tiistai 12. maaliskuuta 2013

Laura Save: Paljain jaloin

Laura Save: Paljain jaloin
Kustantaja: Wsoy 2013
Sivuja: 380

  Joskus haluaisi kuulla vaan ihan rehellisesti, että ei hyvältä näytä. Ihan shittiä tuo sinun elämä.
  Valitsin eilen itselleni hautakiven. Ihan vitun kallis!

Olen aloittanut jo viisi kertaa kirjoittamaan tätä postausta, mutta aina deletoin tekstin ja jään tuijottamaan tyhjää tilaa. Laura Saven Paljain jaloin oli niin väkevä lukukokemus, että se suorastaan tyhjensi ilmat keuhkoista, jätti järkeviä sanoja vaille. Se itketti, nauratti ja pakahdutti niin paljon, että sitä on vaikea pukea sanoiksi järkevästi. Paljain jaloin on osittain Saven omiin muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani, jonka hän syövästä huolimatta jaksoi kaiken taistelun keskellä vielä kirjoittaa. Lauran elämässä on kaikki hyvin: on rakas puoliso Sofia, pieni Otso-poika, lääketieteen opinnot hyvällä mallilla, tulevaisuus valoisana edessä. Sitten kesken Otso-vauvan vaipanvaihdon Laura saa puhelun, joka suistaa koko hänen elämänsä raiteiltaan. Lauran polvivaiva ei olekaan kierukkavamma, vaan reisiluuhun pesiytynyt luusyöpä, osteosarkooma. Yhtäkkiä Lauran kalenteri täyttyykin opintojen ja perheen yhteisten suunnitelmien sijaan lääkärikäynneillä ja tutkimuksilla, onko syöpä kenties tehnyt jo etäpesäkkeitä muualle kehoon.

Sinnikäs Laura päättää taistella syöpää vastaan kaikista peloista ja ennusteista huolimatta. Raskaiden hoitojen lomassa hän tekee kaikkensa voidakseen jatkaa lääkäriopintojaan. Laura ei ole kuitenkaan ainoa, kenen pään sisässä syöpädiagnoosi käynnistää hurjan myrskyn ja tunteiden ryöpyn. Myös Sofia tuntee suurta surua, tuskaa ja huolta samaan aikaan kun yrittää olla tukena Lauralle ja pyörittää edes suht normaalia arkea Otson vuoksi. Normaalin pikkulapsiperheen arki onkin yhtäkkiä täynnä epävarmuutta, huolta, kuolemanpelkoa. Kuitenkin kaiken sen keskellä he molemmat koittavat pitää kiinni niistä pienistä, tärkeistä hetkistä yhdessä, perheenä. Että kaiken sen pelottavan ja tuntemattoman edessä olisi edes jotain tuttua, normaalia. Hoitojen edetessä Laura käy läpi hurjan tunneskaalan epäuskosta vihaan, toivosta epätoivoon. Joinain hetkinä musta huumori on ainut, mikä kantaa heikon hetken yli. Tapa, jolla Laura tarinaansa kirjoittaa, on intensiivinen, konstailematon. Se tulee niin liki, että lukukokemuksesta muodostui ainakin minulle erityisen voimakas ja puhutteleva. En tuntenut tuota nuorta, valoisaa naista noiden rivien, ajatusten takana, mutta tapa millä hän kirjoitti, tuo hänet lähelle, kuin tutuksi, jonka tunteisiin tempautuu mukaan.

