sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Kustantaja: Wsoy 2012
Alkuteos: Det dyrebare 2011
Suomentanut: Tarja Teva
Sivuja: 359

" Jenny nousi istumaan ja tuijotti eteensä. Puhe alkaisi näin:
ei mitään.
Entä sitten:
Rakkaat sukulaiset ja ystävät. Rakas Siri joka olet järjestänyt minulle nämä juhlat. Rakas Irma. Täällä me seisomme sumun keskellä ja mietimme, alkaako kohta sataa - 
Aivan, kuulosti hyvältä.
Vielä pieni lasillinen ja sitten hän voisi vetää loput hihasta. Tai voisi antaa olla. Jenny kävi uudestaan makuulle ja sulki silmänsä. Täytyy löytää kynä ja paperia. Pian. Hetken kuluttua. "

75-vuotias Jenny on paennut ison talonsa yläkertaan tyttärensä Sirin hänelle väkisin järjestämiä syntymäpäiväjuhlia. Jenny päättää juoda itsensä humalaan juuri juhlien alkaessa, katkaista parinkymmenen vuoden juomattomuuden. Noin vain. Onhan hän sentään aikuinen nainen. Äitinsä syntymäpäiviään lähes neuroottisesti järjestellyt Siri on hermoromahduksen partaalla. Sirin aviomies Jon, kirjailija joka on jäänyt jumiin trilogiansa päätösosan kirjoittamisen kanssa, viestittelee satunnaisten sänkykumppaneidensa kanssa ja flirttailee heidän tyttärensä Alman lapsenvahdin, nuoren kuukasvoisen Millen kanssa. Alman lapsenvahdiksi päätynyt Mille puolestaan haaveilee uudesta minästään ja vähän Jonistakin. Pieni Alma puolestaan kuulee, kuinka Jumalaa puhuu hänelle, käskee antamaan leluja toisille, ettei isä kuolisi. Kukin kipuilee tahoillaan, hukassa toisiltaan. Tarkkanäköinen Mille näkee varsinkin Sirin etäisen mutta tehokkaan ulkokuoren alle, kuvaa tätä ja muitakin ihmisiä salaiseen leikekirjaansa. Mutta sitten, kesken juhlien, Mille katoaa jälkiä jättämättä ja siten repäisee railon jo ennestään hankaliin keskinäisiin ihmissuhteisiin Sirin, Jonin ja Jennyn välillä. Kaksi vuotta myöhemmin Millen ruumis lopulta löydetään ja moni kysymys vaatii vastaustaan. Mutta voiko kukaan antaa niitä?

Olen aikonut jo pidemmän aikaa tutustua blogistaniassakin kehutun Linn Ullmannin tuotantoon. Hyllyssäni on jo tovin odotellut Ennen unta ja Kun olen luonasi, mutta halusin aloittaa tutustumisen tästä hänen uusimmasta käännöksestä voimakkaiden blogisavujen myötä. Kirjan takakansi kuvaa teosta jännittäväksi, pikimustaksi ja humoristiseksi. Mielestäni se ei kuitenkaan ole varsinaisesti jännitysromaani, vaikka Millen katoaminen ja kuolema sellaisia elementtäjä tarinaan toki tuovatkin. Ullmannin tyyli on ainakin tässä teoksessa jotenkin yhtä aikaa suorastaan surullisen tarkkanäköinen varsinkin ihmisten yksinäisyyden ja hukassa olemisen suhteen, mutta kuitenkin myös hyväntahtoisen mustan huumorin värittämä. Mille on tavallaan tarinan keskiössä, mutta toisaalta taas vähiten läsnä. Hän ja varsinkin hänen katoamisensa toimii kuin peilinä erityisesti Sirin, Jonin ja Jennyn salatuille sisimmille, todellisille kasvoille. Ullmannin luoma tarina ja tyyli tarjoille se lukijalle, ovat hyvin vetovoimaisia, puhuttelevia ja tulevat liki. En tiedä, onko hänelle tyypillistä jättää tarinassa isojakin kysymyksiä ja tilanteita avoimiksi, mutta yllättäen pidin siitä tässä kirjassa. Vaikka koin lukiessa monin paikoin surullisuutta ja melkein lohduttomuutta, jäi lopulta sydämeen kuitenkin toivonkipinäkin. Jälleen kerran Wsoy:n Aikamme kertojia -sarjan teos oli minulle napakymppi-lukukokemus.

