoren miehen kiintymys ja toisaalta sitten taas salattu rakkaus ja myöhemmin myös oman identiteetin salaisuuksien selviäminen. Kaiken taustalla niin sodanaikainen Pariisi kuin myöhemmin Pariisi 70-luvulla. Uskottuni tuntui jotenkin ihanan periranskalaiselta ja osin siksikin vaikutti minuun voimakkaasti. Jostain syystä olen kuin kotonani ranskalaisen kirjallisuuden kanssa. Uskottuni on yhtä aikaa koskettava, älykäs ja toiveikaskin. Ja juuri kun alkaa pohtimaan, onko tarinan traagiset käänteet olleet kuitenkin itselle liikaa, osaa Grémillon tehdä tarinassa hienon koukun, jonka myötä lukijana jää toviksi vellomaan ihanan täydellisen lukukokemuksen tuomaan olotilaan. Uskottuni oli minulle täydellinen lukukokemus, kertakaikkiaan. Erityiskiitos hienosta, vähäeleisen tyylikkäästä ja puhuttelevasta kannesta!

5/5

Uskottuni on luettu ainakin seuraavissa blogeissa
Leena Lumi
Kirjava kammari
Kirjaiten virrassa
Tarinauttisen hämärät hetket
Rakkaudesta kirjoihin

PS: Tästä piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen!

18 kommenttia:

  1. Hyvinpä osasit kiteyttää kirjan olemuksen! Kansi on minustakin todella tyylikäs ja upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tuo kansi on kyllä niin oiva valinta!

      Poista
  2. Oi että, taatusti on hyvä kirja, kun sai sulta täydet pisteet ja oli täydellinne lukukokemus (luin tekstin vain silmäillen, koska itsellä tämä lukukokemus on vielä edessä). Kansi on minunkin mielestäni kaunis. Ja sinun valokuvasi niin tyylikäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sitten mitä sinä tuumaat kirjasta!

      Poista
  3. Hienoa, että koit kirjan näin! Minä myös. Valitettavasti en omista enää kirjaa, sillä J. mieli sitä kovasti Näkymättömän sillan lisäksi;-)

    Minäkin olen lääpälläni ranskalaiseen kirjallisuuteen. Olen hämmästyksekseni huomannut, että sitä on sekä blogissani että kirjastossani yllättävän paljon.

    Kuvittele tätä elokuvana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin, että tästä tulisi huikean hieno elokuva!!

      Poista
  4. Sain tämän kirjan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen tiimoilta luettavakseni, luulen, että voi olla nappivalinta! :) Toivottavasti saan pian kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, toivottavasti saat kirjan pian luettavaksesi!

      Poista
  5. Juuri näin! Kirja on täydellinen lukuelämys, sen psykologinen lataus on aivan mieletön. Jo kansi kertoo paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todellakin viiden tähden lukukokemus!

      Poista
  6. Vau, täydet pisteet! Pakko oli tulla vähän kurkkaamaan, kun juuri aloitin tämän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kohta siis luvassa sinunkin ajatuksia tästä kirjasta!

      Poista
  7. Minullakin tämä on lukulistalla! Monet ovat pitäneet, joten odotukset ovat aika korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioitahan nämä ovat ja vaikka usein olisikin sama kirjamaku, saattaakin joku kirja yllättäen antaa ihan päinvastaisen lukukokemuksen. Kiva siis kuulla sitten aikanaan kun tämän luet, että täyttyikö odotukset :)

      Poista
  8. No ei saanut täysiä pisteitä multa! Toisaalta nyt kun lueskelen muiden juttuja kirjasta, alan yhä enemmän epäillä että kuinka poissaolevana oikein olen mahtanutkaan tätä lueskella...

    Esimerkiksi tuo Leon jonka mainitset olleen rakastuneen Annieen, minä muistin että se rakastunut lapsuudenystävä olisi ollut sama Louis joka kirjoitti kirjeet! Olenko mä yhdistänyt kaksi henkilöä, upsista vaan? No, samapa tuo, olenpahan sitten mutkistanut juonta vähän vielä lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, ei tässä mitään Leonia ollut vaikka aluksi olin näköjään niin kirjoittanut ;) Mielessäni meni sekaisin Alex Capusin Leon ja Louise:n Leon ja tämän kirjan Louis ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)