sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Kustantaja: Wsoy 2012 ( Aikamme kertojia-sarja)
Alkuteos: The Sense of an Ending
Suomentanut: Kersti Juva
Sivuja: 157

Kuinka usein ihminen kertoo elämänsä tarinan? Kuinka usein muuttelee sitä, koristelee, leikkelee sopivasti? Ja mitä pienemmäksi elämä venyy, sitä vähemmän on niitä, jotka voivat asettaa selonteon kyseenalaiseksi ja muistuttaa, että ihmisen elämä ei ole hänen elämänsä vaan pelkästään tarina, jota hän siitä kertoo. Kertoo muille, mutta - ennen kaikkea - itselleen.

Tony Webster on äskettäin eläköitynyt virkamies, joka on yhä hyvissä väleissä ex-vaimonsa kanssa, sekä yrittää olla läsnä niin isänä kuin jo isoisänäkin tyttärensä perheen elämässä. 40 vuoden takaiset nuoruusmuistot nostavat päätään Tonyn mielessä, kun hän saa yllättävältä taholta perinnöksi 500 puntaa sekä erikoisen kirjeen. Noin 40 vuotta sitten oli ensin kolme poikaa, ystävää, Tony heistä yksi. Joukko täydentyi vielä omalaatuisella pojalla, Adrianilla. Ikätovereidensa tapaan Tony haaveilee tytöistä ja miettii tulevaisuuttaan toiveikkaiden odotusten värittämänä. Kun Tony lopulta tutustuu kiehtovaan tyttöön, Veronicaan, ystävyysnelikon kemia saa ensimmäiset särönsä. Nyt jo vanhuuden ovia kolkutellessaan Tony palaa muistoissaan tuohon aikaan ja se kuva, joka hänellä on niin tapahtumista kuin itsestäänkin ollut, alkaa haihtua. Totuus joka hänen silmiensä eteen aukeaa, haastaa hänet kohtaamaan itsensä tavoin, jotka muuttavat nykyhetkeäkin radikaalisti.

Minä jäin eloon. "Jäi kertomaan tarinan" - niinhän sitä sanotaan. Historia ei ole voittajien valheita, kuten minä kerran niin liukkaasti väitin vanhalle kunnon Joe Huntille, minä tiedän sen nyt. Historia on se mitä siitä muistavat eloonjääneet, joista suurin osa ei ole sen paremmin voittajia kuin hävinneitä.

En voi kuin huokailla ja ihastella, miten taidokas tarina mahtuukaan vain 157:n sivuun! Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi on ensituntumalta arkinen tarina ystävyydestä ja menneisyyden painolastista sekä vaikutuksista nykyhetkeen, mutta pinnan alta kuoriutuukin oikea helmi. Helmi jonka pinnalla väreilee jotain oivaltavan satuttavaakin ihmisyyden syvimmästä olemuksesta. Tony Webster on aluksi aika harmittoman ja tavallisen oloinen nuori kaveri, joka haaveilee samoista asioista kuin moni muukin ikätoverinsa: kontaktista vastakkaiseen sukupuoleen. Kun Tony 40 vuoden päästä muistelee noita aikoja ja erityisesti suhdettaan Adrianiin sekä lyhytaikaiseen tyttöystäväänsä Veronicaan, on aika siloitellut paljon muistin syövereissä. Kunnes sitten eräs kirje menneisyydestä, vieläpä hänen itsensä kirjoittama, riuhtaisee harmaan verhon haaleiden muistojen tieltä ja paljastaakin jotain kivuliasta. Kuinka koota itsensä uudelleen tajutessaan, miten eletty ei ole ollutkaan sitä mitä on totena pitänyt?