By the way, that's a cute hat
And that smile's so hard to resist
But what's a sweetheart like you doing in a dump
like this?

5/5

Aarteemme kallis on luettu hurjan monessa blogissa, mutta tässä satunnaisia poimintoja muutamiin juttuihin:
Aili-mummo
Sara
Sanna
Minna
Norkku
Leena

Monesta yllä olevasta linkistä löytyy lisää linkkejä kirjan arvosteluihin!

PS: Olen viime aikoina ehtinyt ihan harmittavan huonosti niin päivittämään omaa blogia kuin vierailemaan teidän muiden blogeissa. Oma viime vuosikin on vielä laittamatta ns. pakettiin lukemisten saralta ja vähän pitäisi suunnata katsetta lukuhaasteisiinkin paremmin. Tähän on kuitenkin tulossa nyt muutosta ainakin toistaiseksi, eli piakkoin lisää luvassa juttua tiuhempaan ja kommetteja seuraamieni blogien juttuihin :)



8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sait tästä 5/5 lukukokemuksen!

    Minä en niin suuresti lämmennyt, syynä ehkä se, etten pitänyt oikeastaan kenestäkään päähenkilöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en voi sanoa pitäneeni kenestäkään kauheasti, mutta jotenkin koin niin suurta sympatiaa..empatiaa ja suruakin monen heidän puolesta, että siten tarina tuli liki.

      Poista
  2. Voih. Oma lukukokemukseni oli 1/5. Sisällöstä olisin antanut 0/5, mutta tekstin tuottamisesta yksi piste. En voi käsittää sitä, miten lapsiin kohdistuva väkivalta viihteellistetään; edes niin, että sen avulla voidaan käsitellä aihetta tai nostaa sitä tietoisuuteen. Keskustelunavaajana tekstityyppi voi olla tämän aiheen kohdalla myös joku muu kuin viihde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anonyymi! Tärkeän pointin tuot esille. Olen tätä pohtinut itse usein, että missä menee kirjallisuudessa tietyt rajat. Aihepiiristään huolimatta se on kuitenkin "vain" kirjallisuutta. En sen enempää hyväksy aikuisiinkaan kohdistuvaa väkivaltaa, tai eläimiin, mutta kuitenkin luen kirjoja, joissa se joskus on osa tarinaa tai katson elokuvia samoin. Niin taitaa suurin osa meistä ihmisistä tehdä. Tosi asia on, että moni kärsii noista asioista oikeassa elämässä, eli kokee väkivaltaa jms, ja totta kai se on sydäntäraastavaa. En kuitenkaan osaa ajatella sitä niin, että kaikista tuollaisista aiheista pitäisi lopettaa kirjoittaminen / lukijoiden lukeminen, ettei aihetta nyt vain viihteellistettäisi liikaa...Hankalia asioita, kieltämättä.

      Poista
  3. Nyt tuntuu, että pitäisi vihdoin tutustua Ullmanin teoksiin. Minulla on Ennen unta hyllyssäni odottamassa. Pitänee lukea se ennen tätä.

    VastaaPoista
  4. Susa, koin kirjan juuri kuten sinä eli en ollenkaan trillerinä, vaan Mille on vain kuin peili, joka heijastaa erään perheen outoja, sekasortoisia suhteita. Teksti on todella tiheätunnelmaista, vie mukanaan ja psykologinen jännite pitää. Tämä oli just mun kirja ja olin itsekin aika yllättynyt. Siis täydet pisteet tälle minultakin.

    VastaaPoista
  5. Minä pidin tästä myös, vaikka olin jossain määrin hämmentynyt, kun sain kirjan luettua. Se ei ollut juurikaan sitä mitä odotin, mutta positiivinen lukukokemus kuitenkin.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, Susa, että sinäkin vaikutuit tästä. Niin minäkin. :) Jotenkin hämäävää on, että tämä on yhtä aikaa Aikamme kertojia -sarjassa ja WSOY:n sivulla viihdekirjallisuuden kategoriassa. Tuo Aikamme kertojia -titteli kertoo minusta kirjasta enemmän.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)