perjantai 7. syyskuuta 2012

Sylvain Ricard: Järjen veit

Sylvain Ricard: Järjen veit
Piirrokset: James
Kustantaja: Wsoy 2012
Alkuteos: ...à la folie
Suomennos: Saara Pääkkönen
Sivuja: 144

Niinpä minä tavallaan suojelen häntä.

Hän on mieheni, aviomieheni, kumppanini, koko elämäni.

Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tiedän, että hänkin rakastaa minua. Onko se sinusta outoa, sopimatonta? Suorastaan kieroutunutta?

Näin juttelee ystävättärelleen nainen, jonka mies pahoinpitelee häntä. Aihepiiri, jota ei juurikaan näe sarjakuvissa ainakaan näin terävästi, suorastaan viiltäen kuvattuna. Ranskalainen käsikirjoittaja Sylvain Ricard onkin yhdessä piirtäjä Jamesin kanssa tehnyt teoksen, joka vetää välillä mielen hyvinkin vakavaksi. Kiertelemättä hän pureutuu väkivallan ja alistamisen värittämän parisuhteen dynamiikkaan aina ihanan ensihuuman ajoista siihen hetkeen, kun lyönti seuraa toista.

Eläinkasvoinen pariskunta istuu sohvalla, kuin lukijan edessä, ja molemmat alkavat kertomaan omista lähtökohdistaan ja muistoistaan yhteistä tarinaa. Aluksi oli nuori persoonallinen tyttö, joka sivusta hiljaa ihaili äänekästä ja menevää poikaa. Se hyvin tavallinen tarina siis. Ja kun heidän tiensä lopulta kohtasivat, aluksi kaikki näyttikin niin lupaavalta. He menivät naimisiin ja kaikki tuntui mahdolliselta. Sitten, eräänä tavallisena päivänä, mies lyö ensimmäisen kerran naista pienen riidan päätteeksi. Kuilu heidän välilleen on jo muodostunut; molemmat kokevat tahoillaan tulleensa väärinymmärretyiksi, mutta vain mies on se, joka ei löydä muuta ratkaisua kuin fyysisen valtansa käyttämisen. Nainen alistuu, selittelee ja ymmärtää. Kun ystävätär huomaa ensikerran naisen mustelmat, nainen puolustaa kiivaasti miestään. Alkujärkytyksen jälkeen nainen oppii pian kuitenkin ennakoimaan miehen mielialoja ja tilanteita, joissa tulee piestyksi. Kun väkivalta tulee mukaan myös seksiin hän myötäilee miestä seksin aikana ettei tulisi taas satutetuksi ja toisaalta taas välillä teeskentelee pitkiä kuukautisia saadakseen olla edes hetken rauhassa. Kun lopulta tulee se hetki, että naisen mitta täyttyy ja hän sulkee oven takanaan, pystyykö hän tekemään sen kuitenkaan lopullisesti? Mikä on oikeasti rakkautta ja mikä sairasta riippuvuutta toisesta? Entä kun lyöjä itse ei näe tekevänsä mitään väärää?

Järjen veit on yhtä aikaa karmean ja toisaalta surullisen kiehtova kuvaus parisuhdeväkivallasta. Sohvalla istuvan pariskunnan muistelut ovat tarinan edetessä todellakin kuin kaksi eri tarinaa. Tarina ei suoraan syyllistä ketään, mutta maalaa tarkoin vedoin kuvaa niin uhrista kuin alistajasta ja erityisesti siitä loputtomasta noidankehästä, johon väkivaltainen suhde herkästi tuntuu ajautuvan. Nainen voisi lähteä, mutta ei halua. Mies vetoaa rankkaan työhönsä, mutta mikään ei oikeuta satuttamaan toista. Uhrius ei olekaan niin yksiselitteistä kuin voisi luulla. Toisaalta parisuhdeväkivallalle ei ole aina suoraan osoitettavissa olevaa syytä vaan se voi kummuta tekijälle itselleenkin hyvin tiedostamattomista syistä. Järjen veit on teos, joka nostaa esille tärkeän asian rohkeasti, tarjoamatta kuitenkaan helppoja vastauksia kipeisiin kysymyksiin. Se herättää, ravistelee ja jättää aavistuksen melankolisen mielen lukemisen loputtua. Mutta sellaista elämä toisinaan on, ei aina ole onnellisia loppuja. Ja toisaalta, onnikin on hyvin subjektiivinen kokemus.

5/5 koska tärkeä aihe, hieno kuvitus ja rohkea toteutus

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava tapaus, vaikkakin varmasti rankka lukea. Laitan sarjislistalle siitä huolimatta, että jo tekstisi sai karvat nousemaan pystyyn. Kiitos Susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin rankka aihe, joka on harvoin esillä näin. Yleensä luemme lööpeistä surullisista tosielämän tapauksista sitten kun ne kärjistyvät. Suosittelen tutustumaan tähän!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)