sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Melanie Gideon: Vaimo 22

Melanie Gideon: Vaimo 22
Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: Wife 22
Suomentanut: Paula Takio
Sivuja: 446

Tämä on outoa. Miten keskustelumme virtaavat kuin joki. Me vain pompimme virtaan ja sukeltelemme siellä. Pintaan päästyä huomaamme, että olemme ajautuneet kauas siitä kohtaa, missä olimme kun viimeksi juttelimme, mutta se ei haittaa. Joki on sama kuin ennenkin. Taputan sinua olkapäälle. Käännyt. Kutsut minua ja minä vastaan.

Kun keski-ikäisen Alicen sähköpostiin ilmestyy kutsu osallistua avioliittotutkimukseen, alkaa hän tarkastella elämäänsä entistä kriittisemmin silmin. Mukava osa-aikatyö ala-asteikäisten lasten ilmaisutaidon opettajana, kaksi teini-ikäistä lasta sekä aviomies jonka kanssa takana on yhteiseloa ja kaksikymmentä vuotta. Kaiken pitäisi siis periaatteessa olla hyvin. Niin, pitäisi. Arki aviomies Williamin kanssa on pitkään ollut jo etäistä ja lähinnä käytännön asioiden hoitamiseen keskittyvää. Aluksi Alice suhtautuu sähköpostiin tuleviin kysymyksiin vain pienenä harmittomana ajanvietteenä, mutta kysymykset saavatkin hänet lopulta pohtimaan elämäänsä ja erityisesti suhdettaan Williamiin kriittisesti. Missä vaiheessa Alicen elämä muuttui tällaiseksi, kuin suruisaksi sivustakatselijan tarinaksi?

79. Minusta tuntuu, että kaikilla on jossain vaiheessa oma vuoronsa: olla kulisseissa huolehtimassa lavasteista, näytellä sivuroolia, olla kuorossa ja näytellä pääroolia. Lopulta päädymme katsomon pimeyteen kasvottomina ja ihailemaan näytelmää.

Yhtäkkiä Alice huomaa odottavansa lisää kysymyksiä ja ennen kaikkea siten virtuaalista keskustelua kysymysten lähettäjän, tutkija 101:n kanssa. Samaan aikaan kun hän vastausten muodossa avaa Williamin ja hänen suhteensa kerros kerrokselta auki, hän tuntee outoa kiinnostusta anonyymia, kasvotonta tutkija 101:sta kohtaan. Vastausten lisäksi hän alkaakin esittää kysymyksiä takaisinkin päin ja vähitellen tutkija 101 kirjoittaa Alicelle enemmän kuin ehkä ko.roolissa oleva saisi tehdä. Sosiaalinen media tempaisee Alicen kiihkeään rytmiinsä mukaan, eikä hän tunnu huomaavan ympärillään tapahtuvia asioita, vaikka epäilee poikansa kylläkin olevan homo ja tyttären kärsivän jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Hänen päänsä on liian täynnä niin kysymyksiä avioliittonsa tulevaisuudesta kuin toisaalta kiinnostuksesta tuntematonta miestä kohtaan. Hämmennystä lisää myös William, sillä asiat joita hän Facebook-seinälleen kirjoittaa, eivät tunnu luontevilta Alicen tunteman Williamin "suuhun". Voiko elämään tulla enää mitään ihanaa ja selkeää, vai onko kaikki jo liian solmussa?