Kirjan etulieve jo kertoo sen surullisen tiedon, että Laura menehtyi, eikä ehtinyt saada tietoa kirjansa julkaisusta. Kun sitten kirjaa lukiessa pääsee kohtaan, jossa Laura itse joutuu kohtaamaan todennäköisen kohtalonsa rajut realiteetit, ei voi kuin itkeä. Toisaalta matkan varrella rivien välistä nousee myös jonkinlaista rauhaa, hyväksymistäkin väistämättömän edessä tavallaan. Paljain jaloin on huikea tunteiden, ajatusten testamentti varmasti aikanaan erityisesti Lauran ja Sofian pojalle, mutta myös monelle syöpään läheisensä menettäneellekin. Se on väkevä yhden naisen julistus elämälle, ja kuolemalle. Tämä teos herätti/herättää minussa niin paljon ajatuksia ja tunteita, että niiden ulos tuomisen vaikeudesta huolimatta tunnen, että voisin kirjoittaa, puhua tästä vaikka kuinka paljon. Toisaalta en koe olevani oikeutettu mitenkään isommin ruotimaan tällaista teosta, vaan kunnioittaen toteamaan, että jokainen päivä on lahja.

Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä
                           Kyllikki Villa


5/5


Lauran tarinaan ovat myös tutustuneet ainakin Karoliina, Annika K ja Maija.

17 kommenttia:

  1. Varmasti rankka kirja, josta ei ole helppo kirjoittaa. Hienosti ja kauniisti kirjoitit.

    Minua tämä kirja kiinnostaisi, mutta en ole ihan varma, pystynkö kirjan sittenkään lukemaan. Voisi olla tärkeääkin lukea, jotta ymmärtäisi, miten hyvin asiat itsellä ovat. Siis vaikka takana onkin vakava sairastuminen, niin nimenomaan se on takana ja parantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä rankka kirja, mutta silti ja siksikin niin tärkeä. Syöpä on koskettanut ihan lähipiiriäni useastikin ja mietin itsekin sen vuoksi, että mitenköhän rankka lukea. Tärkeä tarina!!

      Poista
  2. Tämä on sellainen kirja, joka varmasti pysäyttää ja saa vuodattamaan kyyneliä. Aion lukea tämän, mutta en vielä. Kauniisti kirjoitat tästä!

    VastaaPoista
  3. <3
    Tämä kirja jättää minut sanattomaksi vieläkin. Kirjoitit siitä ihanasti.

    VastaaPoista
  4. Komppaan Maijaa, ihanasti kirjoitit upeasta kirjasta! Mullekin tuli kyyneleet silmiin, kun kirjaa nyt muistelen... Muistan sinun postanneen teoksesta Ammattina potilas. Onko nämä kovin samanlaiset? Tekisi mieli lukea sekin, mutta ei aivan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näissä paljon yhtymäkohtia kieltämättä, sitä samaa rajuutta minkä voi kuvitela tulevan kun ihminen tajuaa olevansa kuolemansairas jne. Kuitenkin, vaikka molemmat olivat minulle 5 pisteen lukukokemuksia, tämä oli vielä vahvempi lukukokemus.

      Poista
  5. Minun tekee hirveästi mieli lukea tämä, kun vaikuttaa niin vahvalta kirjalta. Mutten tiedä sitten uskaltaako kuitenkaan. Katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vahva kirja, tulee todellakin liki..

      Poista
  6. Järkyttävää, nuori ihminen ja syöpä..:((

    VastaaPoista
  7. Kirjan henkeen kirjoitettu...arvaan, vaikka kirjaa en ole lukenutkaan.

    Minä haluan tämän kirjan ja minulla on Annikalle jo tilaus ja vaihtokirja tälle. En aio postata, sillä kun on itse kokenut syövän (melanoma) ja katsonut äidin syövästä selviytymistä (lymfooma) liian likeltä, luen kirjan vain itselleni.

    Täydet pisteet: Huimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue kirja, vaikka vain itsellesi, sillä tiedän että tämä on sinunkin kirja <3

      Poista
  8. PS. Ja tuo Villan sitaatti on jo seinäkalenterissani (ostin ison uuden;-) marraskuun kohdalla. Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Hienosti todettu tästä vaikuttavasta kirjasta. Ja vaikutuin tuosta Villa-sitaatista myös.

    Elämä on ihana lahja. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Villa-sitaatti on kyllä tosiaan vaikuttava!!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)