tiistai 9. huhtikuuta 2013

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Kustantaja: Otava 2013
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 413

.....Inga mietti, oliko hän ollut tällainen aina vai oliko elämä muovannut hänet tällaiseksi. Ja yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti ajatus: olisiko mahdollista muuttua, vain yksinkertaisesti kieltäytyä olemasta sellainen, miksi elämän tapahtumat, tai kenties jokin yksittäinen sattuma, yrittivät hänet pakottaa? Vai oliko kenties niin, että juuri tämä nimenomainen sattuma lähti kukoistamaan hänessä, koska se jostakin syystä sopi juuri siihen kuivahkoon maaperään, jonka hänen persoonallisuutensa valitettavasti taisi muodostaa, ja valtasi hänet kokonaan, nopeasti ja peruuttamattomasti?

Eletään vuotta 1914, Hangon Hotel Pension Bellevuessa. Kesävieraiden joukossa ovat myös yksinäinen rouva Inga Troberg sekä hänen tyttärensä Elly. Kiusallisten sattumusten, vai liekö kohtalon, vaikea sanoa, myötä Inga on päätynyt lepäämään Bellevuehen. Siinä missä Inga pakenee muistoihinsa ja käpertyy kuoreensa, nuori Elly haaveilee ihanasta tulevaisuudesta ja ystävystyy venäläisen emigranttiperheen kiehtovan tyttären, Eupraksian eli Pepin kanssa palavasti. Tavalliseen elämään tottuneelle Ellylle ystävyys ylhäisemmän kanssa on kuin ripaus satua. Sitten, kesken ihanan loman, saapuu viesti, että saksalaiset ovat nousemassa maihin. Kaaos alkaa vähitellen täyttää lomalaisten arjen, kun he yrittävät päästä matkustamaan takaisin kotiin. Kaiken yleisen kaaoksen ja hälinän keskellä tapahtuu odottamaton käänne, joka määrää heidän molempien kohtalon kulun, peruuttamattomasti.

Kaksikymmentävuotta myöhemmin Elly on itse äiti ja vaimo. Hämmentynein mielin hän seuraa sivusta kolmen tyttärensä edesottamuksia niin yhdessä kuin tahoillaakin. Erityisesti vanhimmat tyttäret tuntuvat jakavan voimakkaan siteen, joka niin herkästi heilahtaa rakkaudesta vihaankin. Kun tytöistä keskimmäinen, Beata tekee elämässään Ellyn silmissä vääriä valintoja, ratkeaa syvä kuilu äidin ja tyttären välillekin. Elly kantaa sisimmässään vanhoja kipeitä haavoja, jotka aukeavat uudestaan. Miten kestää polvelta toiselle siirtyvät vaikeudet ja tunteet? Miten kestää elää elämää, jollaista ei ollut suunnitellut laisinkaan? Miten kestää se, että usein ne ovat juuri ne rakkaimmat, ketkä satuttavat lopulta eniten? Miten voi antaa anteeksi muille, kun ei pysty antamaan itsellekään? Miten elää niiden valintojen kanssa, jotka muuttivat peruuttamattomalla tavalla elämää väärään suuntaan?

Vuodet olivat olleet raskaita. Voiko kukaan edes ymmärtää, mitä sellainen lause piti sisällään? Vuodet olivat olleet raskaita. Hän oli tarvinut jotakin itselleen, jotakin, joka vei hänen huomionsa pois siitä suunnattomasta painosta, jota hän kuljetti eteenpäin. Jotakin, mikä piti hänet pinnalla elämässä. Tekikö se hänestä huonon vaimon tai äidin?
Teki.
Hän oli kieltänyt perheeltään sen ainoan, minkä olisi voinut suoda: itsensä.

Säkenöivät hetket on Katja Kallion viides romaani. Olen lukenut hänen kolme ensimmäistään vuosia sitten ja muistan pitäneeni kaikista niistä, joskin olen kokenut Kallion olevan aika puhtaasti viihdekirjailija noiden teosten perusteella (Sooloilua, Kuutamolla, Karilla). Kun olin lukenut parisenkymmentä sivua Säkenöivistä hetkistä, ihmettelin ääneen: mitä, mitä, kuka on tämä nainen joka kirjoittaa tällaista ihanaa, taidokasta proosaa? Onko tämä tosiaan sama kirjailija? Älkää ymmärtäkö väärin, kuten tuossa mainitsin, pidin noista kolmestakin teoksesta aikanaan ne lukiessani, mutta tämän uusimman äärellä olin melkeinpä häkeltynyt siitä vahvuusesta ja syvyydestä, mitä kirjan sivuilta imin itseeni. Jo pelkkä aikakausi kirjassa tulee niin hienosti, väkevästi esiin: kolmen sukupolven naisten elämä sotien välissä. Vaikka kotimaisessa kirjallisuudessa on kirjoitettu lienee jo aika monta tällaista naisten sukupolvitarinaa, Kallion luoma miljöö tarinan ympärille yhdistettynä upeaan ilmaisuvoimaiseen tekstiin tekee Säkenöivistä hetkistä vahvan lajinsa edustajan. Onnistuneesti Kallio sitoo yhteen kolmen naisen, äitien ja tyttärien kohtalot, elämät. Itse tarinaltaan kirja on ehkä jopa melankolisen vireen omaava, yhtä aikaa suloinen ja viiltävä. Erityisesti Ingan ja Ellyn aikuisen naisen mielenmaisemista piirtyy koskettava kuva elämässään vääriä valintoja tehneistä naisista. Naisten elämänvalintojen ja kohtaloiden ympärille kietoutuu puhutteleva tematiikka.

