Netta Walldén: Ruben ja Harman kartano

Netta Walldén: Ruben ja Harman kartano
Kustantaja: Wsoy 2012
Kuvitus: Laura Valojärvi
Sivuja: 172
(ennakkokappale)

Jos Lisa olisi palannut vielä vartiopaikalleen esimerkiksi sulkeakseen tuuletusikkunan, hän olisi huomannut, kuinka Lehtikujaa tuijottavan posliininuken suu oli jähmettynyt auki ja silmät rävähtäneet niin suuriksi, että vasemman silmän halki oli piirtynyt hiuksenhieno särö.

Netta Walldénin mainion esikoisteoksen, Ruben ja rouva Mallamudin tapauksen lukeneet muistavat varmaan vielä ne kymmenen pientä kiinalaisnukkea rouva Mallamudin ikkunalla. Kertomatta sen enempää nukkejen kohtalosta, hypätään suoraan hetkeen, kun yksi niistä valvoo nyt Lisa Pinterän ikkunalla pienen piskuisen Saarnilaakson menoa. Saarnilaakso oli tyypillinen pikkukaupunki, jossa jokainen tuntee toisensa vähintään ulkonäöltä ja järjestäytynyttä rikollisuutta oli korkeintaan yhden ammattirikollisen verran. Lisan veli Ruben, tuo punatöyhtöinen ja vilkas nuori herra teki oman osansa Saarnilaakson aktiivisuuden ylläpitämiseksi. Toisinaan liiankin hyvin. Nyt Rubenin ja Lisankin piti kuitenkin kiireisenä poliisilaitoksen donitsilähettinä toimiminen, toki sen ohella että he ajelivat pyörillä ympäriinsä aina tarkkailemassa mitä lähistöllä tapahtuu. Kun he eräällä donitsintoimitusreissullaan näkevät oudon vanhan miehen ja vielä poliisiasemalla kuulevat kulmille rantautuneesta merkillisesti sinapinkeltaisen takin omaavasta hiipparista, aistii Ruben, että nyt olisi juttu selvitettävänä.

Kuka ihme on tuo paksut pullonpohjalasit ja kauhtuneen takin omaava pyylevä mies, joka tuntuu väijyvän rauhallisen Lehtikujan asukkaita? Miksi vanhaan kartanoon näyttää yhtäkkiä tulleen eloa ja kuka kumma varastelee kellareista ruokaa? Mitä tekemistä tässä merkillisten tapahtumien vyyhdissä on kadonneilla muusikolla ja mallilla sekä rouva Mallamudin jo 30 vuotta sitten donitsiin tukehtuneella miehellä? Entä mihin ihmeeseen on kadonnut kolme lasta? Ruben varastaa poliisiasemalta Ratkaisemattomien tapausten mapin ja saa huomata Lisan kanssa, ettei Saarnilehto olekaan niin rauhallinen ja tylsä tapahtumineen, kuin voisi luulla. Sinapinkeltaisen takin omistaja esittäytyy lopulta herra Harmaksi, mutta ei kerro, mikä hänet on tuonut Saarnilaaksoon. Mutta Ruben ja Lisa ovat jo päässeet jutun jäljille, eivätkä aio luovuttaa, ennen kuin tapaus on selvitetty.

Ihastuin Rubeniin ja muihin Saarnilaakson persoonallisiin asukkaisiin jo Walldénin esikoisteoksessa. Walldén oli luonut tarinan, joka ei ollut pelkästään tarina lapsille vaan myös aikuisille. Myös tarinan kehysjuoni oli oivaltava, yllättävä ja koskettavakin yhtäaikaa. Ruben ja rouva Mallamudin tapausta lukiessa tunsin iloa siitä, että lastenromaanikin voi tarjota myös aikuiselle jotain sisältöä ja tunnetta. Walldénin uusin, virallisesti ilmeisesti ensi kuussa ilmestyvä Ruben ja Harman kartano jatkaa sillä hienolla linjalla, mihin edellinen kirja jäi. Laura Valojärven hurmaava kuvitus lukujen alussa ja Walldénin luoma Saarnilaakson oma hauskan persoonallinen elämänmeno toimii! Edelliseen verraten tässä on mielestäni jopa enemmän sellaista sydämenviisautta aikuiseen makuun ja tiettyä haikeuttakin, mitä lapsi ei ehkä kaikissa sävyissään vielä edes ymmärrä. Vaikka tarina on tavallaan hyväntuulinen mysteeritarina, isossa roolissa ovat myös hieman vakavammat aiheet, jotka välittyvät erityisesti aikuiselle lukijalle. Vanhemmuuden haasteet, yksinäisyys ja ylipäätään aikuisen elämänvalintojen vaikeus. Luin kirjasta pari ensimmäistä lukua viisivuotiaalle esikoiselleni ja hän jaksoi kyllä kuunnella keskittyen. Itse tietenkin luin kirjan alusta loppuun. Parhainta kohderyhmää kirjalle ovat kuitenkin ehkä vähän isommat lapset kuin esikoiseni. Hyvän lasten/nuortenromaanin lukeminen aikuisen silmin on kuin herkullinen kirjallinen välipala, joka jättää mielen pitkäksi aikaa hyväksi ja sydämeen lämmön.

PS: Kirjan viimeinen lause on yksi kauneimpia pitkään aikaan näkemiäni kirjan loppulauseita.

Myös Sinisen linnan kirjaston Maria on lukenut Rubenin uusimmista seikkailuista!

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. En ole yleensä pisteyttänyt lainkaan lastenkirjoja, vaikka olisi ollut ihan lastenromaanikin ;)

      Poista
  2. Tämän aion ehdottomasti lukea. Vaikuttaa niin ihanalta lastenromaanilta.

    Minäkin jäin kaipaamaan pisteitä. Lastenkirjojen pisteyttäminen on vaikeaa, olen usein hieman kahden vaiheilla niiden suhteen, mutta sitten niitä kuitenkin kaipaa. :)

    VastaaPoista
  3. Oi voi, siis onko tämä jo toinen osa! Kun tämä kulkeutui minulle ja tuntuu juuri sellaiselta lempeältä jonka haluaisin lukea. Ehkä on haettava kaveriksi se ensimmäinenkin osa. Kiitos Susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Linnea! Ei haittaa vaikka on toinen osa, aloittaa voi kummasta tahansa. Nämä ovat sillä lailla itsenäisiä kirjoja kuin vaikka Viisikko-sarjan kirjat.

      Jenni

      Poista
    2. tää muokin kiinnosti et voikohan tätä lukea ilman tuota ekaa osaa. Mutta osaisitko vielä sanoa että onko tämä minkä ikäisille noin suunnilleen tarkoitettu - voiko 7v kanssa lukea, vai pitäisikö olla vanhempi? Kivalta kirjalta vaikuttaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)