tiistai 19. helmikuuta 2013

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Kustantaja: Tammi 2013
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 265 ( ennakkokappale)

Olipa kerran yö, joka ei päättynyt koskaan. Se ahmaisi pimeydellään auringon, kuristi kaiken valon pois ja levitti kylmät, mustat käsivartensa maailman ylle. Yö liimasi ihmisten silmät ikuisesti kiinni, teki unista syvempiä ja kummallisempia, antoi ihmisten unohtaa minuutensa ja liukua kuviteltujen uniolentojensa kanssa lomittain, kadottaa omat muistonsa.

Lukiolainen Lumikki Andersson ei ole pelkästään nimensä puolesta erilainen kuin monet ikätoverinsa. Hän on nuoresta iästään huolimatta vahvasti oman tiensä kulkija ja tarkastelee ihmisiä sekä ympäröivää maailmaa kriittisin silmin. Kipeän menneisyytensä myötä Lumikki haluaisi vain olla rauhassa ja välittää omista asioistaan. Kun hän eräänä päivänä koulun pimiössä törmää juuri pestyihin, verisiin viidensadan euron seteleihin, tulee hän temmatuksi mukaan kansainvälisetkin mittasuhteet saaneeseen huumebisnekseen. Enää hän ei voi  vain vetäytyä oman rauhaansa, vaan joutuu olosuhteiden pakosta tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, joiden puoleen olisi ennen viimeisimmäksi kääntynyt: rehtorin poika Tuukka, Tuukan bestis Kasper sekä koulun tavoitelluimpia tyttöjä edustava Elisa. Kun kolmikko tajuaa Lumikin tietävän heidän salaisuutensa, he päätyvät lopulta pyytämään apua Lumikilta asian suhteen. Lumikki voisi kieltäytyä ja se olisi hänen tapaistaan, mutta tällä kertaa hän ei sanokaan ei.

Samaan aikaan jossain pimeässä, pakkasen keskellä, makaa nuori nainen lumessa, ja lumi värjäytyy pikku hiljaa punaiseksi. Jokin on mennyt hirvittävällä tavalla pieleen. Vähitellen Lumikki joutuu laskemaan omaa suojamuuriaan tajutessaan, että niin Tuukan, Elisan kuin Kasperinkin kouluminän takana asuu aika tavallinen nuori. Yhdessä heidän kanssa Lumikki joutuu neljäksi päiväksi keskelle painajaismaista vyyhtiä, jossa lopulta kyse on elämästä ja kuolemasta. Lumikki on selvinnyt monesta menneisyydessään, mutta ovatko tällä kertaa vastassa liian isot voimat?

Salla Simukan Punainen kuin veri on nuorille suunnatun Lumikki-trilogian ensimmäinen osa. Jo kirjan kansi kiinnitti tällaisen psykologisten jännäreiden ja dekkareiden fanin huomion. Pidän myös kovasti ainakin elokuvissa näistä modernisoiduista saduista, tosin Punainen kuin veri -teoksessa päähenkilöllä ei juuri ole alkuperäisen lumikin kanssa muuta samaa kuin nimi. Kirja alkaa jo sangen vetävästi ja koukkuunnuttavasti. Vaikka kyseessä on nuortenkirja, ja minulla tietty epävarmuus näin aikuisena lukijana jo niitä kohtaan, tempauduin tarinaan mukaan aika varauksetta. On virkistävää vaihtelua lukea selkeästi toiminnallista ja jännityksen sävyttämää tarinaa, jossa päähenkilöinä ovatkin nuoret aikuisten sijaan, ilman että mennään millekään "lälly-teinix-linjalle". Lumikin silmin lukijana pääsee tarkastelemaan nykynuorisoa ja erityisesti sitä, miten voimakas paine nuorilla on olla ns. samanlaisia, kuulua hyväksyttyyn joukkoon. Jos et ulkoisesti ja sisäisesti jaa vallitsevan ryhmän ideologiaa, tulet herkästi kiusatuksi. Erilaisuus ja omaleimaisuus pelottaa.

Väittäisin, että Punainen kuin veri tulee olemaan niitä sinällään genressään ehkä poikkeuksellisia kirjoja, joihin tarttuvat nuorten lisäksi helposti myös aikuisetkin. Olen lukenut todella vähän nuortenkirjoja näin aikuisiällä ja tällaisten kirjojen jälkeen on helppo kysyä itseltä ihmetellen, että miksi? Toki kirjasta tietyllä tapaa tulee esille, että se on nuortenkirja, ilman että osaan sitä edes konkreettisesti selittää, mutta tämä ei ole siis mikään huono juttu. Simukka kirjoittaa sujuvasti ja uskottavasti. Tämän parissa on helppo viihtyä ja janota lisää. Aion ehdottomasti lukea trilogian kaksi seuraavaakin osaa, sillä Lumikin tarina ei ole vielä ohi...

Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

4/5

Tällä kirjalla avaan suoritukseni Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteessa!


5 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaapa hyvältä! Pidin yläasteikäisenä todella paljon Simukan Kun enkelit katsovat muualle -kirjasta, kiva palata hänen tekstiinsä nyt dekkarin kautta. Kiitos Susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä kirjastosta etsiä käsiini noita Simukan aikaisempia!

      Poista
  2. Laitoin tähän kirjaan varauksen kirjastoon oikeastaan pelkästään kansikuvan perusteella ja nyt odotellaan sitten kirjaa luettavaksi. Tämän bloggauksesi perusteella uskallan odottaa, että kirjassa on muutakin hyvää kuin kiehtova kansi! :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin luin kirjan äskettäin, joten kiva kuulla muidenkin aatteita tarinasta. Hiihtoloma on piakkoin ohi ja on hauska tietää, että kirjakaupan hyllyssä odottaa nuortenromaani, jota voi hyvillä mielin suositella niille nuorille lukijoille, jotka eivät ole kiinnostuneita fantasiasta. Itse jään odottelemaan sarjan jatkoa: liittyykö tarinaan vielä paljon muutakin, vai pyöriikö samat henkilöhahmot ja periaatteessa samat ongelmat noidankehässä...?

    VastaaPoista
  4. Olipas mukavaa lukea että pidit kirjasta näin paljon! Minullakin on tämä odottamassa, ja aion tämän kyllä ehdottomasti lukea tässä kevään mittaan. :) Välillä on kyllä tosi mukavaa lukea hyvin kirjoitettuja nuortenromaaneja!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)