Vaikka ihastuin aika perinpohjaisesti Säkenöiviin hetkiin, muutamia huomioita silti tein kirjaan liittyen. Nimiasiaa on muutama muukin pohtinut, mutta tosiaan, Säkenöivät hetket sekoittuu minunkin mielestäni ehkä liian voimakkaasti Cunninghamin Säkenöiviin päiviin, vaikka toki Kallion teoksessa tulee esille kirjan nimen "syy". Tätä kirjoittaessanikin vielä sotkin päässäni nimet ja otsikoin postauksen ensin Säkenöiviksi päiviksi. Toki lähinnä kosmeettinen seikkahan tuo on eikä vaikuta itse lukemiseen. Lukukokemuksesta lähtöisin puolestaan harmittelin, että Ingan osuus tarinassa jäi niin lyhyeksi. Inga oli ehkä naiskolmikosta kiinnostavin minun makuuni. Minulle Säkenöivät hetket oli tarina, jota en halunnut kiirehtiä. Halusin varta vasten viipyillä kirjan tunnelmissa, upota mielikuvissani kesäiseen Hankoon, upottaa jalkani mereen, tuntea kesätuulen kasvoillani. Kannestakin pari sanaa. Itse kannen kuvahan on raikas ja tuo mennen ajan tuulahduksia mieleen. Kuitenkin se ehkä viihteellistää kirjasta syntyvää mielikuvaa ja ehkä siksi kaipaisin kirjalle vähän "vakavempaa" kantta. Nämä nyt kuitenkin ovat tällaisia ulkoisia tekijöitä ja koska annan pisteeni puhtaasti lukukokemukseeni perustuen, minulle Säkenöivät hetket oli viiden pisteen kirja.

5/5

Säkenöiviin hetkiin on tutustuttu myös Ilselässä, Sinisessä kirjahyllyssä, Lumiomenassa ja Kirjavassa kammarissa.    

9 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan väkevä kirja ja tarina. Erilainen kuin kirjan nimi ja kansi antavat ymmärtää.

    Minusta Karillakaan ei ollut enää viihderomaani, vaan aika syvä ja melankolinen, hirveän taitava myös. Samoin Syntikirja ja nyt tämä. Toivottavasti luet Syntikirjankin, se on minusta ehkä kaikkein paras Kallio (ellei Elokuvamuistia lasketa)!

    Ihanaa, kun sinäkin tykkäsit. Meidän tämän lukeneiden pitäisi tehdä kesäinen ryhmämatka Hankoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kannatan Hangon-matkaa! :)

      Ja pidin samoin tästä kirjasta aika tavalla. Paikoin teksti oli mielestäni hieman ulkokohtaista kuvailua, mutta kokonaisuutena toimiva, hyvä, syvä ja kertakaikkisen onnistunut.

      Poista
    2. Kyllä, minäkin lähden Hankoon teidän kanssanne. :)

      Minua häiritsivät ehkä eniten ne tietynlainen osoittelevuus ja itsestäänselvyys. Lukija ymmärtää vähemmälläkin.

      Ja edelleen suosittelen Syntikirjaa kaikille.

      Poista
    3. Totta, Karilla -teoksessa on paljon syvempiä sävyjä! Syntikirja on luettavien listalla sekin, kunhan jostain sattuu kohdalleni ensin ;)

      Hankoon, kyllä!!

      Poista
  2. Mitäköhän minä olen nyt ohittanut...?

    Älä välitä, aina kun pitää kirjoittaa Vieraan lapsi, joka on siis eräs elämäni huippukirja, mieleen tulee toinen huippu eli McEwanin Vieraan turva. Sotkin kerran jo nimen otsikossakin ja painoin nappia, mutta ne kai korjaantuvat ajan kautta.

    Onko kustantajilla nyt kansi enne, sillä Gummeruksella oli kannessa Konstig ja Otavalla tämä Säkenöivät hetket...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja tulee niin paljon, että minullakin osa viuhahtaa ohi niin että hups vaan ;) Ei vain ehdi kaikkea edes rekisteröidä mieleen, saati lukea..

      Hmm..kenties kenties ;)

      Poista
  3. Onhan tämä pakko omalle lukulistalle laittaa, kun niin moni tätä kehuu ja omat Katja Kallio -hetket liittyvät pelkästään Elokuvamuistiin (joka oli mainio!). Viihteellisemmät kirjat Kalliolta eivät ole minua kiinnostaneetkaan, mutta älykäs kotimainen kirjallisuus voisi olla juttuni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan sitä tämä on; älykästä kotimaista!!

      Poista
  4. Tämä oli eka lukemani Katja Kallion kirja ja olen luullut hänen kirjoittavan ihan eri lailla!

    Ihastuin erityisesti siihen, kuinka taitavasti romaani on rakennettu ja kuinka yhtenäinen ja autenttinen sen ajankuva on. Tuntuu melkein kuin kirja olisi kirjoitettu vuosisadan alkupuolella, ja silti samalla se on täysin moderni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)