Alice Walker: Häivähdys purppuraa
Kustantaja: WSOY 1986
Alkuteos: The Color Purple (1982)
Suomentanut: Kersti Juva
Sivuja: 360
Et sitte kerro kellekään paitti Jumalalle. Äitis kuolis jos kuulis
Rakas Jumala,
Minä olen neljätoista vuotta vanha. Minä olenkilt aina ollut kiltti tyttö. Jos sinä antasit mulle merkin vaikka että minä tiiän mitä tämä on.
Neljätoistavuotias Celie elää 1930-luvun Georgiassa, missä rotuviha yhä roihuaa kulovalkean tavoin. Suurin uhka Celien elämässä kuitenkin tulee kodin seinien sisältä. Hän joutuu isänsä hyväksikäyttämäksi ja synnyttääkin isälleen kaksi lasta, joita ei kuitenkaan saa pitää. Celiellä on suuri huoli myös nuoremmasta sisarestaan Nettiestä, jonka hän pelkää päätyvän seuraavaksi isän kynsiin. Tyttöjen äiti puolestaan sairastelee ja lopulta kuoleekin. Isä päättää naittaa Celien, jotta pääsee isosta ja rumasta tyttärestään eroon. Celie aloittaa uuden elämän miehen, isännän, kanssa, joka pitää Celietä omana piikanaan ja pieksää Celietä kokiessaan, ettei tuore vaimo ole käyttäytynyt soveliaasti. Lopulta Nettie karkaa kotoaan ja päätyy Celien luokse. Alunperin Nettien halunnut isäntä kuitenkin tekee Nettien olon niin hankalaksi, ettei Nettiellä ole vaihtoehtoja kuin jatkaa matkaa. Hän päätyy lähetyssaarnaajaperheen mukana Afrikkaan vuosikausiksi. Elämän ja miesten murjoma Celie ei kuitenkaan ole menettänyt sydämensä hyvyyttään ja uskoa muihin ihmisiin kokonaan. Kun Celie kohtaa miehensä rakastajattaren, Shrug Averyn, tulee hänen elämäänsä ensimmäistä kertaa Nettien lisäksi ihminen, joka välittää. Celie kuitenkin ikävöi Nettietä, mutta koska hänestä ei kuulu mitään, olettaa hän Nettien kenties jo kuolleen. Kirjeissään Jumalalle Celie purkaa ajatuksiaan kainostelematta, avoimesti. Samaan aikaan toisaalla, kaukana, kirjoittaa myös Nettie kirjeitä. Ja vuodet vierivät...
Rakas Celie,
Minä kirjoitin sinulle kirjeen melkein joka päivä laivalla matkalla Afrikkaan. Mutta kun laskimme satamaan olin niin surkeassa tilassa että revin ne pieniksi paloiksi ja pudotin veteen. Koska Albert ei anna sinulle minun kirjeitäni, mitä järkeä niitä on kirjoittaa. Siltä minusta tuntui kun revin ne annoin ne aaltojen vietäväksi. Mutta nyt en ajattele niin.
Häivähdys purppuraa on väkevä selviytymistarina poikkeuksellisesta tytöstä, josta lopulta kasvaa niin naiseuttaan kuin ylipäätään ihmisyyttään puolustava aikuinen nainen. Celien elämään kotoa lähdön jälkeen tulevien vahvojen naisten avulla hän oppii, ettei tarvitse alistua väkivallan ja muunkaan ihmisyyttä alistavan käytöksen uhriksi. Vuosien varrella Celie tekee tiliä menneensä suhteen kuitenkin ymmärtäen, mutta päättäväisesti. Celien huikean kaunis ja vahva sielu kantaa häntä elämässään vaikeiden ja traagistenkin aikojen jälkeen kohti parempaa, valoisampaa elämää. Joskus anteeksianto on suurin lahja. Ja aina joskus löytyy jotain sellaista, jonka on luullut kadottaneensa ainiaaksi.
Olen halunnut lukea tämän varmastikin klassikoksi luettavan teoksen jo pitkään. Tänä kesänä löysin kirjan kovakantisena, uudenveroisena painoksena kirpparilta muutamalla eurolla. Ei tarvinut miettiä kahta kertaa, ostanko. Häivähdys purppuraa on yhtä aikaa raadollisen koskettava, mutta myös valovoimainen ja toiveikas tarina. Celien ja Nettien kirjeissä näyttäytyy hienosti heidän erilaiset persoonansa sekä Nettien parempi koulutustausta. Nettie kirjoittaa selkeästi ja virheettömästi kun taas Cecelien teksti on rehevää ja rönsyilevää virheineen. Tietyllä tapaa tämä kirja jätti minut jotenkin sanattomaksi ja mietteliääksi. Todellakin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen haluan vihdoin katsoa kirjasta tehdyn elokuvankin pian.
Jos sydämes on onneton niin silloin se ei ole niin pilallinen kuin saatat luulla, minä sanoin.
5/5
Häivähdys purppuraa löytyy mm. Merenhuiskeen blogista!
