sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Kustantaja: Tammi / Keltainen kirjasto 1983
Alkuteos: The old man and the sea (1952)
Suomentanut: Tauno Tainio
Sivuja: 130

Vanhus oli laiha, kuin luuta ja nahkaa, ja hänellä oli niskassa syvät rypyt. Hänen poskillaan oli ruskeat läiskät lievästä ihottumasta, jonka aurinko tropiikin vesistä kilotessaan synnyttää. Läiskät ulottuivat hänen kasvojensa alaosaan saakka ja hänen käsissään oli syviä arpijuomuja, joita painavien kalojen käsitteleminen ohuilla siimoilla oli niihin syönyt. Mutta yksikään arvista ei ollut veres. Ne olivat yhtä vanhoja kuin maanpinnan uurteet kalattomassa erämaassa. 
Kaikki hänessä oli vanhaa, paitsi silmät, ja ne olivat samanväriset kuin meri: ne olivat hilpeät ja lannistumattomat.

Nobelin palkinnon vuonna 1954 kirjailijalleen tuonut teos Vanhus ja meri on lienee klassikko, jonka melkein jokainen osaa nimetä vaikkei olisi sitä lukenutkaan. Hemingway on ladannut vain 130-sivuiseen, ulkoisesti pienieleiseen tarinaansa syviä kerroksia, jotka aukeavat lukijalle vähän kerrassaan. Aika harva lukemani teos on tarinaltaan näin suppea, mutta kuitenkin merkityksiä täysi. Tarinassa vanha kalastaja, Santiago on jäänyt vaille saalista jo 84 pitkää päivää. Santiagon kalakaveri, nuori poika, on joutunut siirtymään toisen kalastajan veneeseen vanhempiensa käskystä, sillä heidän mielestä Santiago on selvästi huono-onninen mies. Santiagon ja pojan ystävyys ei kuitenkaan katkea, vaan poika käy vanhuksen luona kylässä ja huolehtii tämän syömisistäänkin. 85:n päivän aamuna Santiago päättää lähteä hieman kauemmas kalaan ja ottaa mukaan pojalta saamansa toninikalan sekä pulloon vettä. Kun Santiagon saa siimaansa suuren kalan, suuremman kuin koskaan ennen, alkaa uuvuttava, useamman päivän taistelu, joka vie niin kalan kuin Santiagon voimat äärimmilleen.

Vanhus ja meri on mielestäni teos, joka pienestä sivumäärästään huolimatta vaatii lukijalta todellista keskittymistä ja ehkä tietynlaista mielentilaakin. Aloin lukemaan teosta kesken hektisen työviikon ja myönnän, että lähelle puoliväliä tuskastelin välillä, että "eikö tässä nyt tosiaan tapahtu mitään muuta!!", vaikka olin jo sen verran itseäni spoilannut, että tiesin tarinan jujun piilevän sen tematiikassa ennemmin kuin tapahtumissa. Kun sitten eilen istuin rauhassa lukemaan kirjan loppuun, sen tunnelma jotenkin luikerteli syvälle sisimpään ja loppu herkistikin aika tavalla. Vanhan miehen sinnikkyys ns. taistelun hetkellä ja toisaalta ystävyys nuoren pojan kanssa kasvattivat tarinaa suurempiin mittoihin. Tykästyin Hemingwayn tapaan kirjoittaa, vaikka tästä nimenomaisesta teoksesta ei mitään suursuosikkiani ehkä tulekaan. Hyllyssä odottaisikin häneltä Nuoruuteni Pariisi, johon viimeistään ensi vuonna aion tarttua.

4/5

PS: Kurkatkaapas Penjamin mielenkiintoinen postaus kirjasta ;)


9 kommenttia:

  1. Aloitin tämän jo kesällä, ja haluaisin ehdottomasti lukea sen loppuun joku kerta ja kirjoittaa siitä itsekin blogiini. Se on vain jostain syystä jäänyt lukemattomien muiden lukuprojektien jalkoihin, vaikka eihän se mikään pitkä ole. Hieno teos kuitenkin, sen pienen lukemani perusteella

    VastaaPoista
  2. Susa, Vanhus ja meri ei ikinä kolahtanut minuun. Sen sijaan Kenelle kellot soivat on luettu sananmukaisesti hiirenkorville.

    Mukavaa sunnuntain jatkoa! Ihanaa kun saatiin lunta...

    VastaaPoista
  3. Tämän olen halunnut aina lukea, hyvä arvio.

    VastaaPoista
  4. Vanhus ja meri vaikutti minuun suuresti lukiossa. Sen jälkeen en ole kirjaa lukenut, pitäisi kyllä!

    VastaaPoista
  5. Tämä teos oli minulle lukioikäisenä (diplomiin luin tätä) ehkä jopa hieman vaikea ymmärtää tietyiltä osin, vaikka paljon luinkin. Ehkä tematiikka juuri asetti minulle kovasti haasteita, vaikka teoksesta pidinkin. Kun opettajan kanssa tätä ruodittiin läpi, tajusin monta asiaa ja tajusin teoksen hienouden. :)

    Ps. Blogissani on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
  6. Tämä on niin hieno teos! Yksi kaikkien aikojen parhaista. Hyvä että nostit sen esiin:)

    VastaaPoista
  7. Minulla taisi olla totaalisen väärä hetkin kun yritin lukea tätä, en kertakaikkiaan päässyt yhtään sisälle ja loppujen lopuksi jätin kirjan kesken. Ehkä joskus uusi yritys!

    VastaaPoista
  8. Itse luin kirjan pari kuukautta sitten, ja vaikka se oli nopealukuinen ja helppo, en silti päässyt kirjaan sisälle. Ehkä luin sen väärässä mielentilassa tai sitten kirja vain sattui olemaan yksi niistä klassikoista, jotka eivät kolahtaneet.

    VastaaPoista
  9. Minullakin tämä keikkuu lukulistalla, mutta ja kun. Itse luin Nuoruuteni Pariisin jokin aika sitten, enkä juurikaan ihastunut, joten muihinkin Hemingwayn teoksiin on ollut vaikea tarttua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)