Marie Hermanson: Laakso

Marie Hermanson: Laakso
Kustantaja: Like 2012
Alkuteos: Himmelsdalen ( 2011)
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry
Sivuja: 393

" Mahtavaa! Kerrassaan mahtavaa! Tunnetko tarun manalan lautturista? "
" En."
" Anna kertoi sitä minulle, kun olin pieni. No, oli mies joka oli tuomittu soutamaan vainajia virran yli manalaan. Ees ja taas, ees ja taas, iäisyyksiin. Hän oli kurkkua myöten täynnä sitä mutta ei tiennyt, miten voisi vapautua. Sitten yhtenä päivänä hän sai tietää konstin. Tiedätkö mikä se oli? "
" No? "
" Hän antoi airot jollekin toiselle. Tajuatko? Niin helppoa se oli. Hänen piti vain pyytää jotain matkustajaa soutamaan hetki. Hän oli vapaa häipymään, ja se toinen jäi soutamaan iäisyyksiin."
Max ei voinut lakata nauramasta jutulleen.

Max ja Daniel ovat identtisiä kaksosia. Lapsena Daniel teki kaikkensa passiivisemman Maxin eteen ja vanhemmat huolestuivatkin lopulta siinä määrin, että päättivät laittaa pojat toviksi erilleen. Max lähti isän matkaan ja Daniel jäi äidin huomaan. Sen piti olla aluksi vain lyhyt kokeilu, mutta kun tuloksia alkoi syntyä ja arki sujua erossa paremmin kuin yhdessä, väliaikainen järjestely muuttui pysyväksi. Lopulta pojat tapasivat toisiaan enää vain kerran vuodessa ja tapaamisten ollessa sangen intensiiviä, vanhemmat päättivät sen olevakin kylliksi. Aikuiseksi varttuessaan ailahteleva Max eli elämäänsä kaaoksen keskellä siinä missä Daniel rakensi vankkaa perustaa tulevaisuudelle töitä tehden ja perhettä perustaen. Daniel kuuli harvoin Maxista, edes heidän äitinsä kuoleman aikaan hän ei saanut Maxiin yhteyttä. Kun Daniel saa yllättäen kirjeen Maxilta, ja hänen oman elämänsä peruspilarit ovat yllättäen vähemmän vakaat avioeron ja epävakaan työtilanteen myötä, hän päättää suostua veljensä pyyntöön tulla vierailulle Sveitsiin, hoitolaan jossa Max on lepäämässä.

Himmelstal. Taivaanlaakso. Kaunis nimi kauniilla paikalla, Daniel ajatteli.

Jykevien vuorten keskellä, syvällä Alppien kainalossa sijaitsee idylliseltä näyttävä suljettu yhteisö, joka tarjoaa lepoa kaipaaville asiakkailleen upeat puitteet toipua. Huikeat maisemat, raitis vuoristoilma ja huipputason psykologit tarjoavat stressin väsyttämille ihmisille suorastaan paratiisin. Kun Max esittää Danielille pyynnön ns. tuurata häntä muutaman päivän ajan, jotta Max saisi laakson ulkopuolella hoidettua välit kuntoon vaarallisten velkojien kanssa, ei ajatus muutaman päivän lomasta paratiisissa tunnu Danielista hullummalta. Daniel saisi muuten liikkua laaksossa vapaasti, mutta hänen täytyi olla aina aamuisin ja iltaisin tiettyyn aikaan Maxin mökissä, kun tarkastajat olivat kierroksellaan. Se oli tärkein osa laakson sääntöjä ja siitä ei voinut tinkiä. Ennen kuin Daniel kuitenkaan edes ehtii kunnolla suostua veljensä erikoiseen ehdotukseen, hän huomaa että Max on todellakin suunnitellut kaiken valmiiksi ja häipyykin eräänä aamuna jättäen Danielin tilalleen. Daniel tutustuu laaksossa sangen omalaatuisiin ihmisiin ja kylän bubissa laulava Corinne alkaa tuntua ainoalta normaalilta ihmiseltä. Miksi ihmiset oikeasti ovat tulleet laaksoon, mikä heitä vaivaa? Päivät kuluvat ja Daniel saa huomata Maxin tehneen katoamistempun. Rentouttava muutaman päivän loma Alppien syleilyssä Maxin hyväksi muuttuukin pian painajaiseksi, josta tuntuu olevan mahdoton päästä pois.

