Marko Hautala: Unikoira

Marko Hautala: Unikoira
Kustantaja: Tammi 2012
Kansi: Saku Heinänen
Sivuja: 266

Joonas tiedosti täydellisesti sen, ettei hän ollut unessa, muttei myöskään hereillä. Raajat tuntuivat olevan jossain kaukana, halvaantuneen ihmisen raajat, mutta se oli ihan ok. Hän kuuli jonkin humalaisen riidan ikkunansa alta kulkevalla pyörätiellä. Nuo asiat olivat kuitenkin välinpitämättömän etäisyyden päässä. Joonas seisoi työpaikan käytävällä. Tällä kertaa käytävä ei kuitenkaan ollut tyhjä.

Varjoissa, vihreiden poistumisvalojen ulottumattomissa, oli kerälle kiertynyt vyyhti pimeyttä. Kuusi hohtavaa valoa. Vikisevä ääni kuulorajan tuntumassa.


Virastotyössä itseään henkisesti näännyttävä Joonas riutuu yhä kipeän eron jälijltä. Lopulta hän huomaakin tulleensa ahdingossaan siihen pisteeseen, ettei ole enää kuin kaksi vaihtoehtoa; elää tai kuolla. Itsensä tappamisen sijaan Joonas päätyy kuitenkin erikoiseen Eidolon-terapiaan, jossa hypnoosin voimalla yritetään päästä sisälle omiin salaisiinkin ajatuksiin, sisäisiin voimavaroihin. Sen sijaan että Joonas terapian avulla alkaisi tervehtyä, hän huomaakin kiinnostuneensa Eidolon-terapian vetäjästä, Aliisasta. Kun eräällä kerralla Aliisa ojentaa Joonakselle kirjeen, syntyykin heidän välilleen side, jonka seurauksia ei Joonas pysty aavistamaankaan. Aliisa ei ole kuitenkaan ainoa, joka astuu Joonaksen elämään voimalla, sillä hypnoositila tuo kuvioihin mukaan myös rujon koiran, joka selvästi haluaa kertoa Joonakselle jotain. Kun vielä Joonaksen vanha lapsuudenystävä Jyri ottaa häneen yhteyttä Suomen vierailullaan, on Joonaksen arki yhtäkkiä täynnä toinen toistaan sekavampia tilanteita. Samaan aikaan Joonaksen työpaikalla alkaa tapahtua selittämättömiä asioita; ilkivaltaa jonka tekijää ei pystytä selvittämään. Joonas on kuitenkin niin Aliisan lumoissa, ettei hän jaksa kunnolla avata silmiään, saati tietoisuuttaan työpaikallaan tapahtuville asioille.

Aikaa sitten, 1993Venäjällä, on kaksi miestä matkalla kohti Toporivia, kylää jossa huhuttiin olevan ainoa hengissä oleva Unenantaja. Perille päästyään heille käy kuitenkin selväksi, ettei Unenantajan tapaaminen olekaan niin helppoa kuin he kuvittelivat. Yhteistyöhaluttomien kyläläisten kautta heille selviää myös Unenantajan tärkeä rooli pienelle kylälle. Jos Unenantaja kuolee, kylä hajoaa. Miehet päättävät kuitenkin jäädä kylään, sillä erityisesti toiselle heistä on tärkeää saada tavata viimeinen elossa oleva Unenantaja.

Vähitellen niin nykyhetki kuin Toporivin tapahtumat ihmisineen alkavat kietoutua yhteen suureen kohtalon kerään. Joonas huomaa olevansa yhä enemmän jossain toden ja epätoden välimaastossa. Hyökyaallon lailla päälle vyöryvät tapahtuma kuljettavat häntä kohti jotain sellaista, jota hän ei pysty vielä käsittämään. Kuka tai mikä on tuo yhtä aikaa pelottava mutta kiehtova unikoira ja ennen kaikke, mitä se oikein tahtoo? Onko olemassa helppoja ratkaisuja tiellä onneen, vai onko kaikki lopulta vain suurta harhaa, jonka vaihtuvissa kuvissa ihminen ajelehtii?

