sunnuntai 12. elokuuta 2012

Lotta-Liisa Joelsson: Vivika

Lotta-Liisa Joelsson: Vivika
Kustantaja: Art House 2012
Sivuja: 196

Mietin ihmisen kykyä sopeutua. Kun ensimmäisen kerran tapahtuu jotain tällaista, säikähtää, hyperventiloi ja panikoi. Sitten päättää, että on kuvitellut kaiken. Kun jotain tapahtuu toisen kerran, ahdistuu ja myöntää itselleen olevansa vääjäämättä tulossa hulluksu ja aloittaa surutyön itsensä puolesta. Kolmannella kerralla oman hulluutensa on jo siinä määrin hyväksynyt, ettei se, että tyhjässä talossa joku repii säkkejä auki ja levittelee tavaroita, enää jaksa juuri muuta kuin ärsyttää.

Pienessä kyläkoulussa murhataan viisi tyttöä, yksi kerrallaan, raa'asti, pienen kylän turvallisuuden tunnetta järkyttäen. Kun koulu loppuu, loppuvat kuolematkin ja pikkuhiljaa kyläyhteisö alkaa rakentaa taas luottamusta tulevaan. Kahdeksan vuotta myöhemmin kaksi koulun entistä oppilasta ovat kesänvietossa toisen kotitalossa, mutta vain toinen heistä on enää hengissä. Toinen makaa kylpyhuoneessa verensä keskellä. Onko se, minkä moni on halunnut painaa jo kauas menneisyyteen, noussutkin takaisin tähän hetkeen?

Vivika, tyttö joka makaa nyt tapettuna parhaan ystävänsä, kertojan, kodin kylpyhuoneessa, oli heistä aina se valovoimaisempi, se joka huomattiin. Vivika oli se, joka pelasti hänet koulussa kiusaamiselta ja Vivika oli se, kenelle hän oli elämänsä velkaa. Nyt kuitenkin Vivika on kuollut, mutta sen sijaan, että hän soittaisi Vivikan kuolemasta poliisille, hän sulkee kylpyhuoneen oven ja keskittyy arkisiin pieniin asioihin kotonaan. Mieleen nousee kuitenkin kahdeksan vuoden takaiset traagiset tapahtumat koulusta, tapahtumat jotka hän ja Vivika niin lapsellisesti ajattelivat vielä aikanaan selvittää. Vivika oli tehnyt jopa leikekirjoja tyttöjen murhien uutisista.   Onko Vivika nyt kuudes uhri? Onko murhaaja kahdeksan vuoden jälkeen palannut takaisin? Kun autotallista löytyy vielä omituinen kirja, Opettawaisia satuja lapsille, alkaa todellisuus ja menneisyys pelottavasti kurkotella toisiaan.

Ihan ensin on pakko sanoa, että näin kauhukirjallisuuden fanina on mielettömän hienoa kun kotimaisella saralla tulee uusia teoksia uusilta tekijöiltä. Kun kuulin Vivikasta, innostuinkin aika tavalla. Joelssonin Vivikassa tarinan raamit ovat erityisen houkuttelevat, hienot ja haasteellisetkin: kuolleita nuoria pienessä yhteisössä, kahden tytön erikoinen ystävyys, vanhoja satuja uudelleen muokattuna. Kun aloin lukemaan kirjaa, tunsinkin sykkeeni nousevan ja iltamyöhään lukiessa ajattelin, että jos sama meno jatkuu, tämä on todellakin hyytävä tarina. Tyttöjen raa'at murhat puistattivat ja samaan aikaan hämmensi kertojan ja Vivikan nykytilanne isossa talossa. Joelsson kuljettaakin tarinaa monissa tasoissa. Vivikassa on niin monia hienoja elementtejä, jotka hetkittäin tempaavatkin lukijan suorastaan hyiseen tunnelmaan, mutta sitten...Se, mikä aluksi tuntui lähtevän hienosti lentoon, ei sitten kannakaan ihan riittävästi. Vivika on kyllä aikamoinen  " page turner ", mutta kokonaisuutena minun makuun liian sekava ja jättää liikaa asioita auki, selittämättä. Toki pidän usein tarinoissa siitä piirteestä, että lukijallekin jätetään oivallettavaa, mutta tässä nyt tuntui minun makuun olevan liikaa irtonaisia langanpätkiä. Vaikka kauhukirjallisuudessa varsinkaan eivät päde monetkaan perinteisen proosan "lait", niin kyllä minua ihmetytti, miten kertoja suhtautui kuten suhtautui bestiksensä kuolemaan. Vaikka alkuun laittamassa tekstilainauksessa ehkä sitä yritetään selittää, joskin muun asian yhteydessä. Vaikka kertoja olisi jo nähnyt niin paljon, niin silti on vaikea jotenkin sulattaa ajatusta, että toinen lunkisti vain jatkaa arkeaan ystävän ollessa kuolleena kylppärissä. Tietyllä tapaa Vivika on minusta nuortenkirjamainen, ja tämä ei siis ole missään määrin huono piirre. Toivoin kirjan loppuun itselle sellaista ahaa-elämystä, mutta sen sijaan jäinkin aika hämmentyneeksi. Pidin ja en pitänyt. Mutta vaikka lukukokemukseni ei ollut niin huikea kuin toivoin, ehdottomasti suosittelen tätä esimerkiksi nuoremmille kauhukirjallisuuden ystäville! Kyllä Joelsson osaa kirjoittaa ja uskon, että tulemme hänestä vielä kuulemaan. On Vivikassa sen verran hienot ainekset siihen, että tällainen paatuneempikin kauhukirjailija saa vielä luettavakseen Joelssonilta teoksen joka vie yöunet.

3/5

Kurkatkaahan, mitä Morre tästä tuumaa!

8 kommenttia:

  1. Hm....itse en yleensä lue kauhua, mutta tämä kuulostaa kyllä aika mielenkiintoiselta, mutta voi olla että menettäisin silti yö uneni ja siten tarina jäisi kesken :D Olen aika moinen pelkuri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä kyllä karmivuuttakin mukana, vaikka minua ei sen alku-flown jälkeen sitten pelottanutkaan enää :)

      Poista
  2. Minäkään en ole kauhun ystävä mutta sait kiinnostukseni nyt kyllä heräämään. Ihana kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeileppas ihmeessä jos kiinnostuit!

      Poista
  3. Kannesta tulee mieleen ennemmin romanttinen viihde kuin kauhu :D

    Aika erikoinen tuo reagointi kylppärissä olevaan ruumiiseen. Herää heti kysymys, että missä kertoja peseytyy jos kylpyhuone on "varattu"?

    Saapa nähdä innostunko lukemaan tätä, toisaalta kiinnostaa, mutta toisaalta ei. Mahtavaa kuitenkin, että suomalaista kauhua on tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olisi kyllä kiva päästä vaihtamaan kommentteja, miten tietyt jutut muille aukenivat jne ;)

      Poista
    2. Anteeksi, tungen tähän :)

      Jäin käsitykseen, että kertoja peseytyy saunassa. Ymmärsin, että hän asui omakotitalossa, jossa oli yläkerrassa tämä "varattu" kylpyhuone ja alakerrassa sauna ja toinen wc.

      Poista
    3. Hih, kaikkea sitä alkaakin miettimään kun jonkun henkilökohtaista hygieniaa :D Ei haittaa tunkeminen Morre, kiitos tarkennuksesta. Hyvä tietää, että asiaa oli pohdittu kirjailijan taholta ;)

      Pitääköhän tämä kuitenkin lukea!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)