Kustantaja: WSOY 1986
Alkuteos: The Color Purple (1982)
Suomentanut: Kersti Juva
Sivuja: 360
Et sitte kerro kellekään paitti Jumalalle. Äitis kuolis jos kuulis
Rakas Jumala,
Minä olen neljätoista vuotta vanha. Minä olen
Neljätoistavuotias Celie elää 1930-luvun Georgiassa, missä rotuviha yhä roihuaa kulovalkean tavoin. Suurin uhka Celien elämässä kuitenkin tulee kodin seinien sisältä. Hän joutuu isänsä hyväksikäyttämäksi ja synnyttääkin isälleen kaksi lasta, joita ei kuitenkaan saa pitää. Celiellä on suuri huoli myös nuoremmasta sisarestaan Nettiestä, jonka hän pelkää päätyvän seuraavaksi isän kynsiin. Tyttöjen äiti puolestaan sairastelee ja lopulta kuoleekin. Isä päättää naittaa Celien, jotta pääsee isosta ja rumasta tyttärestään eroon. Celie aloittaa uuden elämän miehen, isännän, kanssa, joka pitää Celietä omana piikanaan ja pieksää Celietä kokiessaan, ettei tuore vaimo ole käyttäytynyt soveliaasti. Lopulta Nettie karkaa kotoaan ja päätyy Celien luokse. Alunperin Nettien halunnut isäntä kuitenkin tekee Nettien olon niin hankalaksi, ettei Nettiellä ole vaihtoehtoja kuin jatkaa matkaa. Hän päätyy lähetyssaarnaajaperheen mukana Afrikkaan vuosikausiksi. Elämän ja miesten murjoma Celie ei kuitenkaan ole menettänyt sydämensä hyvyyttään ja uskoa muihin ihmisiin kokonaan. Kun Celie kohtaa miehensä rakastajattaren, Shrug Averyn, tulee hänen elämäänsä ensimmäistä kertaa Nettien lisäksi ihminen, joka välittää. Celie kuitenkin ikävöi Nettietä, mutta koska hänestä ei kuulu mitään, olettaa hän Nettien kenties jo kuolleen. Kirjeissään Jumalalle Celie purkaa ajatuksiaan kainostelematta, avoimesti. Samaan aikaan toisaalla, kaukana, kirjoittaa myös Nettie kirjeitä. Ja vuodet vierivät...
Rakas Celie,
Minä kirjoitin sinulle kirjeen melkein joka päivä laivalla matkalla Afrikkaan. Mutta kun laskimme satamaan olin niin surkeassa tilassa että revin ne pieniksi paloiksi ja pudotin veteen. Koska Albert ei anna sinulle minun kirjeitäni, mitä järkeä niitä on kirjoittaa. Siltä minusta tuntui kun revin ne annoin ne aaltojen vietäväksi. Mutta nyt en ajattele niin.
Häivähdys purppuraa on väkevä selviytymistarina poikkeuksellisesta tytöstä, josta lopulta kasvaa niin naiseuttaan kuin ylipäätään ihmisyyttään puolustava aikuinen nainen. Celien elämään kotoa lähdön jälkeen tulevien vahvojen naisten avulla hän oppii, ettei tarvitse alistua väkivallan ja muunkaan ihmisyyttä alistavan käytöksen uhriksi. Vuosien varrella Celie tekee tiliä menneensä suhteen kuitenkin ymmärtäen, mutta päättäväisesti. Celien huikean kaunis ja vahva sielu kantaa häntä elämässään vaikeiden ja traagistenkin aikojen jälkeen kohti parempaa, valoisampaa elämää. Joskus anteeksianto on suurin lahja. Ja aina joskus löytyy jotain sellaista, jonka on luullut kadottaneensa ainiaaksi.
Olen halunnut lukea tämän varmastikin klassikoksi luettavan teoksen jo pitkään. Tänä kesänä löysin kirjan kovakantisena, uudenveroisena painoksena kirpparilta muutamalla eurolla. Ei tarvinut miettiä kahta kertaa, ostanko. Häivähdys purppuraa on yhtä aikaa raadollisen koskettava, mutta myös valovoimainen ja toiveikas tarina. Celien ja Nettien kirjeissä näyttäytyy hienosti heidän erilaiset persoonansa sekä Nettien parempi koulutustausta. Nettie kirjoittaa selkeästi ja virheettömästi kun taas Cecelien teksti on rehevää ja rönsyilevää virheineen. Tietyllä tapaa tämä kirja jätti minut jotenkin sanattomaksi ja mietteliääksi. Todellakin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen haluan vihdoin katsoa kirjasta tehdyn elokuvankin pian.
Jos sydämes on onneton niin silloin se ei ole niin pilallinen kuin saatat luulla, minä sanoin.
5/5
Häivähdys purppuraa löytyy mm. Merenhuiskeen blogista!
Ihanaa, että luit ja pidit niin paljon tästä raadollisenkauniista kirjasta!
VastaaPoistaTämä oli kyllä todellakin raadollisenkaunis yhtä aikaa!