" Mitä sinä oikeastaan tiedät Himmelstahlista, Daniel? "
" Tämä on ylellinen klinikka kauniilla mutta vaarallisella alueella. Henkilökunta vaikuttaa hullummalta kuin potilaat. Mutta kaikkein hulluimpia ovat laakson alkuperäiset asukkaat. Liikenneyhteyksiä ei ole. Jokakerta kun yritän lähteä täältä, näkymätön kuminauha nykäisee minut takaisin. Siinä jokseenkin kaikki mitä tiedän."


Marie Hermanson on minulle ihan uusi tuttavuus ja voi millainen tuttavuus olikin! Ei voi muuta todeta ensin kuin että kyllä nyt psykologisten jännäreiden ystävää hemmoteltiin urakalla. Hermansonin luoma tarina on niin monisyinen, ovela ja jännittävä, että luin tätä kirjaa kahtena yönä aivan liian myöhään aikaista heräämistä ajatellen, mutta oli vain pakko! Kyllä on nyt analyyttisyys tällä blogistilla kaukana, kun en oikein tunnu osaavan edes perustella kunnolla, miksi :) No, yritetäänpäs vielä kuitenkin. Juoni Laaksossa on harvinaisen taidokkaasti mietitty ja luotu. Harva asia on sitä, miltä alunperin vaikuttaa ja vielä senkin jälkeen lukijalta vedetään matto jalkojen alta. Toisaalta tunnelma, joka tiivistyy sivu sivulta, on oikeasti otteessaan pitävä ja jossain vaiheessa aloinkin tuntea melkein jonkin sortin klaustrofobiaa. Hermansonin luoma henkilömaailma on myös oikein rikas ja kiehtova. Ihmisistä ikään kuin paljastuu eri kerroksia koko ajan tarinan edetessä. Laakson rikkaus ei ole vain tarinassa ja ihmisissä, vaan myös tematiikassa, joka tulee voimakkainkin keinoin läsnä. Pahuuden kasvot näyttäytyvät monin tavoin ja haastavat lukijan pohtimaan omaakin käsitystä pahuudesta. Aika täydellinen herkkupala tämän genren ystäville ja toivon todella, että häneltä suomennettaisiin lisääkin, sillä tämä on jo kymmenes hänen kaunokirjallinen teoksensa.

Pahuus on vain eräänlaista kyvyttömyyttä.
           Bertol Brecht,
           Setsúanin hyvä ihminen

5/5

Tästä jälleen piste Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen, Ruotsin alle.

Kommentit

  1. Houkutteleva postaus kerrassaan! Sainkin kirjan juuri parahiksi eilen kirjastosta, onneksi pääsen pian tämän lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Sekä kansi että kirjoituksesi tuntuvat kovin kutsuvilta! Pakko koittaa hankkia tämä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koita ihmeessä, tämä oli kyllä tosi kova ylläri kesän jännäreissä!

      Poista
  3. Minä en ollut kuullutkaan tästä, vaikka yritän seurailla ilmestyviä kirjoja. Kiitos vinkistä, täytyypä kipaista kirjastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sain tämän yllärinä käsiini ja onneksi!

      Poista
  4. Ei voi kuin toivoa, että Hermansonia suomennetaan pian lisää! <3

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaa todella houkuttelevalta. En ollut aikaisemmin tästä kuullutkaan, mutta nyt on pakko saada tämä omiin käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä nautin tämän lukemisesta niin paljon, että venyi tosiaan nukkumaanmenokin jopa kahteen yöllä..

      Poista
  6. Kiinnostavan ja kieltämättä vähän pelottavankin tuntuinen kirja. Eikö Hermansonilta ole suomennettu aiemmin mitään? Jotenkin tuo nimi nimittäin tuntuu tutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastossa ei ainakaan ollut kuin tämä teos..

      Kyllä tässä on tietty ahdistavuuttakin ja Hermanson osaa luoda sellaisen jännän tunnelman, joka nostaa ihokarvoja pystyyn ;)

      Poista
  7. Haa kuulostaapa hyvältä ja miten kaunis kansi tässä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todellinen yllättäjä & helmi!!

      Poista
  8. Kiitos tästä vinkistä. Vaikka yritän seurata tarkkaan uutuuksia, tämä kirja jäi huomaamatta. Hyytävä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan oli kyllä aika hyytävä ja itselle tuli lukiessa jopa hieman klaustrofobinen olo ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)