Melanie Gideonin Vaimo 22 on suloista, sydämelle hyvää tekevää laatuhömppää, mutta tositarkoituksella ;) Kaiken kevyeltä vaikuttavan hupsuttelun ja sosiaalisen median tarjoaman hektisyyden takana on kuitenkin teemoja, jotka pistävät miettimään vakavempiakin asioita: keski-iän kriisiä, parisuhteen olemusta, vanhemmuuden haasteita, teini-iän ongelmia. Tyyliltään ja teemoiltaan mieleeni tuleekin vanhan suosikkini Marian Keyesin monetkin kirjat. Toisaalta kirjan tunnelmassa on myös paljon kaikuja Daniel Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto -teoksista. Jälkimmäistä on pohtinut muuten myös ihana Kirjainten virran Hanna. Hanna luokitteli muuten kirjaa hauskasti lukusukkulaksi ja sitä se todellakin on: omanlaisensa pageturneri, jota lukiessa saa unohtaa hetkeksi kaiken ylimääräisen. Voimakkaimpana teemana kirjassa nousee mielestäni pinnalle juuri Alicen kokema kriiseily parisuhteessa mutta muussakin elämässään. Asioita, joita jo ennen keski-ikääkin moni varmasti pohtii. Kirjasfäärin Taika kirjoittaakin jutussaan, että "lähes loputon emotionaalinen vellaaminen kuitenkin lähmäyttää lukukokemuksen itsesäälinsekaiseksi."Itse en kokenut Alicen vatvomisia mitenkään turhauttavina, mutta sitten taas lukemisen lopetettuani kiinnitin huomiota tietyllä tapaa eräiden juonenkäänteiden uskottavuuteen. Toisaalta taas Vaimo 22 on kirja, jota ei täydykään lukea mitenkään ylianalysoiden vaan rentoutuen, antaen kirjan viedä ilman isompia pähkäilyjä. Erityisesti Alice on jotenkin niin inhimillinen kaikkine vatvomisineen ja pohdintoineen. Somen tuominen osaksi tarinaa näin vahvasti on toimiva ratkaisu. Parhain anti kirjassa on mielestäni se, kuinka siinä pureudutaan pitkän parisuhteen haasteisiin. Lukijana huomaa välillä pohtivansa kriittisesti myös omaakin nettiaktiivisuuttaan. Vaimo 22 jätti sellaisen ihanan, melkeinpä siirappisen suloisen olotilan, jossa tahdon vielä hetken lillua..

ONNELLISEN AVIOLIITON VALMISTUSAINEET
1 dl ystävällisyyttä, 2 dl kiitollisuutta, 1 rkl päivittäistä kehumista, 1 tarkasti varjeltu salaisuus.

4/5

7 kommenttia:

  1. Toisinaan tosiaan kaipaa laatuhömppää. Kuten tiedät, minulla on vaikeuksia suhtautua kepeään kirjallisuuteen, mutta toisaalta olen pitänyt suuresti vaikkapa muutamasta lukemastani Marian Keyesin kirjasta sekä rakastunut Bridget Jonesin päiväkirjoihin. Vaimo 22 on siis ainakin osin lähellä Keyesiä ja voisin kuvitella sopivan lukumielen vallitessa lukemani tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla alkaa olla nykyään vähän samaa "ongelmaa", mutta aika ajoin on onneksi vielä ihana solahtaa tällaisen pariin :)

      Poista
  2. Kiva, että sinäkin tykkäsit! Minä olen ollut viime aikoina suorastaan ylpeä itsestäni, hih, kun olen osannut taas nauttia kevyistä kirjoista, tai siis olen onnistunut löytämään minulle sopivia sellaisia. Välillä lannistuin turhasta etsinnästä. Nyt suunnittelen jo keväälle kepeän kirjallisuuden teemaviikkoja tai -kuukautta. :)

    Aion muuten vielä itsekin blogata tästä Gideonin romaanista, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

    VastaaPoista
  3. Taitaa olla lukulistakamaa, kun on saanut niin paljon hyviä adjektiiveja, suloista hömppää - kevyttä ja hyvää, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, vähän kuin ruokapöydässä :-) Kiinnostaa se somen tuominen mukaan, ehkä jotain uudenlaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä vähän erilaista juuri tuon somen mukanaolon myötä!

      Poista
  4. Kuvaamastasi alkuasetelmasta tuli ihan mieleen Shafakin Rakkauden aikakirja :) Hauska miten erilaisia arvioita tämä kirja on kirvoittanut!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)