Barnes kirjoittaa jotenkin niin taitavasti, että monia lauseita ja ajatuksia tekee mieli makustella mielessään pidempäänkin. Hienointa on kuitenkin se, miten hän on saanut sinällään niin pieneen tarinaan mahtumaan jotain niin suurta meistä ihmisistä. Ainoa mitä hieman välillä ihmettelin, oli paikoin omituinen suomennos. Vaikka kuinka tavasi jotain lausetta, se ei kyllä valitettavasti ainakaan minulle auennut. Se ei kuitenkaan ole Barnesin vika. Olen jotenkin suorastaan hullaantunut tuohon Wsoy:n Aikamme kertojat-kirjasarjaan. Hyllyssäni odottaakin noin kymmenen vielä lukematonta teosta ko. sarjasta! Pidin tästä ihan hurjan paljon, täyden viiden pisteen verran!

Mutta aika... miten aika ensin jämähtääkin paikoilleen ja sitten tekee meille temput. Pidettiin itseämme kypsinä, kun oikeastaan vain turvattiin selistamme. Kuviteltiin kantavamme vastuuta, mutta oltiinkin vain pelkureita. Se, mitä silloin kutsuimme realismiksi, olikin asioiden välttelyä kun ne olisi voinut kohdata. Aika... annapa ajan kulua tarpeeksi, niin parhaitenkin perusteltu päätös näyttää huteralta ja kaikki selviöt häilyviltä.

5/5

PS: Barnesin uutuus on luettu monen monessa blogissa, joten linkitän nyt vain Leenan, jonka hienon arvion lopussa on linkit moneen arvosteluun!

22 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, kirja on oikea helmi: hiottu, ajatteluttava, yllättävä teos, joka saavuttaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kertakaikkisen hieno teos!

      Poista
  2. Minäkin pidin kovasti, Katja yllä summaa hyvin kirjan ansiot. Upeita lauseita, hieno tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten niin sinänsä pieneen tarinaan mahtuikin lopulta niin paljon!

      Poista
  3. Tällaisten tiivistyksen timanttien takia sitä jatkaa elämistään kirjoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistyksen timantti, sinäpä se sanoit ;)

      Poista
  4. Oi voi, kurkkasin vain pisteet. Luen tämän toivottavasti pian, mutta melkein pelottaa, miten lähes kaikki ovat rakastaneet tätä ehdoitta. Pelottaa kuitenkin sillai hyvällä tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla sitten mitä sinä pidit tästä!

      Poista
  5. Ihanaa että tykkäsit tästä! Hieno pieni kirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei tarvinut mieltänsä pahoittaa tämän kanssa ;)

      Poista
  6. Tämä oli kyllä upea kirja, myös viiden tähden kirja minulle. Pitäisi lukea enemmän Barnesia!

    WSOY:n Aikamme kertojia -sarja on loistava, pääosin taattua laatua. Ainoastaan pari heikompaa olen sarjasta lukenut (Seuraelämän säännöt ja Hitlerin tytär, jälkimmäinen oli heikompi sen vaikeuden vuoksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla odottaisi mm. tuo Seuraelämän säännöt lukupinossa, saa nähdä millainen se sitten on, kun olen lukenut monenlaisia arvioita :)

      Poista
  7. Tämä oli yksi parhaimmista kirjoista tälle vuodelle. Ihana, että pidit myös niin paljon. Miehän rakastan myös Aikamme kertojia -sarjaa, kiitos sinulle kokoelmani pian kasvaa.

    VastaaPoista
  8. Tämä on ehdottomasti must-to-read -listalla, ja arvostelusi vain lisäsi kuumetta. Kun vain saisi luettua tuon arvostelukappalepinon pois alta niin ehkä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostelukappalepino tosiaan, omanikin on vielä ihan kivan kokoinen ;)

      Poista
  9. Liityn kuoroon, kirja on hieno kaikin tavoin! Kuten koko Aikamme kertojia -sarja.

    VastaaPoista
  10. Wsoy on kyllä valinnut hienoja teoksia tuohon sarjaan ja ihanaa kun on vielä siitä niin monta lukematta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)