Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Kustantaja: Wsoy 2012 ( Aikamme kertojia-sarja)

Alkuteos: The Sense of an Ending

Suomentanut: Kersti Juva

Sivuja: 157

Kuinka usein ihminen kertoo elämänsä tarinan? Kuinka usein muuttelee sitä, koristelee, leikkelee sopivasti? Ja mitä pienemmäksi elämä venyy, sitä vähemmän on niitä, jotka voivat asettaa selonteon kyseenalaiseksi ja muistuttaa, että ihmisen elämä ei ole hänen elämänsä vaan pelkästään tarina, jota hän siitä kertoo. Kertoo muille, mutta - ennen kaikkea - itselleen.

Tony Webster on äskettäin eläköitynyt virkamies, joka on yhä hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa, sekä yrittää olla läsnä niin isänä kuin jo isoisänäkin tyttärensä perheen elämässä. 40 vuoden takaiset nuoruusmuistot nostavat päätään Tonyn mielessä, kun hän saa yllättävältä taholta perinnöksi 500 puntaa sekä erikoisen kirjeen. Noin 40 vuotta sitten oli ensin kolme poikaa, ystävää, Tony heistä yksi. Joukko täydentyi vielä omalaatuisella pojalla, Adrianilla. Ikätovereidensa tapaan Tony haaveilee tytöistä ja miettii tulevaisuuttaan toiveikkaiden odotusten värittämänä. Kun Tony lopulta tutustuu kiehtovaan tyttöön, Veronicaan, ystävyysnelikon kemia saa ensimmäiset särönsä. Nyt jo vanhuuden ovia kolkutellessaan Tony palaa muistoissaan tuohon aikaan ja se kuva, joka hänellä on niin tapahtumista kuin itsestäänkin ollut, alkaa haihtua. Totuus joka hänen silmiensä eteen aukeaa, haastaa hänet kohtaamaan itsensä tavoin, jotka muuttavat nykyhetkeäkin radikaalisti.

Minä jäin eloon. "Jäi kertomaan tarinan" - niinhän sitä sanotaan. Historia ei ole voittajien valheita, kuten minä kerran niin liukkaasti väitin vanhalle kunnon Joe Huntille, minä tiedän sen nyt. Historia on se mitä siitä muistavat eloonjääneet, joista suurin osa ei ole sen paremmin voittajia kuin hävinneitä.

En voi kuin huokailla ja ihastella, miten taidokas tarina mahtuukaan vain 157:n sivuun! Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi on ensituntumalta arkinen tarina ystävyydestä ja menneisyyden painolastista sekä vaikutuksista nykyhetkeen, mutta pinnan alta kuoriutuukin oikea helmi. Helmi jonka pinnalla väreilee jotain oivaltavan satuttavaakin ihmisyyden syvimmästä olemuksesta. Tony Webster on aluksi aika harmittoman ja tavallisen oloinen nuori kaveri, joka haaveilee samoista asioista kuin moni muukin ikätoverinsa: kontaktista vastakkaiseen sukupuoleen. Kun Tony 40 vuoden päästä muistelee noita aikoja ja erityisesti suhdettaan Adrianiin sekä lyhytaikaiseen tyttöystäväänsä Veronicaan, on aika siloitellut paljon muistin syövereissä. Kunnes sitten eräs kirje menneisyydestä, vieläpä hänen itsensä kirjoittama, riuhtaisee harmaan verhon haaleiden muistojen tieltä ja paljastaakin jotain kivuliasta. Kuinka koota itsensä uudelleen tajutessaan, miten eletty ei ole ollutkaan sitä mitä on totena pitänyt?

Barnes kirjoittaa jotenkin niin taitavasti, että monia lauseita ja ajatuksia tekee mieli makustella mielessään pidempäänkin. Hienointa on kuitenkin se, miten hän on saanut sinällään niin pieneen tarinaan mahtumaan jotain niin suurta meistä ihmisistä. Ainoa mitä hieman välillä ihmettelin, oli paikoin omituinen suomennos. Vaikka kuinka tavasi jotain lausetta, se ei kyllä valitettavasti ainakaan minulle auennut. Se ei kuitenkaan ole Barnesin vika. Olen jotenkin suorastaan hullaantunut tuohon Wsoy:n Aikamme kertojat-kirjasarjaan. Hyllyssäni odottaakin noin kymmenen vielä lukematonta teosta ko. sarjasta! Pidin tästä ihan hurjan paljon, täyden viiden pisteen verran!

Mutta aika... miten aika ensin jämähtääkin paikoilleen ja sitten tekee meille temput. Pidettiin itseämme kypsinä, kun oikeastaan vain turvattiin selistamme. Kuviteltiin kantavamme vastuuta, mutta oltiinkin vain pelkureita. Se, mitä silloin kutsuimme realismiksi, olikin asioiden välttelyä kun ne olisi voinut kohdata. Aika... annapa ajan kulua tarpeeksi, niin parhaitenkin perusteltu päätös näyttää huteralta ja kaikki selviöt häilyviltä.

5/5

PS: Barnesin uutuus on luettu monen monessa blogissa, joten linkitän nyt vain Leenan, jonka hienon arvion lopussa on linkit moneen arvosteluun!