lauantai 24. marraskuuta 2012

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Kustantaja: Tammi 2012
Alkuteos: When God Was a Rabbit (2011)
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Kansi: Eevaliina Rusanen
Sivuja: 324

Mikään ei viitannut siihen, että nyt tärppäisi. Vasara jysähti yhtä kovaa ja taltta osui yhtä tarkasti kuin aiemminkin. Mikään ei muuttunut paitsi Nancyn ilme, kun me väänsimme puolikkaat auki ja tajusimme, että etsintä loppui siihen. Sillä kiven sisään oli kiertynyt muisto toisesta ajasta, olennosta joka oli melkein yhtä vanha kuin maapallo. Vedin henkeä. Kuljetin sormea uurteisen kierukan ympäri, ja painoin sen tiukasti rintaani vasten.
 "Mikään ei unohdu lopullisesti, Elly. Joskus maailmaa pitää vain muistuttaa siitä, että olemme tärkeitä ja olemme vielä olemassa."

Elly, Eleanor Maud syntyy sinä vuonna kun Marthin Luther King kuolee ja samaan aikaan sota velloo raivokkaasti Vietnamissa. Hän syntyy Englannissa keskiluokkaiseen, hyvään perheeseen, jossa äidin ja isän lisäksi häntä odotti myös Joe-veli, josta tuli Ellyn sankari, pelastaja, ystävä, kaikki. Jo pienestä pitäen Elly havainnoi terävästi ympäristöään ja kirjoittaa sekä lukee ahkerasti. Ellyn ensimmäiset vuodet ovat piirtyneet ajan karttaan utuisina, sillä rajussa linja-autoturmassa kuolleet Ellyn äidin vanhemmat suistavat kuollessaan äidin tutuilta raiteiltaan.

Hänelle ei jäänyt mitään kerrottavaa niistä ajoista, ei muistoja ensimmäisistä askelista tai hassuista ensimmäisistä sanoista - tapahtumista jotka saattavat ennakoida lapsen tulevaa elämää. Arki oli yhtä sumua; huuruinen ikkuna, jota äiti ei jaksanut pyyhkiä.


Elly kokee ja näkee asioita, joita ihan kaikkia ei kenenkään lapsen soisi kokevan. Pienen tytön ymmärrys ei vielä riitä näkemään niitä vääryyksiä, joita hänenkin kohdalleen osuu. Joen saadessa sattumalta tietää, mihin tilanteeseen pikkusisko on joutunut, hän päättää hankkia Ellylle ystäväksi kanin, jonka Elly nimeää jumalaksi. Jumala puhuu Ellylle, mutta muut eivät kuule jumalan puheita, vain Elly. Joe on Ellylle kuin suojelusenkeli ja ystävä, joka pitää siskostaan huolta. Kun Elly vielä ystävystyy erikoisen tytön, Jenny Pennyn kanssa, Ellystä tuntuu kuin hän olisi löytänyt puuttuvan palasensa. Elly saa huomata elinympäristössään monia hämmentäviäkin asioita, joita hän yrittää lapsen silmin järkeistää: kaveriinsa Charlieen ihastunut Joe, äitiin ihastunut isän Nancy-sisko ja Jenny Pennyn äiti joka tunnetaan kaupungissa huorana ovat vain pintaa, jota raaputtamalla paljastuu isojakin asioita. Ellyn varttuessa hän joutuu tavallaan luopumaan monista niistä kaikista tärkeimmistä asioista elämässään, myös puuttuvasta palasestaan. Mutta vaikka jotain kadottaa, se ei tarkoita että unohtaisi. Vuosien päästä myöhemmin, Ellyn ollessa jo aikuinen, menneisyys ja nykyhetki kohtaavat toisensa yllättäen, tiliä tehden.

Olin luullut kadottaneeni tuon kuvan ikuisiksi ajoiksi pölyn ja kivimurskan alle, siihen toiseen aikaan joka kummitteli menneisyydessä kammottavana ja kutsumattomana, aikaan joka raastoi meidät turvallisesta unesta kuin lihan luista.

Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala on niitä harvinaisia kirjoja, joista jo pelkän esittelytekstin ja kannen nähdessä tiedän, että tulen rakastamaan kirjaa. Pelkästään jo tarinan teemat ovat sellaisia, jotka melkein poikkeuksetta tekevät minulle kirjasta aina jonkinlaisen lukunautinnon: kasvutarina, perheen väliset suhteet, tragediaa ja surua pinnan alla, ystävyyden voima. Niin paljon kun olenkin lukenut huikean hienoja esikoisia, tämä Winmanin esikoisteos kyllä jaksaa hämmästyttää taidokkuudellaan. Hän kirjoittaa niin rikasta tarinaa, jossa lukijallekin annetaan tilaa tulkita ja ymmärtää rivien välistä. Erityisesti Elly tulee luonnollisestikin läheiseksi varttuessaan pienestä jumala-kanille juttelevasta tytöstä naiseksi, joka kantaa menneisyyden taakkaa eikä osaa sitoutua. Toisaalta koin jotenkin rakkaiksi suurimman osan kirjan tärkeimmistä henkilöistä: Jenny Penny, Joe, Arthur jne.

Monin paikoin Winman tuo esiin jonkin merkittävän ison asian päähenkilöihin liittyen, muttei sukellakaan pintaa syvemmälle vaan jättää lukijan pohtimaan, mitä todella oli tapahtunut. Se jokin pieni maaginenkin ote kerronnassa on mm. Ellyn lemmikkikanin myötä, mutta kuitenkin vain pienenä elementtinä, tarinan pysyen muutoin hyvin realistisena. Tietyllä tapaa tarinassa piirtyy myös ajankuvaa, sillä Ellyn silmin lukija pääsee katsomaan maailmaa niin 70-luvulla kuin nykyhetkessäkin, vieläpä monien todellisten historiaan jääneiden tapahtumien myötä. Paikoin ehkä hetkeksi hämmennyin siitä, missä ajassa tarinaa kulloinkin etenee, mutta vain hetkittäin ja niin, ettei se onneksi vaikuttanut lukukokemukseen häiritsevästi. Kani nimeltä jumala on yhtä aikaa huikean kaunis ja kiehtova, hämmentävä ja murheellinenkin. Kertakaikkisen ihana! Ja extrakiitos kannen tekijälle/suunnittelijalle Eevaliina Rusaselle, kansi on upea!

5/5

Winmanin esikoinen on luettu monessa kirjablogissa, tässä joitakin linkkejä muihin juttuihin:
Emilie
Amma
Minna
Minna J
Katja
Jami
Tuulia
Villasukka kirjahyllyssä
Sara

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että rakastuit tähän kirjaan! Minäkin pidin kovasti. Minulle kirja oli iloinen yllätys, koska en ehkä olisi kirjaa lukenut ellei se olisi sattumalta käsiini osunut (toisaalta niin moni blogiystävä on kirjasta pitänyt, että olisin ehkä kuitenkin...) ja onneksi luin. Kani nimeltä jumala tosiaankin pitää otteessaan, se on kirjoitettu hyvin ja se on jotenkin niin ihanan brittiläinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jotenkin niin monella tapaa ihana ja tunteisiin vetoava tarina kyllä!

      Poista
  2. Kirja oli kyllä mainio. Tämä on hyvä esimerkki, kuinka tärkeä kansi on: tähän voisin tarttua jo ihan vain sen perusteella. Minä olisin voinut lukea lisää siitä vähän mystisestä kanista! Kaiken kaikkiaan pidin kirjan alkupuoliskosta vähän enemmän, vaikkakin lapsikertojiin monasti hieman epäilevästi suhtaudunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kani oli kyllä kutkuttavan hauska ja kiehtova ;)

      Poista
  3. Minäkin luin tämän juuri! Ihanan piristävä kirja - kaikenlaisista ei niin ihanista teemoista huolimatta - , jossa on sitä jotain. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenonmaan, tässähän ei tosiaan kaikki teemat olleet ihania, mutta jotenkin se kokonaistunne kirjasta oli ihana ja positiivinen!

      Poista
  4. Minua alkaa ihan huolettaa miten minulla käy tämän kanssa, kun kaikki hehkuttaa näin kovasti ja tuntuu, että odotukset alkavat olla ihan luokattomat :D

    Mutta oli kyllä kiva lukea sinun(kin) arvio tästä. Nyt odotan entistä enemmän, että pääsen lukemaan tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, joskus ne suuret odotukset suorastaan pelottavat kieltämättä! Jospa tämä vielä vaikka ylittäisi odotuksesi ;)

      Poista
  5. Oi, lisää suitsutusta kirjalle <3 Minua aivan jännittää lukea arvioita tästä kirjasta, kun se nousi minulle niin tärkeäksi ja rakkaaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on varmasti tämän vuoden top10 listallani!!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)