PoistaMinä löysin tämän tämän myös käytettynä, muutama viikko sitten. Olen kuullut tästä niin paljon kehuja, että oli aivan pakko ostaa :)
VastaaPoistaMukava kuulla sitten sinun ajatuksiasi tästä!
PoistaTämä on kyllä hieno ja niin mieleenjäävä teos. Luin kirjan noin 15 vuotta sitten, mutta tuntuu että kirja on jäänyt jonnekin sydämen sopukkaan. Niin vaikuttava se on.
VastaaPoistaKyllä tämä kirja on sellainen, ettei se ihan heti vuosien saatossakaan kyllä unohdu!
PoistaMinä ajattelin lukea tämän So Americania varten, palaan asiaan silloin...
VastaaPoistaJee!
PoistaTämän haluan niin kovasti lukea! Katsoin elokuvan vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa, ja yksinkertaisesti rakastuin! Elokuva kosketti ja jätti minuun pysyvät jäljet. Itskin ilosta, surusta ja vähän muuten vain. Todella vaikuttava kokemus.
VastaaPoistaOi että, pakko kyllä hankkia se leffa pian katsottavaksi!!
PoistaItse luin tämän joskus vähän nuorempana ja pidin hurjasti. En enää edes kunnolla muista, mitä kaikkea tässä tapahtui enkä kaikkea hienoutta, mutta sen, että tämä oli vaikuttava. Yritin myöhemmin tässä katsoa elokuvan tästä, mutta katsoin ehkä 10 minuuttia kunnes lopetin. En halunnutkaan rikkoa sitä kuvaa, joka kirjasta oli jäänyt mieleen. Elokuva kun alkoi heti niin, että en tuntenut sitä samaksi.
VastaaPoistaUskon, että elokuva on kuitenkin hyvä. Ja jos joskus luen tämän kirjan uudelleen, ehkä sitten uskallan katsoa elokuvan. Nyt en vain halunnut nähdä sitä, kun mielikuva kirjastakin on jo kadonnut, enkä halua elokuvan sitä korvaavan.
Tämä taitaa olla siis aika tärkeä kirja minulle, vaikken pidä tätä edes yhtenä suosikeistani. Mutta suosittelen kaikille!
Minäkin luulen, että aion katsoa tämän ns. vielä kirjan tunnelman imussa, koska varmasti kirjan lukeminen antaa paljon lisäsyvyyttä leffaankin.
PoistaOlin itse aivan vakuuttunut Piioista, ja huhu kertoo, että näissä on samankaltaisuuksia. Sinun arvioisi jälkeen tuli voimakas tarve teos lukea. Voisin kuvitella, Piiat-kirjaan verraten, että tämä on huomattavasti raadollisempi mutta yhtä elämänmyönteinen? Juu, lukulistalle menee:)
VastaaPoistaTämä on huomattavasti vakavampi ja raadollisempi kuin Piiat, mutta silti valoisa ja elämänmyönteinen. Pidin kyllä Piioistakin paljon ;)
PoistaMinä luin tämän viime vuonna ja pidin todella paljon. Tämä on mieleenpainuva ja koskettava teos :).
VastaaPoistaMukava kun tämä kirja pulpahtelee vielä näin monen vuosikymmenen jälkeen julkaisustaan esille kirjablogistaniassa!
PoistaVoi mahoton, olen nähnyt tämän monesti kirjastossa ja aina kävellyt ohi, koskaan en ole sitä viitsinyt poimia edes käteen. Ensi kerralla poimin ja kannan kotiin asti :)
VastaaPoistaEhdottomasti poimi mukaasi!
PoistaMinulla on ollut tämä lukulistallani jo vaikka kuinka kauan, ja kirjastostakin lainassa pienen iäisyyden, mutten silti ole tullut tähän vielä tarttuneeksi. Ja elokuvaakaan en ole voinut katsoa, koska haluan lukea kirjan ensin. :)
VastaaPoistaKiitos hienosta arviosta, nyt tämä pompsahti luettavien pinossa kertaheitolla kärkipäähän! :)
Tartuppas siis pian tähän, jos kerran jo kirjastonkirjapinossa odottelee ;)
PoistaMuistelen, että elokuva tästä on todella hyvä. Kirjana tämä on minulla yhä lukematta, vaikka löytyykin omasta hyllystä. :)
VastaaPoistaKiitos arviostasi, nyt minulla on enemmän intoa ja mielenkiintoa tarttua tähän teokseen. :)
Kirjaa en ole lukenut, mutta olen nähnyt elokuvan kymmeniä vuosia sitten. Muistan vieläkin elävästi muutamia kohtauksia. Elokuva oli todella ahdistava, mutta samalla myös vaikuttava. Eihän näin karmeista aiheista mitään kepeää viihdettä voisi tehdäkään.
VastaaPoistaTämä on erityisen hieno sekä kirjana että elokuvana - leffan taisin nähdä ensin. Minulle ei vain kirjan suommenos ihan kolahtanut, joten olen ajatellut joskus lukea teoksen uudelleen englanniksi. Mutta upea kirja siis, ja katso leffakin, se on niin hyvä rooleissaan mm. Whoopi Goldberg ja Oprah WInfrey.
VastaaPoista