Kämmenen tuttujen viivojen keskellä, sen haalistuneen arven päällä, oli kuitenkin Onni. Pieni verenpunainen pisara varmuutta. Sentään yksi teko, yksi valinta, saattoi olla oma.

Joonas poimi Onnen sormiensa väliin.

Ekstaattisen tilan kautta pimeään. Vuosisadan tarjous. Paras diili ikinä.


Keväällä tutustuin Hautalan tuotantoon Käärinliinojen merkeissä ja vaikutuin kovasti. Hyllyssäni odottaa jo Itsevalaisevat ja Torajyvätkin on hankinnan alla, mutta kun sain uusimman, Unikoiran, käsiiini, oli pakko alkaa heti lukemaan. Ja se tunne, kun jo ensi sivuilta vain tiedät, että nyt olet aikalailla täydellisen kirjan parissa, on suorastaan huumaannuttava. Hautalan tarjoama maaginen realismi on tässä uusimmassa teoksessa hyvin monitasoista, älykästä ja samalla aikaa selkäpiihin kylmiä väreitä tuovaa. Tapa jolla hän rakentaa moniulotteista, psykologista tarinaa, on mielestäni äärimmäisen hieno, taitava. Se on kuin oma maailmansa, johon lukija tempautuu mukaan, eikä pääse irti ennen kuin kirja on luettu, jos sittenkään. Rakastuin maagiseen realismiin Pasi I. Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävien myötä ( Jee, ensi vuonna tulossa lisää häneltä!!) ja tutustunkin innolla tämän genren teoksiin. Unikoira on lajinsa hieno edustaja ja tarjoaa lukijalle kyllä monenlaisia elementtejä syvällisemmästä pohdinnasta aina psykologiseen jännitykseen. Kiehtova teema kaiken taustalla on ajatus onnesta tai erityisesti sen merkityksestä ihmisen elämässä. Entä jos kurkottelemme turhia kuvitelmia pyrkiessämme onneen? Toisaalta ajatus ihmismielen valjastamattomista voimista on aihepiiri, jota jaksaisi pohtia pidempäänkin.

5/5

Myös Leena on lukenut Unikoiran!


Kommentit

  1. Kiitos kirjavinkistä, tämä meni kyllä lukulistalle. Piti ihan kaivaa lisätietoa Hautalasta ja sen muistakin romaaneista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tutustumaan hänen tuotantoonsa!! Itse en malta odottaa, että pääsen hänen seuraavan kirjansa pariin joka hyllyssä odottaa. Välissä täytyy lukea kuitenkin muutama muu kirja ;)

      Poista
  2. Tämä on mennyt minulta ihan ohi! Kuulostaa kiehtovalta ja tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä, Susa, laitan heti muistiin. Maaginen realismi on minulle heti iso porkkana.. :)

    VastaaPoista
  4. MInulle Käärinliinat oli pienoinen pettymys, rakennuspalikat oli hyvät, mutta viimeistely jäi vajaaksi. Aion antaa Hautalalle uuden tilaisuuden, sen verran ensitutustuminen kuitenkin vakuutti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ollut tarkoitus korostaa minua, puhdas naputteluvirhe ;)

      Poista
    2. Hih ;) Sitä Itsevalaistuja teostahan on kovasti kehuttu laajemminkin, mitäs jos kokeilisit sitä?

      Poista
  5. Susa, upeasti kirjoitettu! Olisin antanut ihan samat pisteet.

    Miten hienoa, että kustantajat ottavat aloitteita käsiinsä, sillä muuten en olisi ikinä tiennyt mitään Marko Hautalasta ja Unikoirasta. Nyt olisi kiva jatkaa hänen kanssaan, sillä luen mieluusti kirjailijattain, mutta Shields -projekti on kesken ja nyt menossa eräs toinen naiskirjailija, jota en jätä väliin sateenkaaren tuolla puolenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, joskus joku kirja tulee eteen yllättäen, mutta kuitenkin melkein kuin kohtalon sanelemana ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)